…kyllä, näitte oikein; hän oli hunajaääninen Pauli Hanhiniemi 🙂

HELLUREI

ja iltaa taloon! Mitä enemmän mä kuljen Pispalan pikkusia kujia pitkin, sitä enemmän pieni boheemi nostaa minussa päätään. Sellainen pikkuboheemi, joka nauttisi suunnattomasti 1900-luvun alun hirsirunkoisesta talosta avautuvista Pyhäjärvi-maisemista. Avonaisesta ikkunasta kuuluvasta musiikista. Narisevista lattialankuista. Nurkista sisään puhaltavasta tuulesta. Villasukkaelämästä. Ylipäätään elämästä ympärillä. Just siitä meiningistä, että ei kaiken täydy olla ihan justiinsa. Nurmikko voi välillä vähän olla pitkää ja  kesäkukat kuolleena amppelissaan.

Lenkillä tuolla ihastelen maisemia Pispan portaiden yläpäästä, mutta nyt oli ihana päästä käppäilemään ihan muutenkin kuin juoksulenkin merkeissä. Piristimme arkea ystäväpariskunnan kanssa ja poikkesimme illallisella Cafe Pispalassa. Mä tiedän, että tapanani on kehua vähän liiankin kanssa ravintoloita, joissa käyn, mutta nyt ne kehut tulevat kyllä jälleen täydestä sydämestä. Vanhan puutalon kivijalkaan perustettu aivan ihastuttava kahvila/ruokala. Viikottain vaihtuva menu, iloiset työntekijät ja tekemisen meininki.

Ruoka, se ei olisi voinut olla parempaa. Tämän viikon teemana oli comfort food, lohturuoka. Ja sitä se todella olikin 🙂 Oma annokseni, ravunpyrstöä & makkaraa kera okran suurimoiden (grits?) oli aivan mielettömän maukasta. Vähän surf’n’turf-tyylisesti lihaa ja mereneläviä yhdistetty. Eikä makkara maistunut sille peruskämppärille vaan todella hyvälle. Ruoka täytti siinä määrin, että itseltäni jäi jälkkäri syömättä. Mutta katsokaa nyt noiden kakunpalojen kokoa! Suussasulava porkkanakakku sekä kuivakakun pala (joka ei muuten ollut lainkaan kuivaa). Kuola suupielistä valuen katselin viereiseen pöytään vietyä suklaakakun palaa. Ehkä ens kerralla sitten!

Kun varasimme pöytää tälle torstaille emme tienneet Pauli Hanhiniemen esiintymisestä. Intiimi tila ja hunajaääninen Pauli. Seura vimpan päälle ja ruoka herkullista. Lasi valkoviiniä ja pöydästä näkymä puutalojen välistä Pyhäjärvelle. En mä tiedä voisinko illalta enemmän toivoa…

Tuolla Cafe Pispalassa saa muuten huhupuheiden mukaan Tampereen parhaimman brunssin. Sitä sitten seuraavaksi! Uusin ruokalista löytyy kätevimmin Cafe Pispalan FB-sivuilta.  Ja ei, tämä ei ole yhteistyöpostaus vaan silkasta onnesta tehty postaus – onnesta siitä, että ei aina tarvitse lähteä keskustaan asti hyvän ruokakokemuksen perässä. Tuonnehan polkaisisi meiltä pyörällä hujauksessa! Suuri suositus siis ko. ravintolalle. Samalla saa aistia aimo annoksen perinteistä Pispalaa. Nääs.

IHANAA PERJANTAIN AATTOA,