MOIKKAMOI!

Sade ropisi kesähuoneen kattoon, kun sieltä just iltapäiväkahvikuppini kera nousin. Suupielet mustikassa 🙂 Viimeisimmässä Glorian Ruoka&Viini -lehdessä oli aivan mielettömän kivankuuloinen basilika-mustikkapiirakan ohje. Basilikasokeria ja mustikkaa. Kuulostaa hyvältä, eikö? Noh, tapani mukaan oikaisin hieman. Ostin katsokaas aamulla kaupassa käydessämme valmiin pakastemuropohjan. Sulatin sen ja pilkoin sekaan basilikan lehtiä. Painelin vuoan pohjalle ja reunoille, täytin perunajauhoilla kuorrutetuilla mustikoilla. Päälle vielä nokareet tuota taikinaa. Uunissa 175 asteessa 30 minuuttia. Eihän tästä varmastikaan tullut puoliksikaan niin hyvää kuin tuon lehden ohjeella tehty, mutta nyt ei malttanut hääräillä keittiössä sen kummemmin. Sitäpaitsi, hyvin toimi iltapäiväkahvin kanssa! Kyl mä veikkaan, että saadaan tuo tämän illan aikana tuhottua 😉

Mä olen täällä odotellut, että koska se ukkosmyrsky tulee päälle, mutta tähän asti laihoin tuloksin. Nyt alkaa aurinkokin paistamaan, joten pian pääsee taas ulos. Kestättekö muuten hiirijuttuja? Mä en. Skipatkaa loppu, jos ette kestä. Silläkin uhalla, että saan vilunväristyksiä, niin pakko jakaa yks hiirijuttu. Havahduin tuossa leipoessani lasten kirkunaan. Meillä oli hiiret tehneet pesän saunan edessä olevaan toiseen puulaatikkoon, johon olin heittänyt pesuun menevän maton. Tytöt olivat menneet nostamaan tuota mattoa ja kaksi pientä hiirivauvaa oli tippunut saunan kuistille. Iuuuuu, yöks! Sit kun mä saavuin paikalle niin sieltä maton takaa kurkki äiti- tai isähiiri. Sydän meinasi pysähtyä. Tytöt menivät paljutteleen ja mä tulin luomaan strategiaa päämökkiin (lue: juoksin karkuun :D). Paljusta katsoivat kun jompikumpi isommista hiiristä oli käynyt yksitellen viemässä suustaan roikottaen nuo pari hiirivauvaa saunan alle piiloon. Nyt ei tarvitsisi kuin selvittää, että onko siellä maton sisällä lisää hiirivauvoja. Se on miehen jobi, kun palaa illalla saareen. #kylmänväreet

Olisko tässä nyt hyvä sauma hommata se kissa, josta olen kaikki nämä vuodet haaveillut? Meillä oli aikoinaan kotona neljä kissaa. Ei kaikki samaan aikaan, mutta olen tottunut siihen, että talossa on kissa. Muistan meidän ekan maalaiskissan, Ellin, tuoneen saaliin aina kotiin näytille keittiön avonaisesta ikkunasta. Useimmitenhan tuo saalis halutaan näyttää elävänä. Ei ollut kerta eikä kaksi, kun kampesin itseni eteisen talonpoikaislipaston päälle ja soittelin lankapuhelimella ympäri kylää, kun piti saada pikkuveli hiiren metsästyshommiin 😀 Paras noista meidän kissoista oli Eppu. Laiskanpulskea maatiaiskissa hänkin. Ei tainnut jaksaa juosta hiirien perässä, mutta voi sitä ylpeyden määrää kun toi kotiin nakin. Saaliin oli käynyt hakemassa naapurin rakennustyömaan miesten lounasrasiasta 😉 Niin, että nyt mä haluaisin kissan. Täytyisi mennä koklaan lasten kanssa, onko allergiat selätetty. Itselläni kyllä kans on näin aikuisiällä kissakodissa ollessani alkanut silmiä kutittamaan. Joten ehkä hommataan vaan saunamökkiin sellainen sähköinen hiirikarkotin, joka meillä on täällä päämökissäkin. Ainakin näin enshätään!

Niin, nyt saunan lämmityspuuhiin. Jos sinne teille kuuluu kirkunaa, niin tiedätte mistä se kuuluu 🙂

TORSTAITERKKUSIN,