HYVÄÄ HUOMENTA IHANAT!
Poissaoloilmoitus on aktivoitu sähköpostiin, työpöytä jäi eilisen jäljiltä puhtaaksi. Kaikki keskeneräiset työt saatiin tehtyä loppuun ja töitä tuli tehtyä jo ennakkoonkin. Loman jälkeinen jet lag ei ole tehokkain kaveri töissä, joten olin kaukaa viisas ja ennakoin. Seuraavan parin viikon aikana lomaillaan. Lomaillaan siihen tyyliin, johon olen tottunut viimeiset reilut viisitoista vuotta lomailemaan. Mutta en laita sitä lainkaan pahakseni. Kiitollinen olen, kun mulla on tähän mahdollisuus. Tarvittaessa olen sähköpostin ja puhelimen päässä. Vaikken niiden vieressä koko ajan päivystäkään. Joskus aina multa kysytään, että millaista lomaa se on. Eikä uskota, kun kerron, että mulle se on lomaa.
Blogistakaan tuskin tulee pidettyä pitkää breikkiä. Tiedän, että jo muutaman blogittoman päivän jälkeen iskee hurja kaipuu kirjoittelemaan. Kertomaan kuulumisia ja mikä tärkeintä, kyselemään mitä teille kuuluu ja miten Suomessa maailma makaa. Tällä kertaa suuntaamme aluksi kohteeseen, jonka wifistä en menisi takuuseen. Mikäli tuo eco resort tarkoittaa sitä, että sähköäkin säännöstellään 😀 Toisaalta, eipä se olisi huono idea viettää wifin ulottumattomissa muutamaa päivää heti loman alkuun. Loppuloman vietämme meidän home away from home -paikassa. Siellä treffataan rakas veljen perhe. Toisella puolella maailmaa. Viimeksi, kun tällä kokoonpanolla siellä olimme, oli myös äiskä mukana. Nyt yksi puuttuu.
Vaikka en yleensä tunne kaipaavani lomaa, niin tällä hetkellä kaipaan lomaa siltä osin, että saan itse päättää päiväohjelman. Maailman parhaiden reissukamujen kanssa toki. Odotan, että saan keskellä päivää ummistaa silmäni, kuunnella äänikirjoja, käydä pulahtamassa turkoosissa vedessä ja nauttia lämmöstä. Sitä, että kun auringon laskettua suuntaa suihkuun, niin varpaiden väleistä varisee hiekkaa kilokaupalla. Kun hiukset vaalenevat auringossa ja nenän varsi täyttyy pisamoista.
Seuraavat kaksi viikkoa tulee vietettyä kokolailla ylläolevissa maisemissa. Pahoitteluni jo valmiiksi, että kommentteihin vastaamiset tulee kestämään. Että blogissa voi olla hiljaiseloa. Pahoitteluni myös jo etukäteen siitä, että IG feedini ja storyn puoli tulee täyttymään auringosta ja iloisista ihmisistä. Naurusta ja rakkaudesta ❣
“Because in the end, you won’t remember the time you spent working in the office or mowing your lawn. Climb that goddamn mountain.”
– Jack Kerouac
PERJANTAITERKUIN,