…suuria suunnittelematta syksyyn?
HEIPSKUKKUUTA!
Hellettä, jyrinää, sadetta. Pimeneviä iltoja, valoisia aamuja. Elokuukin tuli kuin varkain. Nuoruudessa mä olin se, joka oli pakannut jo heinäkuun puolivälissä repun odottamaan koulun alkua. Joinain kesinä aikuisuuden kynnyksellä olin se, joka ei olisi millään halunnut loman loppuvan. Keski-iän lähestyessä olin se, joka teki elokuun alussa post-it lapuille listaa syksyn suurista suunnitelmista.
Se, joka ilmoittautui kansalaisopistojen kielikursseille, aktivoi salijäsenyytensä, alkoi atkinsin dieetille, vaihtoi seinien väriä. Kuurasi kodin lattiasta kattoon ja sulatti pakastimen. Täytti jääkapin vain ja ainoastaan terveellisillä herkuilla. Haikaili kuitenkin jatkuvasti herkkujen perään. Mietti, että elämästä ei voi nauttia arjen keskellä. Pitää olla jotain rotia ja kuria.
Tänä päivänä voin sanoa odottavani ensi viikolla alkavaa arkea. Vailla suuria suunnitelmia. Suurin suunnitelmani syksyn varalle on se pieni toive, että voisin säilyttää edes osan tästä leppoisasta lomameiningistä arjen keskellä. Sellaisesta olotilasta, jossa kiireenkin keskellä voisi olla rentona. Olla huolehtimatta ja murehtimatta. Elää täysillä. Niin kuin tänä kesänä. Niin kuin viimeistä päivää.
Toissa kesä meni surressa. Hyvästejä jättäessä ja hautajaisia järjestellessä. Seuraavaa, parempaa kesää odotellessa. Viime kesä meni remontti- ja muuttotouhuissa. Tätä kesää odotellessa. Tämä kesä on täyttänyt ne pienimmätkin toiveeni. Olen saanut nukkua pitkään. Juoda laiturilla aamukahvit. Valvoa yömyöhään kesähuoneessa. Rakastaa ja olla rakastettu. Olen syönyt vailla huolen häivää, olen juonut kuohuviiniä kun siltä on tuntunut. Olen pysähtynyt ja vain ollut tekemättä mitään.
Tämä kesä osoitti jälleen, että millaista on nauttia elämästä, kun ei ole suuria murheita. Kun elämässä on kaikki hyvin. Ei ole ylimääräistä säätöä, josta stressata. Vaan voi ihan vain keskittyä siihen hetkeen, jossa on. Tiedän, että tuntuu toisaalta kovin suurelta toiveelta toivoa tällaisia kesiä lisää…elämästä kun ei koskaan tiedä. Mutta ainakin tämän kesän suloisen helteiset päivät olen elänyt kuin viimeistä kesäpäivää.
Olen päättänyt, että se on taas arjen alkaessakin se suunnitelmani. Olla suunnittelematta suuria. ”Suuria suunnitelmia syksyyn” -mentaliteettini on vaihtunut ”ei mitään suunnitelmia syksyyn” -ajatusmalliin. Vaikka aina sanotaan, että pitäisi tähdätä kuuhun, niin mulle riittää kyllä ihan se, että tähtään pitämään elämäni just tällaisena. Kunhan saisin pitää läheiset ja itseni terveenä ♥ Taloudellisen tilanteen sellaisena kuin se on. Katon kodin päällä ja suuria tuntevan sydämeni.
IHANAA ELOKUUN EKAA TOIVOTELLEN,
PS. tänä kesänä on todellakin otettu rennosti myös blogissa! Ensi viikolla, kun arki alkaa palaa blogi myös normaaliin päivitystahtiinsa. Kamerankin voisi kaivaa naftaliinista – tosin ihan hyvin tuo kännykkäkamerakin näemmä asiansa näin kesällä on ajanut 🙂
Kauniisti ja osuvasti kirjoitettu. On sinulle ihmeelliset lahjat annettu, kynä ja kamera pysyvät molemmat noin upeasti kädessä. Ja on vielä oikeasti sanottavaakin. Joudun tosi usein nielaisemaan muutamankin kerran, kun kurkistan tänne blogiisi <3
Heippa Hanna
ja lämmin kiitos ♥♥♥
Hih, aina on sanottavaa, mutta aina ei niin painavaa sellaista 🙂 Tällä kertaa oli kyllä taas astetta syvällisempää.
Ihanaa alkanutta elokuuta ♥
Niin se juuri on, läheiset ja terveys on ykkösinä ja kaikki muu tulee niiden jälkeen. Syksyn suunnitelmista kyselen, että oliko sinulla tarkoitus jatkaa opintoja? Itsellä aina opiskeluinto nousee pintaan varsinkin syksyllä, mutta kokemuksesta tiedän että työ, perhe ja opiskelu on haastava kombo. Mukavaa alkanutta elokuuta!
Moi Sari
ja juuri näin ♥
Mullahan oli viime syksynä tarkoitus jatkaa eMBA -opintoihin, mutta peruin ne viime hetkellä ja hyvä niin. Kaksi työtä ja ruuhkavuodet eivät olisi ehkä kestäneet yhtä uutta muuttujaa 🙂 Tällä haavaa opinnot ovat jäissä. Vaikka yleensä syksyllä mullakin alkaa opintovarvasta kutkuttamaan!
Kiitos ja ihanaa alkanutta elokuuta sinnekin ♥
Ihania kuvia! Minä en ole vielä tehnyt suunnitelmia syksyksi, vaikka työsähköpostiini olen jo kurkannut ja keskusteluja kollegojen kanssa käynyt. Vielä on 6 päivää lomaa jäljellä. 😉
Minulle taitaa käydä päinvastoin: koko kesän olen postannut postaus per päivä vauhtia, mutta työt imevät pian niin, että hyvä jos saan tehtyä postauksen per viikko…
Ihanaa loppulomaa <3
Moikka Ei-Leen
ja voi kiitos ♥
Hih, siellä toinen joka ei malta pysyä pois työsähköpostista lomalla 😀
Mulla kun tämä blogi on se toinen työ, niin arjen koittaessa myös tämän työn suhteen tulee aktivoitua. En muistakaan koska olisin kesällä postannut niin vähän kuin tänä kesänä 🙂
Kiitos ja hei ihania lomapäiviä sinnekin ♥♥♥
Suuren surun ja ikävän jälkeen olet kyllä ansainnut huolettoman kesän!
Itse kaipaan elämääni tällä hetkellä juuri sitä hetkessä elämistä ilman kiireen tuntua. Se hieman hirvittää syksyn harrastusrumban edessä. Hieman lohtua löysin asiaan kun päätin että katson osan treeneistä ja käyn juoksemassa puolisen tuntia harkkojen aikana. Lapset toivoo aina että katson treenit, mutta nyt hieman väsyneenä yritän tällä tavalla tehdä parhaani.
Lisäksi meillä on suuri omakotitaloremontti kesken – senkin kanssa on hieman hankalaa elää hetkessä ja nautiskella elämästä. Kokea elävänsä unelmaansa väliaikaisessa pienessä sekaisessa kodissa missä ei ole kenellekään meistä tarpeeksi tilaa. Lataan aina päiväkahvilla, otan jotain hyvää ja istun alas sisustuslehden kera. Mutta toivon pian saavani elää odotuksen ja sotkun sijaan 100% unelmaani todeksi uudessa kodissa.
Ensi kesänä laiturilla istuu uuden kodin rannassa huojentunut nainen. <3
Moikkamoi Ansku
ja kiitos ♥ Näin mäkin ajattelen, että huoleton kesä tuli nyt oikeaan osoitteeseen 🙂
Se on juurikin tuo kiire, mikä pian alkaa ja välillä tuntuu, että ahdistuu siitä, että ei osaa organisoida asioita kiireen keskellä niin, että saa omaa aikaa. Kuulostaa hei erittäin hyvältä suunnitelmalta tuo juoksusuunnitelmasi. Puoli tuntia omaa aikaa ja endoriinitankkausta harkkojen aikaan tekee ihmeitä ♥
Oi, hurjasti tsemppiä remontin keskelle – onneksi lopussa kiitos seisoo 🙂
Ihana tuo viimeinen lauseesi, sen kun muistaa kiireen keskellä niin kaikki on hyvin ♥♥♥
Syksy jo itsessään niin hieno ja luonto tarjoaa tekemistä, ettei kannata vuorata tekemismassalla jo etukäteen…:) Tämän olen oppinut vuosien varrella.
Kiitokset muuten erityisesti mökkipostauksistasi viime aikoina! Tuli ostettua mökki ihan vähän aikaa sitten, joten aihe entistä ajankohtaisempi ja kiinnostavampi 🙂 Onko teillä muuten mökillä juokseva vesi vai operoitko kaikki kokkaukset yms. kannetulla vedellä?
Heippa Riina
ja sanos muuta! Syksy on yksi lempparivuodenajoista, ehdottomasti 🙂
Voi kiitos sinulle, ihanaa että ovat olleet ajankohtaisia! Ja hei onnea mökkikaupoista ♥
Meillä on sekä pää- että saunamökissä pumput ja lämmin vesi varaajat. Eli järvestä nostetaan ns. talousvesi. Toki perunatkin siinä keitän, sillä on erittäin puhtaaksi todettu järvi. Kahvi- yms. juomavedet kannamme maista 🙂
Kivoja mökkeilyjä sinne ♥
Mä olen nyt jonkin aikaa ajatellut olevani ihan kesäihminen. Tämä kesä meni kuitenkin ”ohi”, enkä oikein saanut itsestäni mitään irti. Työhuolet ja yleinen stressi on ollut kovasti päällä. Nyt kun lasten koulut alkoivat, niin tuntuu että olen saanut ihan uuden vaihteen päälle. Teen vuorotyötä ja nyt siihen päälle aloitan yliopisto-opinnot, mikä on luonnollisesti kurjuuden maksimointia 😀 Mutta ehkä tällä draivilla jaksaa pimeän syksyn. Mutta yleisesti ottaen ole yrittänyt höllentää vaatimuksiani. Aina ei tarvi pyrkiä täydelliseen ja pitää olla itselle ja perheelle armollinen.
ps. blogiarvonnastasi juuri silloin toissa kesänä voittamani sähköhammasharja on tehnyt tärkeää työtä hoitaen koko perheen hampaita. Kiitos siitä kuuluu sinulle.
Heipsan PP
ja voi miten kurja kuulla, että kesään kuului huolta ja stressiä. Toivottavasti nyt on paremmin ♥
Se koulujen arki toi ihanaa, kaivattua rytmiä elämään ja tuntuu, että itsekin on saanut uuden vaihteen päälle. Mutta huh, sun tahtisi kuulostaa kyllä siltä, että mua alkoi puuskuttamaan 😀
Oikein paljon sinne tsemppiä arkeen ja opiskeluihin ♥
PS. jee, ihana kuulla! ♥ ♥ ♥