MOIKKAMOI MURUSET!
Ja hei moikkamoi talvi lumisateineen, superkivaa kun saavuit! 🙂 Puhutaanko taas vähän kuluttamisesta? Ihan ensiksi täytyy mainita, että kyllä, myös minä välillä shoppailen. Kulutan rahaa tuosta vaan menemään heräteostospäissäni. Mutta saanko siitä nautintoa? Harvemmin. Keneltäkään ei ole tainnut jäädä huomaamatta se, että Black Friday on jokseenkin tänä vuonna riistäytynyt käsistä. Se ei koske vain tuota perjantaita vaan näemmä useassa paikassa tämä koko viikko on yhtä Black Friday -viikkoa. Eikä siinä mitään pahaa ole. Kaupankäyntiä tarvitaan talouden pyörittämiseen, mutta silti se pari vuotta vallalla ollut harkitseva shoppailija minussa on nostanut jälleen päätään.
Se joka muistelee, että siinä missä jossain vaiheessa elämää ostoskelu tuotti suurta nautintoa saa nykyään tyydytystä siitä, että rahapussin nyörit pysyvät kiinni. Ollakin, että tänä syksynä ne nyörit ovat siitä vähän rakoilleet. Muutama astia on tullut ostettua, ei ehkä akuuttiin tarpeeseen vaan heräteostoksena. Ja juu, eivät vaikuttaneet onnellisuustasoihini mitenkään 🙂 Muutama juttu on tullut ostettua onneksi myös tarpeeseen. Kuten eiliseltä Ikean reissulta sohvien vaihtopäälliset. Nimimerkillä, muistakaahan pestä aina koiran jalat ulkoilun jälkeen. Tämän kulutushysterian sivusta seuraamisen myötä minussa on nostanut päätään myös se, joka haluaa pitää huolta tavaroista ja vaatteista. Jotta niiden elinikä pitenisi. Joku osa minusta kapinoi vahvasti tätä kertakäyttökulutuskulttuuria vastaan. Senpä takia, musta on tullut harkitsevampi kuluttaja. Saatan punnita pientäkin ostosta pitkään. Kysyä monta kertaa, että tarvitsenko mä sitä. Ostaa vain tuotteita, joista on iloa pitkäksi aikaa. Ja mikäli mahdollista, niin käydä nettikirppareilla katsomassa valikoima ensin.
Satunnaisia syksyn ostoksia lukuunottamatta olen pihistynyt verrattuna siihen, mitä olin vielä joitakin vuosia sitten. Verrattuna esimerkiksi siihen Mariaan, joka opiskelija-aikoina lähti Hullareilta keltaisten kassien ansiosta kädet liki maata hipoen, ei juuri enää katalogeja selaa. Tänä syksynä eksyin Hullareille vahingossa Forex-reissun yhteydessä, sillä en muistanut koko Hullujen päivien olemassaoloa. Näin jälkikäteen ajateltuna en voi kuin ihmetellä, että mitä se opintotuella ja satunnaisten töiden tuloilla elävä Maria siellä Hullareilla teki. Kulutti ehkä sitä opintolainaansa, jonka nosti. Kulutushuumassaan. Silloin kun sen takaisinmaksuaika oli käsillä muistan muutamaan kertaan ehkä päästäneeni muutaman ärräpään.
Tällä hetkellä olen pihtari mitä tulee vaatteiden, sisustusesineiden ja huonekalujen ostamiseen. Välillä haaveilen uusista sohvista, mutta toisaalta kun en näe noissa nykyisissäkään mitään vikaa. Kröhöm, paitsi ne likaiset päälliset. Miksi ostaisin sohvat vain ostamisen vuoksi? On tiettyjä juttuja, joissa voisin säästää. Jos niin haluaisin. Mutta ne ovat sellaisia juttuja, joista en tingi kuin pakon edessä. Jotka parantavat eivät vain omaa elämänlaatuani, vaan myös koko perheen elämänlaatua. Suurin rahanreikä meidän perheellä on matkustelu. Se aika, minkä vietämme lasten kanssa maailmalla on jotain niin kallisarvoista. Sellaista, jota ei pysty rahassa mittaamaan. Kauaskantoinen sijoitus, josta emme suostu luopumaan.
Toinen tuhlaritytön tuhlauksen kohde on ruoka ja ulkona syöminen. Tiedän, että jo ulkona syömisen rajoittamisella säästäisi pitkän pennin. Koen, että koska emme käy juuri koskaan viihteellä (ehkä kerran vuodessa), niin siitä säästämillämme rahoilla voimme hyvällä omalla tunnolla siirtyä pari kertaa kuussa ulkoruokintaan. Lisäksi en suostu tinkimään kasvisten ja hedelmien sekä laadukkaan ruoan määrästä. Ruoka kun on ihmisen polttoainetta ja vaikuttaa välittömästi joka osa-alueeseemme.
Tiedän, että alan kuulostaa ihan meidän superpiheiltä äidiltä ja iskältä. Ehkä tää menee sen ”tervetuloa keski-ikään” -vaiheen piikkiin 😉 Varmaan nuo meidän naperoisetkin pyörittelevät silmiänsä aiheesta puhuessani aivan kuten itse aikoinani. Mulla on monia ystäviä, joilla on ostoslistalla sitä ja tätä vähän arvokkaampaa laukkua tai muuta. Joskus olen miettinyt, että olisi ihana säästää jotain kohdetta varten. Jotain konkreettista, materialistista kohdetta varten. Mutta niin kauan kuin matkustaminen on se ykkösjuttu, niin mieluummin laitan pienet säästöni siihen. Ugh, olen puhunut. Onko siellä ruudun toisella puolella lukijoita, joilla on käynyt samanlailla kuin mulla; jotka ovat muuttuneet tuhlareista pihtareiksi?
TALVISIN KESKIVIIKKOTERKUIN,
Kiva lukea, että muilla on niin samanlaisia ajatuksia kuluttamisesta ja matkustelusta lasten kanssa ja ulkona syömisestä 🙂 Mekin käydään viihteellä ehkä juuri kerran vuodessa. Aina puhutaan, että lähdetään, mutta oman sohvan lämpö vie kuitenkin voiton. Välillä poden huonoa omaatuntoa siitä, että olen niin hillitty kuluttaja. Pitäisi piristää taloutta. Pitäisi panostaa itseensä enemmän ja ostaa vaatteita, koruja ja kosmetiikkaa… Mutta kun ne omat suosikit on löytyneet, ei kertakaikkiaan ole tarvetta shoppailla.
Moikka Nini
no hei ihana kuulla, että en ole ihan outo lintu…että meitä on muitakin, jotka ei jaksa lähteä viihteelle! 😀 Miehen kanssa usein puhutaankin, että ollaan mekin vanhoja 😉
Ja totta, on ihana tunne, että ei ole tarvetta shoppailemiseen shoppailun vuoksi. Vaikkei se talouden kannalta ehkä parasta olekaan 🙂
Kivaa viikonloppua <3
No on! Ja jopa toisin päin – onnelliseksi tekeekin se, että saa tavaraa ulos huushollista ja nurkkia tyhjiksi. Olen viime vuosina tyhjentänyt liian monta kuolinpesää. Haluan säästää omia lapsiani ja hävittää kaiken oudon, turhan, jos-joskus-mahtuisin- ja pahan-päivän-varalle-säästettyjen kamppeiden raivaukselta.
Paras tapa sijoittaa rahaa on minunkin mielestäni matkustaminen ja hyvin (terveellisesti, yhdessä läheisten kanssa ja joskus ulkosalla) syöminen.
– Elma –
Moikku Elma
ja hei sanos muuta, se tavaroiden kierrätykseen laittaminen tuntuu muuten hyvälle – paremmalle kuin shoppailu 😀 Ja jep, tässä yhden mummulan tyhjentäneenä voin sanoa, että samanlaista tavararöykkiötä en lapsilleni ajatellut jättää.
Matkustelu ja ulkona syöminen läheisten kanssa on kuin rahaa pankkiin laittaisi. Henkisen pääoman pankkiin <3
Muksaa viikonloppua sinne!
Pihtari, ikuinen sellainen. Toisaalta kiva omata tämäkin puoli itsessään, mutta joskus se on hieman rasittavaakin kun jostain pitää pihdata, vaikka järki sanoo että sitä tarvitaan. Kaikki perusjutut on sentään hankittu aika päivää sitten, astiat ja sellaiset. Ajatonta laatua Arabialta, joilla mennään läpi seuraavan sukupolven. En ailahtele tai yleensäkään tee virheostoksia, vaan tiedän mitä haluan. Salikortissa en pihtaa;) Vaatteissa ja kengissä saisin revitellä kunnolla. Krääsästä en välitä, enkä enää keräile mitään tiettyä juttuakaan. Tylsää? No on.
Moikka Riikka,
näin entisenä tuhlarina olen ylpeä kuuluessani teidän pihtareiden kerhoon 😀 Se on just näin, että järjen ääni on vahvistunut tässä iän myötä.
Hei, mäkin haluaisin kerätä jotain, mutta sitten aina se keräilyvimma loppuu siihen, että en todellakaan tiedä, mitä kerätä 😉
Ihanaista viikkistä sinne! <3
Pihtari löytyy täältäkin! Hyvin vähän ostan mitään tavaraa. Ja silloin, kun ostan mietin sitä kyllä tarkkaan, että tarvitsenko tuon nyt todella. Toisinaan odottelu on kannattanutkin, ja sen on saanut myöhemmin halvemmalla.
Ruokaan mulla kuluu kaikista eniten rahaa, asumisen lisäksi. Viihteellä en varsinaisesti käy, mutta konsertteihin tai teatteriin jne. ostelen lippuja, ja niitä on aina muutama tulevaisuudessa sitten tiedossa. Jotakin mitä odottaa 🙂
Itse olen myös koittanut päästä tavarasta eroon. Myynyt kirpparilla tai vain lahjoittanut pois. Kun viimeksi muutin, oli muuttomatka melkein 300 kilometriä, joten ihan kaikki turha sai jäädä! On jotenkin kevyempi olla, kun tavaraa on ympärillä vähemmän!
Moi Johanna!
Samoin mä olen huomannut, että odottaminen auttaa. Usein se tietyn tavaran tarve katoaakin siinä odottamisen aikana ja sitten voi koputtaa itseään olalle ja olla hyvillä mielin säästämisestä 🙂
Me ei olla juuri käyty teatterissa tai konserteissa, mutta ensi vuodelle ajateltiin kunnostautua tämän suhteen. Säästämisen lisäksi myös kulttuuri on alkanut näin keski-iässä kiinnostaa ihan erilailla 😀
Kirppareille iso peukku!
Mukavaa viikonloppua!
No kyllä, juuri samanlaisen muutoksen olen kokenut, ja olen siitä erittäin tyytyväinen 🙂 Hieman huvittaa kyllä muistella, miten nuorena ärsytti omien (sota-ajan pula-ajat kokeneet) vanhempien pihistely, mutta ai että sitä löytää nyt samat piirteet itsestään 🙂 Harkitusti nyt hankin (hyvin harvakseltaan) hyvistä materiaaleista tehtyjä vaatteita, ja jopa nautin tehdä itse pienimuotoisesti (esim. kutoa huiveja ja villapaitoja). Lisäksi tuo ulkona lounastaminen mukavalla työporukalla on iso kuluerä, mutta ah niin paljon elämänlaatua lisäävä tekijä tällä hetkellä. Toki pari materia-asiaa on haavelistalla; järjestelmäkamera ja uusi MacBook Air <3 Joitain mielitekoja sallittaneen ihmiselle. Eri asia milloin raaskin nämä hankkia...
Moikkamoi Hannah
ja hei ihana kuulla, että sielläkin on tultu vastuullisemmaksi kuluttajaksi (tää on muuten sellainen termi, jota meidän iskä aina paasatessaan taisi käyttää :D)!
Nostan hattua sun kutomisharrastukselle, itse en ole siihen nyt pariin vuoteen päässyt kiinni. Johtuen ehkä siitä, että tällä hetkellä muistissa on vain oikein ja nurin kutominen 😉
Just näin, mielitekoja saa olla ja pitää olla!
Ihanaa viikonloppua <3
Täällä ilmoittautuu yksi pihtari mukaan. Olen jo kotoa oppinut harkinnan, harkinnan ja harkinnan ja sitä noudattanut aina eämässä. Aina ajoittain mietin, että olisihan joku merkkilaukku kiva, mutta ei mun maailmaan sovi… meillä asiat käytetään loppuun, uuden hankinta tulee ajankohtaiseksi kun vanha on rikki ja sitä ei voi ehjätä… nyt juuri jouduin ostamaan uuden olkkarin maton, edellinen ei tykännyt koirista ja oli niin kamalan näköinen, että oli jo pakko. Mutta ostin käytännöllisen maton, en sitä kaikkein mieleisintä…
Moi Anu
ja hei ihanaa, että sä olet ottanut opiksi kotoa saadut neuvot. Mulla kun niitä neuvoja kuluttamisesta jaettiin (paasattiin), mutta en niitä silloin sisäistänyt. Mutta hei, onneksi myöhään kuin ei milloinkaan ;D
Tuosta matosta…meillä olkkarin matto ei myöskään tykkää Tobysta tai toisin päin. Ne harvat kerrat kun on oksentanut, niin on oksentanut juurikin tuohon matolle. Vaikka aina maton pesen oksista, niin silti siinä on muutama pinttynyt tahra…yh!
Hei, ihanaa viikonloppua sinne <3
Tärkeä aihe ja pitkälti samoja ajatuksia kuin itsellänikin 🙂 Olen ostanut tänä vuonna tosi vähän ja yritän panostaa laatuun, jos mahdollista. Amerikkalaista kertakäyttökultuuria en ymmärrä ollenkaan ja se on hyvin lyhytnäköistä.
En saa mitään iloa esim. uudesta laukusta, vaan mieluummin säästän matkoihin ja elämyksiin.
Joulun lähestyessä olen päättänyt sijoittaa suurimman osan lahjarahoista hyväntekeväisyyteen maailman vähäosaisille. Samaan aikaan kun me länsimaissa kulutamme turhuuksiin ja kuolemme elintasosairauksiin, esim. Jemenissä lapset kuolevat nälkään. On vaikea ymmärtää, miksi maailma on niin epäoikeudenmukainen.
Moikkamoi Bea
ja hei kiva, että aihe oli sullekin mieluinen 🙂
Muistan opiskeluaikoina, kun käsittelimme elämysten ostamista olleeni vähän, että ”Daah, ei mitään konkreettista?” 😀 Mutta nyt olen sun kanssasi ihan samoilla linjoilla. Mieluummin ostaa elämyksiä!
Iso hatunnosto sun joululahjalle <3 Mä "ostin" viime jouluna koko perheelle joululahjaksi, joka on monivuotinen, kummilapsen. Tytön, joka tarvitsee apua.
Ihanaa viikonloppua <3
Hei Maria,
Tuhlari vs. pihtari -aihe on ollut esillä lähiaikoina muutamissa blogeissa. Tämän teeman ympäriltä on monesti päästy juurikin siihen, että matkustelu on se johon pyritään satsaamaan.
Mielenkiinnolla kuitenkin kysyn, että millainen säästäjä/sijoittaja sinä olet? Millaista talouskasvatusta annatte lapsille? Suomalaiset eivät puhu rahasta avoimesti ja aiheesta keskustelu koetaan pröystäileväksi vaikka sitä sen ei tarvitse olla. Voisikohan aiheesta kehkeytä okein postaus?
Olen kuitenkin aika varma, että tähänkin asiaan sinulla syviä, järkeviä ajatuksia!
Tunnelmallista joulun odotusta! <3
Moikka Maikku,
ja erittäin hyvä, että on ollut pinnalla! Tärkeä aihe <3 Blogit kun ovat usein tulvillaan tavaraa ja tavaraa vaihtuu tiuhaan tahtiin.
Hei, kiitos postausvinkistä! Kyllä toteutan sen ihan varmasti 🙂
Sinne myös tunnelmallista joulun odotusta <3
Mielenkiintoinen postaus todella. En osaa oikein sanoa kumpaan kategoriaan kuulun. Joissakin asioissa säästän ja pihtailen, kun toisaalta osaan olla rahan kanssa höveli. Esim. ulkonasyömiseen, hyvään ruokaan ja vaikkapa laadukkaisiin kodinkoneisiin menee helposti ’paljonkin’ rahaa (vasta ostimme Mielen pesukoneen ja kuivurin vaikka se monta sataa halvempi Aeg(???) olisi ollut vieressä.) Kun taas itselleni en osta ihan hirmu usein vaatteita ja jos ostan niin ihan Espritia, H&M, C&A, Street Onea esim. Laukkuihin panostan kyllä. 😉 Onhan se kiva joskus ostaa joku hieman kalliimpi vaate (Ralph Laurenin juhlamekko), mutta se vanha Henkkamaukkakin on kiva. 😀 Ostan aika paljon luomutuotteita tai vaikkapa kalliimpaa ’lasipullomaitoa’, mutta silloin omasta mielestäni ostan puhtaampaia elintarvikkeita enkä välitä hinnasta, vaan eettisyydestä tmv. Meidänkin perhe tykkää matkustella tai vaikka vaan käydä jossain. Se on tärkeää lasten ja perheen yhteisen hyvinvoinnin kannalta eikä sille voi laittaa hintalappua. Siis laatuajalle perheen kanssa. ☺
Heippa Saksa ja heippa A! <3
Sehän se just onkin, että kun kuluttaminen on balanssissa (kuten koko elämä) niin on hyvä olla. En mäkään superpihi ole, mutta musta on tullut vastuullisempi kuluttaja. Toki aina niitä lipsumisiakin tulee, mutta hei - sånt är livet 😀
Nimenomaan, perheen yhteisille jutuille ei voi laitta hintalappua. Kallisarvoista varsinkin kun tietää, että nuo lapset eivät pyöri jaloissa ihan koko elämää <3
Ihanaa viikonloppua sinne!
Hei Maria,
luin postauksesi ja tunsin syvää sielunsiskoutta syystä, että tunnuit olevan kuin minä. Minäkin tarkkailen kulutusta mutta rennosti syömme perheen kanssa ulkona koska emme mieheni kanssa muutoin juurikään käy viihteellä. Nämä kulutustottumukset ovat hyvin pitkälti arvovalintoja. Minäkään en tingi tuoreista kasviksista, hedelmistä ja laadukkaasta kalasta/lihasta!
Kaikkea hyvää perheellesi!
P.s. Voisitko joskus tehdä postauksen Tobyn ruokavaliosta herkkupaloineen, koska minullakin on cottonpoika. Olisi kiva verrata mitä pojut syövät päivittäin.
Yst. terveisin Inka
Moikkamoi Inka
ja hei ihanaa, että siellä on sielunsisko, joka ajattelee samalla tavalla <3 Se, että kun säästää joistain asioista, vapauttaa rahaa toisiin asioihin. Priorisointi kun taitaa olla tässäkin asiassa tärkeää 🙂 Vaikka välillä tulee kuunneltua järjen äänen sijaan sydäntä 😀
Hei kiitos postausvinkistä, tottahan toki voin tehdä. Meillä tosin Toby on nappuloiden osalta eläinlääkärin määräämällä ruokavaliolla virtsakiteiden takia, mutta saa onneksi myös herkutella. Nappulat harvoin uppoavat pelkältään, niin kyllähän niitä välillä myös jatkojalsotetaan 🙂
Kaikkea hyvää sinnekin ja rapsutuksia Cottoselle <3