HEISSULIVEI IHANAT!
Olin suunnittellut tälle aamulle rapujuhlapostauksen kauniine kuvineen, mutta ette ikinä arvaa miten kävi. Niin iso rookie -moka, ettei hyvä tosikaan. Sillä sekunnilla, kun olimme sytytelleet eilen illalla kynttilät palamaan ja otin kameran käteeni, huomasin että akku oli tyhjä! Ja sillä sekunnilla muistin myös, että laturi ja vara-akku ovat kotona. Se niistä kauniista bokeh-kuvista, joissa rapurallaat näkyvät tunnelmavalaistuksessa. Otti päähän ja suuresti. No, kännykässä on kuvavirtaa, mutta en ole sitä vielä ehtinyt koneelle lataamaan. Rapujuhlatunnelmia siis tuonnempana. Snapchatin puolella (atmarias) muuten näkyy vielä hetken ajan se meidän tytsyjen rapujen jatkojalostusvideo. Ei herkimmille katsojille 😉
Ilta meni kuitenkin mukavasti ja tänään pikkuisen harmitti lähteä kotiin; Toby oli saaressa ihan elementissään. Siivottuun kotiin oli kuitenkin kiva palata ja sen kunniaksi räpsin muutaman kotiräpsyn. Levittelin jälleen kerran meidän remppaprojektin olkkarin lattialle. Kunhan olen saanut tämän postauksen kirjoitettua saa mitta ja skissipaperi jälleen töitä. Viimeisen viikon aikana on tullut tehtyä päätöksiä. Päätöksiä, jotka ovat riipaiseet sydäntä. Päätöksiä, jotka ovat saaneet kiven vierimään sydämeltä. Ja loppujen lopuksi päätöksen, joka tuntuu ainoalta oikealta vaihtoehdolta.
Meillä kävi kuntotarkastajat mummulassa silloin pari viikkoa sitten. Keskikerros ja yläkerta ovat priimassa kunnossa, ei mitään moitteen sanaa. Mutta se kellari, mikäli sinne haluaa asuinneliöitä, niin lattiat ja osin seinät pitää piikata auki. Vaihtaa sorat pohjaan, kuivatella ja sitä sun tätä. Rakentaa ihan alusta. Lisäksi kantavia seiniä on niin paljon, että se haaveissa siintävä avara alakerta ei tule toteutumaan. Kolme eri remppafirmaa on nyt käynyt katsomassa. Ei se mahdoton ajatus ole toteuttaa kellarikerrokseen meidän suunnitelma mancavesta. Mutta se tulee toki maksamaan ihan hirmuisesti. Siihen olimme kyllä varautuneetkin, että ihan pienellä summalla tuota remonttia ei tehdä. Viime viikolla yhtenä iltana puhuimme jo koko talon purkamisesta ja uuden rakentamisesta. Sydän oli raskas, ei sellaista pysty tekemään lapsuudenkodilleen. Puhuimme myös siitä, että jäisimme tähän nykyiseen ihanaan kotiimme ja tekisimme sen suunnittelemamme kylppäri-sauna-kodarirempan. Sydän ei kestä sitäkään, että näkee vieraiden ihmisten asuvan tien toisella puolella. En tiedä ymmärrättekö, mitä ajan takaa, mutta en vain yksinkertaisesti pystyisi asumaan tässä, jos joku muu perhe tuonne mummulaan muuttaisi. Ehkä hivenen nössöä, tiedän 🙂 Muutto muualle on vilahdellut keskusteluissa, mutta emme halua aiheuttaa koulunvaihtostressiä lapsille nyt, kun elämä on koetellut muutenkin. Sitä paitsi, me olemme kasvattaneet juuret tähän asuinalueeseen. Täällä on hyvä ja turvallinen olla. Ystävät ja perhe on lähellä.
Joten, perjantaina otin puhelimen kauniiseen käteeni ja soitin rakennusarkkitehdille. Katsoimme, että tuossa mummulassa olisi vielä noin 80 neliötä rakennusoikeutta jäljellä. Joten tulemme hakemaan mitä pikimmin rakennuslupaa keskikerroksen laajennukselle. Huomenna skannailen rakennusarkkitehdille pohjapiirroksia, alkuperäisiä ja nykyisiä sekä hahmotelman, miten itse näkisimme tuon laajennuksen sijoittuvan ja mitä sinne laajennukseen tulee mahduttaa. Lapset saavat yläkerran itselleen (jesjesjes!), joten laajennusosaan tulee vanhempien makuuhuone, vaatesäilytyshuone, wc, sauna ja pesuhuone. Samalla saamme avarrettua nykyisen aulatilan ja saamme ulkovaatesäilytyksen järkevästi. Ette tiedäkään, kuinka helpottunut olo on. Yläkerran osalta remppa helpottuu, sillä ullakkoa ei tarvitse muuttaa pikkuisemman huoneeksi. Tietää rahansäästöä 😉 Tuo kellarikerros toki tulee fiksata. Ihan ensiksi täytyy pyytää tarjous salaojien kaivamisesta. Näin seinät alkavat jo heti kuivua. Lisäksi tehdään vielä porauksia yms. ja varmistutaan, ettei siellä alapohjassa ole mitään mikrobivaurioita. Korjataan ne, jos näin on. Kellarin vanhassa saunassa ja suihkuhuoneessa lienee asbestia laattojen kiinnitysaineessa, joten siitä on päästävä eroon. Kellarista tulee säilytystilaa ja autotalli pysyy autotallina. Tai siis varastona. Suunnitelmissa on myös kevyen autokatoksen rakentaminen tontille.
Aamulla heräsin miettimään tuota keskikerroksen pohjaa ja se on nyt päässä valmiina, ei muuta enää puutu kuin piirtää se paperille. Avoimin mielin olemme myös sen suhteen, että saamme alan ammattilaiselta uudenlaista näkökulmaa ja vinkkejä tuohon pohjaratkaisuun. Laajennus tekee rakennuksesta L-kirjaimen mallisen. Saamme kivan sisäpation, jonne viritellä pöytäryhmä omppupuiden varjoon. Ja se, että ei päästä jouluksi muuttamaan ei ole enää prioriteetti nro 1. Pääasia, että ensi kesänä päästään kahvittelemaan sinne omenapuiden katveeseen ♥ Huomenna on luvassa jälleen sitten perinteistä mökkipostausta sekä Toby the Tobymaisterin kuulumisia. Hän on niin mahtava luonne, että oksat pois. Itsepäinen, mutta niinhän miehet yleensä on 😉 Kova nukkumaan, mutta sehän on vaan plussaa!
SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,
PS. ai niin ja jos jäitte miettimään, että minne se mancave sitten tulee niin sitä ei tule minnekään. Kotiteatterihuone tulee keskikerrokseen yhteen kulmahuoneeseen. Pääasia, että mahtuu kunnon sohva ja iso telkkari, kuulemma. Miehet 😀
Kuulostaa siltä että olette tarkasti miettineet kaiken. Päätös kuulostaa mielestäni tosi hyvältä 🙂 Ymmärrän hyvin että et halua vieraan perheen muuttavan lapsuudenkotiisi. Ei ole lainkaan nössöä.
Tsemppiä teille ja tosiaan rauhassa vaan teette, sittenhän on ihana päästä muuttamaan kun kaikki on tehty kuntoon eikä tarvitse kiirehtiä!
Innolla odotan Tobyn kuulumisia <3
Moikka Hennu,
ja anteeksi, kun nämä vastaamiset vähän laahaa – karvainen kaveri vie kaiken ylimääräisen ajan 🙂
Juu, niin isoja päätöksiä nämä ovat, että ne täytyy tehdä huolella. Nyt on onneksi valoa tunnelin päässä 🙂
Hei,
jäin miettimään, mihin tarvitsette välttämättä niin paljon neliöitä. Jotenkin tuntuisi kivalta ajatus, että hyvällä suunnittelulla onnistuisitte niin, että pärjäisitte nyt talossa olevilla neliöillä. Se olisi kaikin tavoin kestävää ajattelua. Lapset eivät valtavasti tilaa tarvitse, Tobysta puhumattakaan:) Mieti sitäkin vaihtoehtoa, että talon ulkoseinät pysyisivät ennallaan:)
Moikka Ulla,
tällä hetkellä tuossa mummulassa on asuinkäytössä noin 50 neliötä vähemmän kuin meillä nyt…enkä usko, että saamme huonekalujamme sun muita mahtumaan nykyiseen asuntoon 🙂 Mutta kyllä, itseäni houkuttaa myös ajatus siitä, että ei tarvitsisi olla niin paljon tilaa…
Pohdimme tätäkin <3
Oi kun kuulostaa hyvältä 🙂 Avaraa tilaa ja unelmien toteuttamista. Ja tärkeintä, että päätökset tuntuvat hyvältä ♥ Mukavaa viikkoa..!
Kiitos kaunis Jaana 🙂
Sehän se onkin, että sydämessä tietää, mikä on oikea päätös <3
Kiitsa ja samaa sinne! 🙂
Päätös kuulostaa mun mielestä hyvältä! 🙂 Aivan ihania kuvia taas (vaikka ei rapuja näykään 😉 )
Kiitos Laura!
Hih, ehkä ne ravut vilahtavat tässä joku päivä ;D
Tsemppiä projektiin, siitä tulee iso mutta sydämellä toteutettuna! Me rakennettiin talo kun 3 etsintävuoden jälkeen ei mieleistä kotia löydetty. Iloa päivään!!