”Don’t wait for other people to be loving, giving, compassionate, grateful, forgiving, generous or friendly…
lead the way!”

MOIKKAMOI

ja muksaa maanantaita! Siinä missä viikonloppuna riitti virtaa vaikka mihin on tänään kääntynyt ihan päälaelleen; meinasin nukahtaa töissä tämän tästä ja paluu arkeen tuntui himpun verran raskaalta 😉 Onneksi oli puolikas päivä töissä, kiitos ihanan työkaverini J:n.

Tein tuossa yhtenä päivänä reissussa ollessamme havainnon, jonka lausuin ääneen miehellekin. ”Täällä mun on niin helppo olla ystävällinen, koska vastapuoli on liki aina myös ystävällinen takaisin. Tuntuu, että olen löytänyt samanhenkisiä ihmisiä ja yhtäkkiä heitä onkin joka kadunkulma täynnä.” Rakastuin Baliin enkä vähiten ystävällisten ja aitojen ihmisten takia. Niin, olenhan mä ystävällisyydestä täällä joskus ennenkin jutellut, mutta nyt sain koko touhuun ihan uuden näkökulman. Mä olen aina luullut, että on jotenkin väärin olla ystävällinen tai olen ainakin tuntenut pahaa mieltä siitä, että ystävällisyyteeni ei aina vastata ystävällisyydellä. ”Hyvä sun on olla aina niin iloinen ja ystävällinen, kun sulla on asiat hyvin.” Pari kertaa olen saanut tällaisen kommentin. Little did they know. Eikö sitä muka pysty olemaan ystävällinen, jos elämässä on karikoita? Hevonkakat sanon mä. Oltiin sitten sädehoitohoitajien kanssa tekemisissä tai linjan toisessa päässä huutavan reklamoijan kanssa puhelinyhteydessä, niin totta hitossa mä olen ystävällinen. Miksen olisi? Onko siinä jotain pahaa?

Suu väärinpäin murahtelevat ihmiset saavat mut näkemään punaista. Tämä ystävällisyyshän on osa sitä suurta kokonaisuutta nimeltä käytöstavat. Mikä on ihmisten tekosyy olla olematta ystävällinen? Katkeruus, kateus, viha, rahattomuus, realismi, jaksamattomuus, ennakkoluulot. Ei, ei. Kerroinkin, että juttelin reissulla paikallisten kanssa siitä, miten tämä off season on käynyt heidän kukkaronsa päälle. Kuinka asiakkaita ei riitä ja täten ollen ei riitä rahaa perheen menoihin. Mutta tiedättekö, silti nuo ihanat ihmiset jaksoivat olla ystävällisiä ja hymyillä. Ja juu, tämä oli siitä riippumaton, että oliko kyseessä myyntitilaisuus vai ei. Ihmiset olivat kiinnostuneita meistä, yhtälailla kuin me olimme kiinnostuneita heistä. Tervehtivät kohteliaasti ja vastasivat siihen hymyyn hymyllä. Jossain vaiheessa huomasin poskilihasteni kramppaavan; olin hymyillyt niin paljon 🙂

Joskus muinoin, varsinkin vastakkaisen sukupuolen osalta, olen tullut ystävällisyyteni takia väärin ymmärretyksi. Oli aika, että arastelin olla ystävällinen. Väitän, että mulla on hyvä ihmistuntemus ja näen läpi, koska vastapuoli on ystävällinen keinotekoisesti. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin ystävällisyys, mikä menee mielistelyyn. Varsinkin jos toisella on oma lehmä ojassa. Tuolla reissussa ihmisten ystävällisyys oli aitoa. Näin ainakin haluan uskoa.

Tuntuu, että tässä meidän suoritusyhteiskunnassa usein oman edun tavoittelu menee sen ystävällisyyden edelle. On kiire elää elämää omien intressien ja tavoitteiden mukaan, ilman että ottaisi välillä happea ja keskittyisi hetkeksi muihin ihmisiin ja heidän hyvinvointiinsa. Sosiaaliseen kanssakäymiseen ilman mitään taka-ajatuksia. Teppanyaki-pöydässämme istui australialaisia ja voi pojat, miten hauska ilta meillä oli. Loppujen lopuksi. Aluksi mietittiin miehen kanssa, että voi kun olisi kiva olla ihan omassa pöydässä, ettei tarvitsisi jutella ja olla ystävällinen…niin, välillä se ystävällisyys vaatii energiaa, mutta kertaakaan se energia ei ole poisheitettyä energiaa. Se tulee bumerangina tuplana takaisin.

Näine (ehkä välillä sekavinekin ;)) ajatuksineen alkaneeseen viikkoon, muistetaanhan olla ystävällisiä. Vastata hymyyn hymyllä ja hymyillä, kun siltä tuntuu, vaikka vastapuoli murjottaisi!

YSTÄVÄLLISIN TERKUIN,

PS. kuvat ovat yhdeltä aamulta, kun heräsimme miehen kanssa katsomaan auringonnousua laskuveden aikaan.