HIPSHEI!

Onko teillä tapana lukea vanhoja blogipostauksia? No mulla on ja varsinkin näin joulua ennen tulee tarkistettua taaksepäin, että mitä sitä onkaan tullut leivottua ja askarreltua. Olin ihan unohtanut tämän viimevuotisen jouluisen marenkikranssin! Piti tekemäni tästä kesällä kesäinen versio, mutta ehkä ensi kesänä sitten 🙂

Ajattelin tulla pikaisesti vinkkaamaan teille, että tästähän saisi oivan tarjottavan Itsenäisyyspäivän kahvipöytään. Sinivalkoinen kakku. Jättäisi puolukat pois ja vähän lisäisi sinivalkoisia nonparelleja ja hopeisia kuulia juhlantuntua tuomaan. Itsenäisyyspäivä on jotenkin ollut aina lähellä sydäntäni. Parhaimmat lapsuusajan muistot liittyvät siihen, kun kotona sytytettiin kaksi kynttilää ja alettiin väijymään linnan juhlia. Näin aikuisiällä muistan erään Itsenäisyyspäivän muutama vuosi takaperin; juoksulenkki Pispalan harjulla ja maisema oli kuin jouluisesta postikortista konsanaan. Siitä kotiin saunaan ja Tuntemattoman Sotilaan pariin. Jotain hyvää ruokaakin muistaakseni oli tarjolla 🙂 Mutta siis jälkkäriksi suosittelen tätä marenkikranssia. Marenkipohjanhan pystyy hyvin tekemään vaikka nyt jo valmiiksi. Täyttää sitten just ennen h-hetkeä!

MARENKIKRANSSI

marenkipohja
3 valkuaista
2 dl sokeria

-vaahdota kovaksi vaahdoksi
-nostele lusikalla noin kananmunankokoisia palleroita ympyrän muotoon leivinpaperille
-paista 100 asteessa noin 1,5-2 tuntia

mascarponevaahto
250 g mascarponevaahtoa notkistettuna
1,5 dl kuohukermaa vaahdotettuna

-sekoita em ainekset ja makeuta sokerilla tarvittaessa
-täytä kranssi vasta juuri ennen tarjoilua

päälle
jäisiä mustaherukoita
kinuskikastiketta
tomusokeria

**************************************

Tänä vuonna Itsenäisyyspäivä otetaan vastaan aamusta ulkomailla, mutta illan tansseiksi ehdimme toivottavasti kotiin (ellei lennot mene taas ”putkeen”). Pitääkin varata jääkaappiin jotain juhlaruokaa ja -juomaa valmiiksi! 🙂

KESKIVIIKKOTERKKUSIN,

PS. täällä oli tänä aamuna maa valkoisena…tai siis siellä täällä pikkuisen lunta! Ja nyt pakastuu. Jihuu!

PPS. ei lainkaan paha muuten tuo ruokatilan seinänsävy. Hmph, josko kevättä kohden taas vaalentelisi 😉