HIPSHEI

ja heissulivei! Arvatkaas mitä huomasin tänään; töissä on kiva olla kesällä (se ehkä vaikuttaa asiaan, että lomaan ei ole enää montaa päivää ;). Asiakkaat ja työkaverit ovat jotenkin vielä leppoisampia, kun arska paistaa. En sitä kuitenkaan sano, etteikö esim. laiturinnokassa olisi tällaisena päivänä mukavampaa!

Onneksi aurinko paistaa, sillä sitä on hieman alavireinen olo. Meillä lapset lähtivät tänään kahdeksi yöksi serkkunsa kanssa seurakunnan kesäleirille. Ihan tuohon lähelle. Teemalla puutarhajuhlat. Pakkasivat mukaan kukkamekot ja asiaan kuuluvat varusteet. Innoissaan odottivat leiriä ja hyvillä mielin sinne lähtivätkin. Omasta halustaan. Mutta mitä tekee äiti? Pyyhkii vaivihkaa silmäkulmastaan kyyneleen jos toisenkin lasten vaatteita pakatessaan. Käy rutistelemassa lapsia monta kertaa edellisenä iltana niin, että varmasti pikkuleiriläiset eivät saa unta ennen puolta yötä. Niiskuttelee miettiessään, että siellä he nyt istuvat bussissa. Odottaa malttamattomana whatsup-viestiä perille pääsystä. Ja kun saa vihdosta viimein puhelimeensa kuvan leiriltä, jossa pikkuisempi on onnistunut laittamaan täkkiinsä vaaleanpunaisen bambipussilakanansa…itku tuli ♥ 

Eilen kuopus kapsahti kaulaani ja totesi ”Äiti, me ei olla koskaan oltu erossa näin kauan!”. Kyllä me ollaan, toinen ei vain muista. Pari yötä ehkä onkin maksimi, mitä ollaan oltu erossa. Yleensä tilanne on ollut se, että me miehen kanssa olemme olleet siellä joka toinen vuosi järjestettävässä avec-reissussa miehen töiden puolesta. Lapset ovat olleet mummulla. Nyt lapset lähtee reissuun ja me jäädään kotiin. Kotiin jäävän osa tuntuu tällä hetkellä vähän haikealta.

Tilannetta helpottaa kyllä se, että me päästään parin tunnin kuluttua miehen kanssa kaksistaan treffeille. Date night 🙂 Hyvin syömään ja katsomaan kaupungin menoa. Kesäinen kaupunki on kaunis! Myöhemmin illalla sitten leffailta kotisohvalla röhnöttäen. Alkushokin jälkeen voi kuulkaas sittenkin olla, että me pärjätään nämä pari päivää kotona enemmän kuin hyvin. En muistakaan millaista on, kun ei koko ajan joku pyydä jotain. Kun ei tarvitse koko ajan siivota tai tehdä ruokaa. Toimia kahden kinastelevan siskoksen erotuomarina. Piilotella salaa syömäänsä jätskiä selän takana, kun lapset tulevatkin yhtäkkiä takapihalle. Kolmen kaverin jädepaketti on muuten tähän hommaan just passeli! Huomiselle otin kesälomarahavapaan töistä. Luvassa on pitkät aamu-unet, blogijuttuja ja se kampaaja. Ehkä juoksulenkkikin ihan oman aikataulun mukaan. Hmmm. Mitä enemmän mä nyt mietin näitä tulevia paria päivää, niin alan kallistumaan siihen, että eihän tämä nyt mikään maailmanloppu ole 😀

Jopas piristi mieltä, kun vähän pääsi purkamaan tänne tuntemuksiaan. Kiitos ja anteeksi! Harvoin on näitä päivä, kun vire on matalalla. Tyhjän sylin syndrooma – siihen pitää kyllä jo varautua. Lapsukaiset kun kasvavat ihan hirmuista vauhtia. Eilen luin Rillan niin kovin kauniin tekstin ja voi vitsit; onneksi rippileiriin on vielä jokunen vuosi! Harjoitellaan tällä parilla yöllä ensin…lapsethan pärjäävät loistavasti, siitä ei ole kyse. Tähän sopisi pari häshtägiä ja ne olisivat #nössöäiti ja #toughenup 🙂

AURINKOISTA MAANANTAITA IHANUUDET,