HEIPPAHEI!
Rise & shine, suloinen sunnuntaiaamu on täällä 🙂 Joko siellä ruudun toisella puolella on nautittu aamupuurot? Osana Indiedaysin ja Elovenan yhteistyökampanjaa, pääsin fiilistelemään lapsuusajan muistoja. Muistoja niistä kesäaamuista mökillä, kun mummuni kolisteli keittiössä ja puuron tuoksu kantautui makuuhuoneeseemme samaan aikaan, kun aurinko pilkisteli verhojen välistä. Mummu kyllä yleensä heräsi jo heti viiden perästä, mutta en usko, että ihan niin aikaisin puuroa laittoi hautumaan. Odotteli sen pari tuntia, kunnes pappa oli käynyt kokemassa verkot ja onneaan aamukalassa. Sitten alkoi hauduttelemaan puuroa sellaisessa vanhassa oranssissa paksupohjaisessa kattilassa. Mummun puuro oli aina ihan täydellistä. Sellaista pehmeää, samettista ja juuri sopivasti suolattua. Kaurapuuron päälle ripsoteltiin vähäsen sokeria ja lisäksi lorautin siihen kylmää maitoa. Herkkua heti aamusta! Puuro syötiin yleensä silmät vielä unihiekasta sikkurassa, samalla kun hymähdeltiin papalle, joka ryysti aamukahvia tassilta sokeri hampaiden välissä. Aamupuuron voimin jaksoi sitten telmiä järvessä aamupäivän!
Liekö äidiltään oma äitini oppinut tuon puuron keittotavan, mutta oman äidin keittämä puuro on maailman parasta. Muistan lapsuudesta, että meillä oli usein iltapalana kaurapuuroa. Varsinkin sunnuntai-iltaisin. Pyjamapäivän päätteeksi. Puurolautasen pohjalle muussattiin puolikas banaani, jonka päälle äiti lusikoi pari kauhallista puuroa. Hassuahan tässä on se, että myös omat lapseni ovat tällä hetkellä sitä mieltä, että ei ole mummun puuron voittanutta. Hyvillä mielin sitä mummulassa syövätkin, mutta kotona lasten kaurapuuron syöminen on vähän nihkeää. Epäilenpä, että se on keittäjästä kiinni! Itsekin nautin suunnattomasti niistä aamuista Lapin mökillä, kun äiti on meidän kanssamme siellä; tietää, että saa aamupalaksi äidin keittämää puuroa.
Pidemmän aikaa mukana kulkeneet lukijat taitavatkin muistaa syyskuun tuossa pari kolme vuotta takaperin, kun noin vuoden hiilihydraatteja vältelleenä otin aamukaurapuuron takaisin ruokavaliooni. Taivas aukeni. Muistan sen syyskuun ensimmäisen aamun, kun hauduttelin Elovenan puuroa kannen alla kymmenisen minuuttia, lisäsin siihen edellispäivänä tekemääni omppusosetta ja istuin keittiön pöydän ääressä. Ja nautin. Siitä lähtien kaurapuuro on ollut jälleen tärkeä osa elämääni.
Tämän yhteiskampanjan myötä me bloggaajat olemme kehitelleen erinäisiä versioita kaurahiutaleista; niin perinteisiä haudutettuja puuroja, tuorepuuroja kuin smoothieitakin. Palaan noihin omiin resepteihini tarkemmin myöhemmin, mutta näin ensi alkuun ajattelin haudutella teille puuron, joka toi itselleni mieleen hyviä muistoja lapsuudesta. Tosin silloin ei pekaanipähkinöitä puuroon laitettu ja banaanikin oli muussattua. Makumaailma pitää kuitenkin paikkansa.
PERINTEINEN SUNNUNTAI-ILLAN BANAANIPUURO
(yhdelle nälkäiselle tai kahdelle iltapalaksi)
2 dl Elovena Luomukaurahiutaleita
5 dl vettä
1,5 tl suolaa
1/2 banaani
pekaanipähkinöitä
– kiehauta vesi ja suola
– lisää luomukaurahiutaleet ja sekoita
– anna hautua kannen alla miedolla lämmöllä 10 minuuttia. Voit välillä kevyesti sekoittaa puuroa.
– lisää banaani joko muussattuna puuroon tai viipaleina puuron päälle.
– koristele pekaanipähkinöillä.
Vaikka nykyään teenkin aika usein tuorepuuroja, olen silti tämän perinteisen puuron vankka kannattaja. Puurovalikoimiinhan on tullut ihan hirmuisesti uutta sitten lapsuusajan puurovuosien. Nykyään on käteviä annospusseja, pikapuuroja ja makujakin jos jonkinmoisia. Näistä kehiteltyjä reseptejä luvassa viikon päästä. Tuntuu, että kerrankin me suomalaiset olemme olleet aikaamme edellä; puurokansana meillä on syöty tätä trendiruokaa jo vuosikymmenien ajan. Nyt vasta muu maailma on herännyt puuron olemassaoloon. Puurossa maistuu suomalainen sisu, puhtaus ja mikä tärkeintä, kotimaisuus. Puuro on myös edullista arkiruokaa ja sen lisäksi valmistuu vaivattomasti.
Millaisia ajatuksia puuro teissä herättää? Onko se nykyajan herkullista trendiruokaa vai pakkopullaa koulun puuropäiviltä? Minulle puuro on tuota herkullista trendiruokaa, joka ei koskaan mene pois muodista. Se tuo muistoja lapsuudesta ja toimii harmaana päivänä lohturuokana. Täältä löytyy meidän bloggaajien puuroreseptejä ja kuten huomaatte, niin puurosta on moneksi. Kommentoimalla tuolla sivustolla suosikkireseptiänne olette mukana lukijakilpailussa! Kilpailun palkintona on runsas tuotepaketti sekä Iittalan Elovena-aiheinen muki, joten kannattaa käydä osallistumassa täällä lukijakilpailuun 🙂
Nyt huhuilemaan muuta perhettä aamupalapöytään!
SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,
Kaurapuuro (juurikin Elovena) on iso osa minun ruokavaliota. Teen puuron mikrossa lähes päivittäin, joko aamu- tai iltapalaksi. Tällä hetkellä ”suosikkihöysteeni” puurolle on Pirkan pakastepensasmustikat ja hunaja. Ihan täydellinen kombo!
Moikka AnuElina,
kaurapuuro on parasta! Mikrossa saa niin nopeasti tehtyä pikapuurot!
Tänä aamuna hauduttelin kyllä elämäni parhaan kaurapuuron noista luomukaurahiutaleista. Toki se vie vähän aikaa, mutta oli sen väärti 🙂
Pensasmustikat ja hunaja kuulostaa taivaalliselta kaurapuuron kanssa. Pitääkin koklata 🙂
Suloista sunnuntai-iltaa <3
Täällä kanssa yks puuronsyöjä! Kun oltiin pieniä, isä keitti aina ”puupuuroa”, eli puuroa puuhellalla. Nykyään vanhaa puuhellaa ei valitettavasi enää ole, joten kotona käydessä saattaa saada vain normihellalla keitettyä puuroa. Mutta meidän perheessä isä on ehdottomasti kovin puuronsyöjä ja keittäjä. Nykyään kotona puuroa syödessäni syön puuron juurikin kypsien banaanien kanssa, ne tuovat puuroon ihanaa makeutta! Hyvää sunnuntaiaamun jatkoa sinne! 🙂
Oih, puupuuro kuulostaa hyvältä!
Puuroon ei tarvitse lisätä mitään sokereita sun muita, kun muussaa banaanin sekaan! Ihan parasta 🙂
Kiitos ja suloiset sunnuntai-illat sinne <3
Minä inhoan puuroja ja lapsuudestahan se juontaa,jolloin oli pakko syödä klönttistä kaurapuuroa,sekä ruispuuroa yök!!Ja Oksu meinaa tulla,kun muistelen maitoon tehtyä makaroonivelliä!Harmillinen juttu,koska puuro olisi terveellistä ja nopeaa syötävää.Maistoin eräänä päivänä ohrapuuroa ja mehukeittoa ja oli yllättävän hyvää!ehkä se tästä:)
Voi ei 😀
Nyt kipin kapin katsomaan tuolta linkin takaa puuron uudet muodot! Tai sit odota ens sunnuntaihin, kun mä julkaisen sellaiset puuroreseptit, että oksat pois 😉
Pikkuhiljaa totutellen, kyllä se siitä!
Ihanaista sunnuntai-iltaa <3
Jos pika- ja minuuttipuurot ovat jättäneet inhon (kaura)puuroa kohtaan, kehoitan kokeilemaan kaurahiutaleita, joissa on kauraleseitä mukana. Maku on tavallista kaurapuuroa täyteläisempi, keittoaika aavistuksen pitempi. Lisämakua saa korvaamalla makunsa mukaan vaikkapa puolet keitinvedestä maidolla. Vaihtelua saa erilaisilla lisukkeilla. Isäni syö kaurapuuron kylmät jämätkin maidon ja sokerin kanssa. Itse söin penskana puuroni aina voisilmän kanssa. Nykyään puuro maistuu parhaiten naturel tummapaahtoisen kahvin ja jälkiuunileivän kanssa. Suolasta pois totuttautuminen onnistuu pikku hiljaa, jolloin viljan aito maku pääsee oikeuksiinsa. Toki marjat ja hedelmät ovat terveellisimpiä lisukkeita; itselleni ne maistuvat luonnonjogurtin kanssa paremmin kuin puuron kanssa.
Olen töissä henkilöstöravintolassa, jossa tarjotaan pari kertaa päivässä puuroa asiakkaille työvuoron aluksi. MITÄ TAHANSA puurohiutaleita voi ennakkoluulottomasti yhdistellä. Neljään viljaan voi lisätä kauranleseitä ja ohrahiutaleita, ruispuuroa pehmentää kaurahiutaleilla. Näin saa pientä vaihtelua viikon jokaiselle päivälle. Hauduttamisessa ei oikeastaan ole aikarajaa – tarjoamme iltapäivällä 6 tuntia muhinutta puuroa, joka on todella pehmeää ja samettista mutta kuivumaanhan sitä ei saa päästää. Haudutus(/haude)- tai kerroskattila on tähän puuhaan omiaan. Olen ajatellut ryhtyä pistämään viikonloppuna kotonakin puuron muhimaan illalla aamua varten.
Herkullinen puuro on pienen vaivannäön väärti ja panostus vatsan hyvinvointiin vanhemmalla iällä.
[…] banaanipuuron voitte käydä katsomassa täältä edellisestä puuropostauksestani. Viikon aikana vasta tajusin, kuinka monipuolisesti […]