MOIKKAMOI! …taas 🙂

Nyt on olohuoneessa ripaus väriä. Sekä itämaisuutta. Takkahuoneen matto siis muutti olkkariin. Ihan jees. Muttamutta. Hitsi vie, tällaiselle suurien mattojen ystävälle vaan matosta puuttuu metri pituudesta ja metri leveydestä. Mun mielestäni maton kuuluu koota sohvaryhmä kauniisti yhteen niin, että matto ylettää myös vähän sohvan alle ja myös sohvien ulkopuolellekin. Käytiin tuossa äidillä tien toisella puolella ja ihan vain ohimennen tiedustelin, että minkäs kokoinen se heidän aikoinaan ostamansa aito itämainen matto on. Hih, olis just kuulkaas passeli tuohon. En tiedä uskallanko sitä lainata, ettei tapahdu mitään grande catastrofia (lapset ja suklaa/kaakao/purkka), mutta ainakin kuvauslainaan sen otan, että tiedän miltä isompi matto tuossa näyttäisi. Sävyiltään se on vähän vaaleampi ja beigempi. Muistaakseni siinä on myös vaaleansinervää. Aidon maton tyyliin se näyttää toisesta kulmasta katsottuna tummemmalta kuin toisesta.

Kuvat ovat vähän eri sävyisiä, sillä testasin tuota Olympustani ääriolosuhteissa. Kello neljän jälkeen hämärä yllätti. Parissa kuvassa on valot päällä ja muissa ei. Ihan älyttömän hyvin toimi ilman mitään lisäsalamoita (salamia…salaman taivutusmuoto ei taida olla ihan hallussa 😉 tahi jalustoita (jalustoja). Melkeinpä tekisi mieleni myydä tuo käyttämättä jäänyt Canonin järkkärini kaikkine objektiiveineen; sen verran hyvin tuo pikkuinen Olympus suoriutuu tehtävästään. Yksi asia, josta olen erittäin innoissani on se, että se toistaa värit ihan sikahyvin. En malta odottaa, että pääsen kuvailemaan turkoosia merta. Kerrankin niin, että se näyttää kuvissakin turkoosilta.

No mutta, mitä mieltä olette; menikö liian jouluiseksi tai värikkääksi? Mä tykästyin kyllä aika lailla orientaalimpaan olohuoneeseen, matto saisi olla tosiaan vain isompi. Jos olkkari näyttää tältä, niin arvatkaas miten kävi takkahuone, josta tuon maton olohuoneeseen roudasin? Se sai liki koko lattian peittävän upottavan vaalean maton ja on nyt ihan täydellinen. Tuosta takkahuoneesta ja pörrömaton liitosta en suostu luopumaan, joten nyt täytyy soveltaa olohuoneen kanssa. Voihan se olla, että silmä tottuu tuohon vajaamittaiseen mattoon pakon edessä 😉

Tämän päivän raakakakkukokeilu onnistui, taas. Joten huomenna tai viimeistään perjantaina raakakakkureseptiä pukkaa jälleen! Pienempi kyllä tuossa juuri huokaisi syvään ja kysyi syvälle silmiin katsoen, että ”Äiti, koska me voidaan leipoa taas mutakakkua?”  ♥

KESKIVIIKKOILTATERKUIN,

PS. parista kuvasta kun tsuumaa, niin huomaa muuten hyvin miten tuo meidän laminaatti on tummunut ajan kanssa! Muistelinkin, että se oli alkujaan vähän vaaleampi 🙂