HEIPSAN!

Tätä tämä nyt on, kun ei ole kukaan sanomassa, että mentäiskö jo nukkumaan. Kello lähestyy yhtätoista illalla. Mähän en yleensä viikolla valvo ja tähän aikaan olen jo vedellyt sikeitä tovin verran. Yleensä. Mutta nyt kun on kissa pois, niin hiiri hyppelee pöydällä…vai miten se sanonta meni. Olen tänään illalla ottanut kaiken ilon irti tästä yksinolostani; kuunnellut joululauluja (no ihan vaan pikkuisen Michael Bublea), levittänyt koko askarteluarsenaalin keittiönpöydälle ja tehnyt joulukorteista prototyyppejä olemassa olevilla materiaaleilla. Musta tuntuu, että tänä vuonna mennään aika basic-meiningillä. Ripauksella hopean hohdetta. Ostin toissa päivänä Löytötavaratalosta valkoisia korttipohjia, mutta mulla olikin jäänyt viime joulusta hopeanhohtoisia korttipohjia, joten käytän ne ainakin osaan korteista. Hopea, musta, valkoinen ja ehkä ripaus glitter-vihreää. Siinä joulukorttejen tämän vuoden väriskaala. Jostain vielä täytyisi repiä alla olevaan korttiprototyyppiin tuo vihreä. Vinkkejä? 🙂

Aluksi lähdin suunnittelemaan taas inasen liian monimutkaisia kortteja. Virkkasin tuosta paperinarusta kuusen. Jos kortteja olisi alle kymmenen, niin ei mitään hätää, virkatut kuuset koristaisivat niitä. Mutta kun meiltä lähetellään se reilu 30 korttia, niin ei kyllä jaksa niihin kaikkiin virkkailla. Muutenkin ihastuin tuohon mustaan paperinaruun (vai onkohan tuo edes paperinarua nähnytkään? :D). Näissä joulukorttijutuissa, kuten ihan kaikessa, mieli saattaa joskus muuttua. Ei sekään poissuljettu ajatus ole, että meiltä lähtisi tänä vuonna samanlaiset kortit kuin viime vuonna. Itse tykkäsin näistä 🙂

Itse asiassa, nyt kun etsin tuon viime vuoden joulukorttipostaukseni, niin en olekaan enää varma, lähetinkö näitä kortteja. Tai joulukortteja ylipäätään viime vuonna. Meillä oli juuri postauksen edellispäivänä silloin iskä joutunut sairaalaan ja mieli oli vähän maassa. Voi olla, nuo kortit löytyvät vielä tuolta keittiön yläkaapista, jos oikein kaivan 😉 Vuonna 2012 mentiin korteissa vähän asenteella ”keep it simple”. Kortteja tuli varmastikin 7-8 erilaista; osaan tein massasta sydämet, osaan huovutin sydämet ja lopuissa tais olla ihan vain tarroja:

Kortit teen ihan innolla. Yleensä teen ne vielä hyvissä ajoinkin. Mutta kuten todettua; tuo postitus on tämän prosessin pullonkaula. Se alkaa jo ihan osoitteiden kirjottamisesta. Ja vaikka osoitteet saan kirjoitettua, niin sekään ei takaa sitä, että ehtisin/muistaisin/jaksaisin ostaa postimerkit. Liian usein meidän joulukorteissa onkin tuo ruma postituskoneen leima 😀 Jokos teillä on aloitettu joulukorttiaskartelut?

No niin, nyt käy kyllä niin, että edellisen postauksen kommentit saavat odottaa aamuun (kiitos niistä ihanat!). Silmät painuu kiinni, joten se siitä valvomisesta tällä haavaa. Onneksi on ainakin vielä huomen ilta, kun saa valvoa ja jouluhössöttää ihan rauhassa. Perjantaina haaveilevat jo miehen kotiuttamista sairaalasta. Saadaan iskä Isänpäiväksi kotiin 🙂

KAUNIITA UNIA ja
teille, jotka luette tämän vasta aamulla
HYVÄÄ HUOMENTA JA ILOISTA TORSTAITA!

PS. kuvissa muuten näkyy ihan älyttömän hyvin tuo ero kahden kameran välillä; ekat kuvat olen ottanut Olympuksellani ihan ilman salamaa pimeällä eikä niitä edes täytynyt kirkastaa. Vuoden 2013 & 2012 joulukorttikuvat on otettu myös pimeällä Canonin järkkärilläni. Huikea ero. Ainakin mun mielestä! 🙂