HEIPPAHEI!

Täällä meillä vietetään tällä hetkellä armasta arkea. Toinen lapsi on jo kotiutunut koulusta ja toinenkin tulossa pian kotiin. Todellakin nautitaan ihan vain siitä, että perunat porisee kattilassa ja pannari jäähtyy tiskipöydällä. Taustamusiikkina soi astianpesukoneen klonksutus. Ollaan otettu pikkuisemman kanssa muutama Kimble-matsi ja kämmen on jo sitä mieltä, että tälle päivälle on liikaa. Rasitusvamma on pian lähellä, ellei keksitä muuta peliä. Kimbleä on tullut nyt tahkottua viimeinen viikko. Ehkä seuraavaksi siirrytään taas Afrikan Tähteen. Tai Majavapatoon. Sitten on taas vuorossa Kimble. Meidän perhe on lautapelien suurkuluttajia. Mikään ei ole mukavampaa kuin pelata koko perheen kesken jotain peliä. Ja nyt kun lapset ovat kasvaneet, niin pelien luonnekin on muuttunut. On jopa saanut itse kaivaa muistin syövereistä korttipelejä sääntöineen. Aivan parasta!

Muistatteko tuossa taannoin, kun pyysin elvytysvinkkejä pystyyn kuolevalle oliivipuulle? No juu, elvytys ei enää auttanut ja se puu jouti kukkien hautausmaalle. Päätin, että enää en rahojani oliivipuihin tuhlaa, sillä kolme oliivipuuta olin saanut tapettua parin vuoden sisään. Kuitenkin tuollainen 30 euroa on aika paljon kuolevasta puusta 😉 Mutta niin vain kävi, että Plantagenissa muissa asioissa käydessäni huomasin oliivipuiden olevan alennuksessa. Kerta kiellon päälle ja vielä yksi yritys. Nyt tarvitsisin vain teiltä hortonomiystävillä kaikki kikka kolmoset, joilla pitää tämä yksilö hengissä edes kauemmin kuin sen perinteisen kolme kuukautta. Kiitos jo etukäteen 🙂

Facebookin puolella aamulla paljastinkin, että olen jo täysin hurahtanut joulujuttuihin. Yritän kuitenkin vielä pitää itseni kurissa, sillä tässä olisi pari kuukautta aikaa itse h-hetkeen. Niin monena vuonna olen sen todennut, että liian aikaisin aloitettu joulu kostautuu sitten jouluna, kun joulu ei enää tunnu miltään. Joten yritetään pysyä vielä muissa jutuissa täällä bloginkin puolella ainakin pari viikkoa. Tuohon sivupöydälle asettelemani kausivalot saavat kyllä jäädä. Sen verran pimeitä alkaa illat ja aamut olemaan, että noista on oikeasti jo iloa!

Tänä iltana meillä jatketaan arjen viettoa talvirenkaiden vaihdolla. Lisäksi lapset ja mies kaivertavat kurpitsat. Meillä tuo kurpitsojen kaiverrus on kautta aikojen ollut miehen ja lasten juttu. Muistan yhtenä vuonna, noin viisi vuotta sitten,  juurikin tänä päivänä kärsineeni ihan koko päivän tajuttomasta migreenistä, joka sai mut peiton alle pimeään 12 tunniksi. Päänsärky oli niin lamauttavaa, että lapsen puhekin sai oksirefleksin aikaan. Mutta sitten iltaseiskalta taivas aukeni ja pystyin nousemaan sängystä. Vain todistaakseni, kun nuo rakkaat silmät kiiluten kaiversivat kurpitsoja. Makoilin sohvalla ja kuuntelin, kun toiset höpöttelivät kurpitsoista nimillä. Toinen oli Diina ja toinen Danna. Sen jälkeen meillä on näin lokakuun puolen välin jälkeen nautittu Diinan ja Dannan seurasta parin viikon ajan. Itse jalostan tuon kurpitsan lihan eteenpäin ja teen kurpitsapiirakkaa. Nam! Nyt perunat muusiksi ja sitten vihdosta viimein kommenttien pariin; anteeksi että vastaaminen taas vähän kesti. Arki vei mennessään, kyllä te tietätte 🙂

TIISTAITERKKUSIN,

PS. jos teitä oikein joulututtaa, niin lisäinspiraatiota olen koonnut teidän ja itseni iloksi tuonne Pinterestin joulukansiooni.