…eihän sen pizzan tarvitse aina pyöreä lätyskä olla? 🙂

Huh hellettä, mutta en valita. Aivan mielettömän ihanaa, että on kesä ja ilmat sen mukaiset. Toistaiseksi. Naurettiin tuossa just kahvitunnilla, että Suomen neljä vuodenaikaa on siitä jännät, että ihan noiden vuodenaikojenkin sisään saattaa esiintyä kaikki neljä vuodenaikaa. Kai ens viikolla sit jo puut kellastuu ja sataa lunta 😉

Instagram-seuraajat tietävätkin, että maalailin eilen mökin olohuoneen seinät valkoiseksi. Mutta koska mökki saa olla mökkimäinen, niin siihen se valkaisu ehkä sitten jääkin. Ikkunoiden ja oven pielet jätettiin puulle. Vähän houkuttelisi vielä maalata tuo kovin oksainen katto, lukuun ottamatta sitä hirsipalkkia. Tällä hetkellä lihakset huutavat apua maalausurakan jäljiltä, joten viikonloppu ehkä vain levätään. Tai no, käsitellään terassit, mutta se on vähän niin kuin lepoa 😀 Eilen yllytin miehen käsittelemään uutta osaa terassista, vaikka mies näytti mulle uhkaavasti lähestyviä pilviä. Noh, puolessa välissä käsittelyä alkoi satamaan kuin saavista kaatamalla. Täytynee uusia ja jatkaa projektia kauniimmalla ilmalla.

Viime sunnuntaina nautittiin pizzaa iltahämärässä vähän erilaisessa muodossa. En nyt taas muista mistä lehdestä Henri Alenin idean bongasin, mutta pizzalevy kaulitaan suorakaiteen muotoiseksi ja molempiin sivuihin leikataan noin 2 cm korkuisia viiltoja. Pizzapohjan keskelle levitetään täyte ja nuo suirot sitten ladotaan vuorotellen molemmilta puolin täytteen päälle. Pizzapitkojen pohjan tein tällä Leilan ohjeella:

1. Sekoita veteen murennettu hiiva, sokeri, suola ja öljy 

(mä sekoitin kuivat aineet keskenään, kun käytin kuivahiivaa ja lisäsin niihin haalean veden ja öljyn)

2. Lisää vähän kerrallaan jauhoja ja sekoita, kunnes saat kimmoisan taikinan. 

Säästä loput jauhoista leipomiseen. 

3. Kohota taikinaa leivinliinan alla 25 minuuttia.

4. Jaa taikina neljäksi palaksi ja kaaviloi ne pizzapohjiksi jauhoitetulla leivinpöydällä.

Tosin mä tein nyt yhden pellillisen tavallista pizzaa ja kaksi pizzapitkoa. Pizzapitkoihin laitoin molempiin vähän erilaiset täytteet kuin mitä yleensä; toiseen creme fraiche cuisinea, kylmäsavulohta, parsaa ja juustoraastetta ja toiseen tomaattipyrettä, ilmakuivattua kinkkua, parsaa ja juustoraastetta. Oli kyllä hyvää! Ja hei, nämä voisi mennä ihan noutopöytään kesän juhliinkin. Leikkaa vain sellaisia pienempiä paloja!

Pistäkäähän pizzavinkki korvan taakse huomista pizzaperjistä varten! 

Kiitos murut kommenteistanne meidän kukkapeltokotipostaukseen 😉 palaan niihin illalla. Nyt yhtiökokoukseen nauttimaan kanssaosakkaiden seuran lisäksi ehkä yhdestä Tampereen parhaimman ravintolan ruoasta. Ei ole Antikan pippuripihvin voittanutta! Välillä kunnon pihvi tekee poikaa, vaikka tässä nyt kevennetty ruokavaliota onkin näiden lämpimien ilmojen myötä 🙂

PS. ja ei, meillä ei aina ja joka päivä juoda viiniä, vaikka viinilasit ruokapostauksissa vilahteleekin 🙂 Viikonloppuna tosin usein juodaan lasilliset ruoan kanssa. Usein pullon loppu tosin joutaa huononnuttuaan viemäristä alas, sillä viikolla ei tule viiniä juotua.