Ja ennen kaikkea aivan Superihanaa Äitienpäivää ♥ Tänä päivänä on kyllä saanut herkistyä jo heti aamusta alkaen; lasten tekemät kortit ja lahjat vain ovat kultaakin kalliimpia. Aamupalaksi sain mökillä croissantteja, marmeladia ja munakokkelia. Katsottiin ruokapöydän äärellä sateista maisemaa ja päätettiin aikaistaa kotiinpaluuta. Puusavotta kyllä odottaa ensi viikonloppuunkin. Tein kuitenkin vähän sommitelmia luonnonantimista ja muu perhe pelasi jalkapalloa terassilla. Käytiin aamusaunassa ja ajeltiin kotiin. Äitejä juhlittiin kaupungissa iltapäivällä. Saimme kylään oman äitini ja anoppini (+appiukkoni). Sekä tyttöjen serkut. Hauskaa oli ja nyt tuntuu, että täytekakkukiintiö on täynnä 🙂

Instan puolella seuraavat tietävätkin, että meillä eilen vähän maalailtiin mökillä. Eka testasin kuultosuojia ja voipi olla, että se täydellinen harmaa sävy löytyi. Pesin nopeasti pensselin, kun huomasin varastossa viime kesänä sinne jättämäni maalin; takka oli jo hieman mustunut, joten maalasin takan ja osan muurista. Ja koska tuo osa muurista jatkui keittiöön, niin luonnollisesti myös maalausprojektini ylti sinne asti. Vielä yläosa muurista on maalaamatta. ”Suutarin lapsella ei ole kenkiä” -sanonta piti taas paikkansa; tuo maali oli kyllä talvisäilössä mökissä (jossa + 5 astetta), mutta nyt keväällä siirsin sen ulkovarastoon. Pakkasyöt olivat saaneet aikaan sen, että jossain vaiheessa oli tapahtunut ”lievä” jäätymisilmiö. Mutta ihan hyvin sain maalin sekoitettua siihen kuntoon, että sillä yhden takan sai sutaistua 🙂 Ei se maalausinspiraatio kuulkaas jaksa odottaa uutta maalia. Viikolla kuvia tuosta puhtaammasta takasta.

Eilinen ilta selkeni ja tyyntyi yhtäkkiä ja syötiin iltaruoka kesähuoneen lämmössä. Kuunneltiin lintujen lauluja ja myöhemmin illalla ihasteltiin laulujoutsenen näyttävää lentoon lähtöä ihan meidän mökkirannasta. Lapset ja mies menivät vielä kalastelemaan auringonlaskiessa ja mä tuijottelin näitä maisemia mökin kuistilta:

Uskomattoman paljon saan voimaa luonnosta ja täytyy sanoa, että näinkin rauhaton tyyppi kuin minä osaan rauhoittua, kun olosuhteet ovat oikeat 🙂 Luonto vetää välillä jopa sanattomaksi. Kuten tuo eilinen auringonlasku. Välillä on hyvä olla ihan hiljaa ja seurata, kun aurinko painuu vastarannan taakse.

Nyt väijymään Suomen peliä kisakatsomoon. Toivotaan, että peli on parempaa kuin eilen!

ja ihanaa alkavaa viikkoa!

PS. ja ennen kuin kukaan ehtii kommentoimaan; 

valkovuokot eivät ole rauhoitettuja täällä, missä me asutaan 🙂