Moikka ihanat!
Miten on viikko lähtenyt käyntiin? Meillä viikko alkoi rehtorin (tai rehtorien) puhuttelulla. En olekaan täällä viitsinyt asiasta aiemmin mainita, mutta tuo eilinen päivänsankari, se iloinen pikkuinen ilman murheita ja huolia on viime aikoina ollut kovin huolissaan. Murheissaan siitä, että miksi juuri hän? Sillä hän on ainoa esikouluryhmästään, joka on osoitettu aloittamaan koulutie toisessa koulussa. Miksi kaikki ystävät pääsevät tuonne samaan kouluun ja minä joudun toiseen kouluun? Tällaisia meillä on pohdittu viimeiset kaksi viikkoa. Voin sanoa, että sivusta seurattunakin äiskän ja iskän sydän on särkynyt monen monta kertaa tulevan ekaluokkalaisen puolesta. Ollaan tapeltu, tehty kaikkemme, pyydetty selitystä, yritetty ymmärtää. Mutta en vain pysty hyväksymään sitä, että sisarukset erotetaan tässä vaiheessa toisistaan. Isommasta kolmasluokkalaisesta olisi varmastikin apua ja turvaa muun muassa koulumatkojen aikana lukujärjestyksen sen salliessa. Kaikki (mukaanlukien tuo serkku tien toiselta puolen) lapset tältä alueelta ovat tuolla koulussa, johon haettiin. Nyt yksi joutuisi lähtemään aamuisin toiseen suuntaan, uusien kavereiden luo ♥
Missä on se lapsiystävällinen kaupunki ja perhedynamiikan tärkeyttä korostava taho, kun tulee tekojen aika? System sucks! Tiedän, että rehtorit (niin tämän koulun, jossa J on ja jossa L käy esikouluaan sekä tuon toisen koulun, johon L määrättiin) ovat tehneet ohjeistuksen ja lain puitteissa kaikkensa. Mutta missä on se sydämen ääni, joka käskee käyttää maalaisjärkeä? Lapsia on tällä alueella liikaa ja pienet puukoulut kärsivät resurssi- ja tilanpuutteesta. Tampereella kun ei ole sitä monissa kunnissa vallitsevaa sisarusperustetta käytössä. Monessa muussa kunnassa tuo sisarusperuste menee kaikkien välimatkojen sun muiden ohitse. Näissä kunnissa on ajateltu nimenomaan lapsen etua. Täällä meillä on käytössä kaksi perustetta; välimatka ja koulukiinteistön rakenteellinen ratkaisu. Harppi ja kartta. Karua, mutta niin totta. Ja jos (tai kun, nimittäin sitä kuulemma on käytetty) käytetään Eniron karttahakua niin totta, tuo koulu, johon haimme on 20 metriä kauempana. Autotietä mitattaessa! Daa, eihän kukaan lapsi kävele muuta kuin noita kävelyteitä suorinta tietä kouluun. Eroa tulee täten 300 metriä eli hakemamme koulu on lähikoulumme. Huh. Näin sitä taas lapsiperheiden arkea helpotetaan ja tuetaan. Joten olemme päätyneet siihen, että niin kauan kuin L:lle tuo koulupaikka hakemastaan koulusta vapautuu (muuttoliikennettä pois odotellessa) niin L on kotiopetuksessa. Ei kannata pompottaa lasta eka toiseen kouluun ja siitä toiseen. Olen valmis sitoutumaan siihen, että saan tuon kullannuppusen opetettua siinä missä opettajatkin. Niin kauan kuin tilanne vaatii. Ihan vain periaatteen vuoksi; ei sisaruksia kuulu erottaa. Voisi kuvitella sen olevan ihan selvä asia jokaiselle. Ja kaikkeni teen, että vastedes myös tämä armas kotikaupunki ottaa kriteerikseen tuon sisarusperusteen koulun määräytymisessä. Meitä se ei enää auta, mutta toivottavasti tulevia ekaluokkalaisten vanhempia ja itse pikkuisia koulutien aloittavia.
Ettei verenpaine nyt nouse ihan sfääreihin niin luvassa vähän murkinaa rinnan alle (tosin viime päivät on menty sumussa tämän kouluasian johdosta). Pinnasin Pinterestistä powersalaatin kuvan ja eilen sitä sitten teimmekin. Samaan aikaan teki mieli myös täytettyjä paprikoita, joten nekin pääsivät listalle. Yleensä kammoksun, jos on kahta eri lihaa (broitsua ja jaukkaria) tarjolla samalla aterialla. Mutta hyvinhän nuo upposivat 🙂
Powersalad
pinaattia
avokadoa
tomaattia
broileria
pinjansiemeniä
fetaa
öljyä
pippuria
Palastele avokado, tomaatti ja kypsennetty broileri. Lisää pinaattipedille. Ruskista pinjansiemeniä pannulla hetki ja lisää salaattiin. Murustele päälle fetaa. Lorauta öliiviöljyä ja pippuria myllystä.
*************************************
Täytyy kyllä myöntää, että vei kielen mennessään tämä salaatti. Ja kaiken lisäksi terveellistä 🙂 Paprikoiden sisään tein perinteisen jauhelihatäytteen, mutta riisin sijaan käytin couscousia. Namskis!
Mutta, jos blogirintamalla on nyt vähän hiljaisempaa niin suonette anteeksi; tämä koko kouluepisodi pyörii ihan koko ajan mielessä enkä saa siitä hetken rauhaa. Vetää jotenkin tosi surulliseksi. Yleensä osaan ajatella rationaalisesti ja ymmärtää hyvinkin pitkälle, ennen kuin älähdän. Nyt se äiti-ihminen minussa on saanut ylivallan enkä luovuta ennen kuin asiat on oikeassa perspektiivissä. Mä mietin, että reagoinko mä liian voimakkaasti? Onko väärin ajateltu, että sisaruksia ei saa erottaa? Tässä alkaa jo katsokaas epäilemään omaa herkkänahkaisuuttakin. Oho, nyt tuli isosti purnausta ja pikkuisen vaan ruokaa…hupsis. Eiköhän tälläkin asialla ole kuitenkin tapana järjestyä…ja nyt se testataan, että mikä ei tapa (v*tutus) niin se vahvistaa 😀
Mukavaa maanantaita
ja alkanutta viikkoa
Tiedän tunteen ja lähimmäiseni perhe sai kokea myös tämän karmeuden. Isoveli aloitti ekaluokan ja seuraavana vuonna oli pikkuveljen vuoro siirtyä koulutielle. Pienempi määrättiinkin eri kouluun ja koulutie lähti päinvastaiseen suuntaan, kuin isoveli. Vanhempien työmatkoja/työaikoja tms. ei otettu myöskään missään kohtaa huomioon. Tekivät valituksen myös jonnekin läänin päättävään elimeen, tuloksetta. Kaikki tällainen toiminta on järjetöntä ja epäinhimillistä. Jonkinlaisiin kompromisseihin ja ratkaisuihin pitäisi nimenomaan lasten eduksi pyrkiä, suunta näyttää olevan kuitenkin aivan toinen.
Hienoa kuitenkin, kun pystytte järjestämään asian toisin. Voimia taistossa:)
-Omelia-
Aivan järjetöntä! Nyt kun näitä on tutkinut tarkemmin, niin on tullut vastaan monta tällaista juttua. Ja suurin osa valituksista hylätään. Ei ole tärkeämpää kuin perhe, verisukulainen, sisarus samassa koulussa.
Ja nimenomaan, kuka ajattelee perheen kannalta asiaa juuri näiden kuljetusten sun muiden suhteen.
Kiitos, emme luovuta ♥
Tuntui tosi pahalta lukea tämänkertaista postaustasi! Voin vain kuvitella miten kurjalta teidän pienestä eskarilaisesta tuntuu (olen muuten eskariope ja tiedän että koulun aloittaminen on kovin odotettu ja elämää suurempi juttu jokaiselle eskarilaiselle). Ikävää ettei teilläpäin arvosteta tulevia veronmaksajia, ensimmäinen koulupäivä kun pysyy muistoissa läpi elämän. Teitte hienon ratkaisun kotiopetuksen suhteen, jaksamista teille kaikille kurjassa tilanteessa! Toivottavasti muuttoliikettä tapahtuu jo kesän aikana ja Lilia pääsee aloittamaan lähikoulussa, pitelen peukkuja. Ja kiitos kivasta blogista, kurkin täällä aina välillä, också i fortsättningen.-alma-
Kiitos Alma!
Välillä muutakin kuin bling blingiä ja sisutusta tässä blogissa 🙂 Toivotaan, että asiat vielä muuttuvat ja saadaan pikkuinen ekaluokkalainen tuonne samaan paikkaan muiden kanssa! Kiitos kurkkimisesta ja kommentistasi ♥
Aaaarghh!! Uskomattoman ajattelematonta toimintaa ja silkkaa vääryyttä! Eihän noin voi pientä, koulutaipaleensa aloittavaa lasta kohdella, aivan kohtuutonta että yksi heitettäisiin pois kaikesta tutusta ja turvallisesta. Itse taistelimme viime vuonna pojan hoitopaikan puolesta, vasta oli joutunut vaihtamaan päiväkotia olosuhteiden pakosta ja kaupunki yritti ehdottaa tilapäistä paikkaa yli 10 km:n päästä…sieltäkin olisin pian ollut vaihto edessä joten tuntui ihan kohtuuttomalta heittelyltä paikasta toiseen. Onneksi lopulta kaikki kääntyi parhain päin ja saimme ihanan paikan ihan läheltä ilman muuttopelkoa…mutta paljon unettomia öitä ja kyyneleitä paikan saaminen vaati meiltä kaikilta joten kaikki sympatiat sinne teille! Ihailen tuota kotiopetus-ratkaisua, ehdottomasti paras ratkaisu tuohon tilanteeseen 🙂
-Anne-
Voih, täällä meillä olen kuullut samoja tarinoita jo ihan päiväkotitasolla. Lapsiystävällisestä ja vetovoimaisesta kaupungista ei kannata siis puhua samassa lauseessa 🙂 Niin käy sääliksi näitä pikkuisia, jotka joutuvat virkakoneiston pyöritykseen.
Onneksi asiat teillä ratkesi hyvin, sitä myös täällä odotellaan ♥
No voi kamalaa tuota kouluasiaa. Ei se minustakaan noin kuuluisi mennä, mutta päättäjät on välillä vähän liikaa ohjeiden lumoissa. Muistan aina, kun asuimme Tampereella ja valtuustossa oli menossa läpi kouluruoka uudistus, jossa lihavalmisteita vähennetään ja korvataan jauhoisemmilla lihavalmisteilla. Onneksi media hyökkäsi koko maan lajuisesti tämän päätöksen kimppuun ja se ei mennyt läpi, mutta taas hyvä osoitus siitä, kun ei enää se maalaisjärki toimi.
Kyllä, välillä on vaan ne normit, joita tuijotellaan liian tiukasti. Toisaalta ne yhdenmukaistaa systeemit kaikille samaksi. Mutta normejakin voisi vähän tehdä lapsen kannalta paremmaksi 🙂
Juu, toivotaan että tässäkin asiassa jonkun maalaisjärki voittaa ♥ Nyt on ainakin otettu yhteyttä niin ylhäälle kun voidaan. Jo se on kumma, jos ei silmät aukene!
Hei! Onpa uskomaton ratkaisu Tampereella. Mainitsit tuossa, että koulumatka mitataan autoteitä pitkin. Koskeeko se sama mittausperuste teillä myös silloin kun määritellään sitä, kuka on oikeutettu bussilippuun? Täällä kaakkois-Suomen pikkukaupungissa oppilaiden koulumatkat mitataan pyöräteitä pitkin, ja jos matkaa on vaikka 100 metriä alle 5 km, niin bussilippua ei heru, vaikka autotietä pitkin matka olisi yli 5 km. Tämä on aiheuttanut monta vääntöä perheiden ja kaupungin kesken. Jäin miettimään, että onko kunnissa erilaisia mittausperusteita, vai mitataanko aina sen mukaan, mikä on kunnalle edullisempi. En tiedä, mutta tosi oudolta ja järjettömältä tuntuu, että ekeluokkalaisen koulumatka mitataan autotietä pitkin, vaikka se ei ole se reitti mitä lapsi kouluun mennessään käyttää. Teiltä tosi lapsiystävällinen ratkaisu tuo kotiopetus, toivotaan, että saisitte paikan lähikouluun kuitenkin pian.
Hyvää pääsiäistä teille!
Sinulla on ihana blogi.
Minna
Meillä ei ole niin pitkistä matkoista kyse (kyse on vain 1,1 km ja 1,4 km matkoista) ja normaalisti ne mitataan kyllä kevyenliikenteen väylien mukaan. Mutta jostain syystä eilen esitetyt olivat Eniron tiekartan mukaan mitattu. Ja eihän tässä metreistä nyt tapella vaan mun periaate on se, että sisaruksia ei eroteta ♥
Juu, ei tuo kotiopetus tule olemaan kuin lyhytaikainen ratkaisu. Olemme ekalla varasijalla, joten toivoa on, että joku muuttaa jossain vaiheessa pois 🙂
Kiitos ja ihanaa pääsiäisen odotusta sinnekin!
Voi kurjuus! Onhan tuo ihan epäinhimillistä lähettää yksi, vähän kuin rangaistukseksi, toiseen kouluun, kun muut naapuruston lapset ja sisko menevät toiseen kouluun. Pidetään kauheasti peukkuja, että joku lapsi muuttaa kesän aikana, ja tila löytyy.!:)
Olen manaillut sitäkin pientä asiaa, että kun vanhempi pojistamme on Lahdessa koulussa (kielivalinta 3. luokalla vei kaupunkiin) ja nuorempi ei, niin meillä on usein eri aikaan lomalta paluut ja lauantaikoulupäivät. Valitettavasti tuntuu myös, että nuo ”lapsiystävällinen kaupunki” ovat pitkälti vain mainossloganeita. Ainakin Lahden kaupungissa(sama slogan) on nyt koulutoimessa tulossa sellaiset säästötoimet, että opettajana ja äitinä hirvittää. Meidän kotikunnassa sama juttu. Olenkin ajatellut, että jos lomautukset tulee jossain vaiheessa, niin anon pojilleni sen ajan vapaaksi, jotta säästyvät moiselta hullunmyllyltä ja voivat opiskella asiat rauhassa ja turvassa kotona.
Paljon voimia tässä taistelussanne!:)
No eiks olekin? Pyhää vihaa ja tappuraa olen ollut täynnä, mutta tänään on jotenkin sellainen olo, että nyt on kaikkemme tehty ja jos ei päättäjien silmät tuosta aukene niin emme voi enää mitään. Toivotaan parasta ♥
Voi ei, eipä ole teidänkään lapsiystävällinen kaupunki kovin nimensä takana 🙂 Fiksusti olet ajatellut jo etukäteen! Meillä on myös ollut lopetusuhan alla nuo molemmat lähikoulut (tuo johon haettiin ja tuo johon ohjattiin) ja samalla kaupunkin on kaavoittanut lähipellot täyteen perheystävällisiä rivitaloja…siis aivan utopista. Mihin noi lapset sitten laitetaan kouluun?
Taistellen eteenpäin 🙂
Voi itku ja kurjuus. Olipa surullista luettavaa, en pysty edes kuvittelemaan mikä tunne on pikkuisen sydämessä 🙁 . Pidetään peukkuja, että kaikki kääntyy parhain päin!
Eikös olekin 🙁 Täällä on surkuteltu, mutta hei, nyt vaihdoin aivan täysin uuden suunnan ja ajattelen asiaa niin, että jos ei Tamperetta kiinnosta meidän verorahat eivätkä ole lainkaan lapsiystävällisiä tässä suhteessa niin annan aikaa tasan koulun alkuun. Sitten muutetaan verorahat naapurikuntaan (oliskin ihana päästä sisustamaan uutta kotia :D)! Kiitos Reetta, uskon ja toivon, että saamme vielä hyviä uutisia ♥ Nyt on kaikki piuhat ja kontaktit vedelty, mitä vain voidaan 🙂
Ei muuta kuin taistoa, kirjoitusta sivistyslautakunnalle, yleisön osastolle, jopa aluehallintoviranomaisille asti. Tuohan on pienen lapsen maailmassa täysin kohtuutonta!
Kiitos Katja ♥
Tänään on lähtenyt oikaisuvaatimusta ja loppuun asti taistellaan. Ei tällainen peli vetele. Mun mielestä tämä mun lapsen haitaksi tehty päätös rikkoo jo lakia lapsen perusturvallisuudesta. Ihan ihmeellistä touhua!
Voi ei! Kuulostaa tosi kurjalle tilanteelle, koko perheen mutta erityisesti pienen kannalta! Toivottavasti asia vielä järjestyisi!!
Meillä on mielenkiintoinen tilanne edessä, kun ensimmäisten kahden koulun aloituksen jälkeen on koulupiirien rajat vedetty uusiksi ja kuopuksen koulu olisikin eri koulu kuin isommilla. Meilläkin joudutaan sitten ensi vuonna hakemaan koulupaikkaa ja toivon totisesti, että koulupaikka isompien kanssa samassa koulussa järjestyisi.
Voi Essi, teillä tullaan painimaan samojen aiheiden kanssa ens vuonna 🙁 Toivotaan, että teidän kunnassa on tuo sisarusperuste jo käytössä…jos ei ole niin kannattaa alkaa hyvissä ajoin jo valmistamaan rehtoria (jos hän sen teillä päättää), että teille on tärkeää sisarusten samassa koulussa oleminen. Se ei näköjään ole valitettavasti kaikille päättäjille itsestään selvyys.
Kiitos ja tsemppiä jo etukäteen ♥
Voimia taistoon koko perheelle! <3
Ja salaatti näyttää niiiin hyvältä, taas kerran 🙂
Kiitos ihana ♥
Hih, tuo salaatti olisi ansainnut kunnon postauksen…nyt jäi purnauksen jalkoihin 😀
Pyydä rehtorilta kirjallinen päätös asiasta (valitusosoitteella) ja aloita taistelu. En viitsi tähän enempää, eri aiheesta eri kunnassa kuitenkin menossa jo vuosien ajan kaikenlaista koulun kanssa. Myös julkisuus auttaa.
Kiitos vinkeistä! Me pyysimme tuon maanantaina ja nyt lähti ensimmäinen valitus menemään korkeammille tahoille…
Toivotaan parasta sinne teillekin ♥
Toivon sydämestäni että kaikki kääntyy parhain päin teillä! Tiedän niin tunteesi, sillä meillä sama tilanne eskaripaikan kanssa, lapsi yksin määrätty muualle ja kaikki kaverit menevät lähieskareihin ja en ole kyennyt asiaa sanomaan edes lapselle ääneen, toivon vaan että valituksemme otettaisiin huomioon tai joku muuttaisi kesän aikana. Pala nousi kurkkuun taas kun ajattelenkin asiaa.
Oi Anni, eiks olekin sydäntä riistävää? 🙁 Meillä ihan samat odottavat fiilikset. Toivotaan parasta, eihän noiden pikkuisten kuulu kärsiä aikuisten päätöksistä. Tsemppiä teillekin taistoon ♥
Ei jumatsuikka mitä urpoilua noilta päättäjiltä! Aivan hirveä tilanne kummallekkin sisarukselle ja teille vanhemmille.
Mihin tämä ”hyvinvointivaltio” on lipunut?
Nyt teroitat kyntesi ja aloitat taiston. Ihan varmasti tuohon on joku taho joka voi purkaa tuollaisen idioottimaisen säännön.
Voimia koko perheelle. <3
No sanos muuta! Hyvinvointivaltion vetovoimaisimmaksi kaupungiksi valittu kaupunki on juurikin saanut mut katsomaan etuovi.comin tarjontaa naapurikuntien (jossa sisarusperuste käytössä) myytäviä taloja! Huhhuh.
Juu, tänään voidaan jo paremmin (kiitos teidän rohkaisujen!). Jotenkin sydämessään tuntee, että nyt on tehnyt kaikkensa ja jos ei päättäjät tajua pienen lapsen tuskaa, niin se on heidän ongelmansa. Itse ei voi kun helpottaa tuota tuskaa parhaansa mukaan.
Kiitos ihana ♥
Onpa harmi 🙁 Tuntuu kovin oudolta tuo päätös! Toivon todella, että asia ratkeaa niin että ekaluokkalainen voi mennä iloisena ja onnellisena kouluun <3
Niin sääli 🙁 Mutta toivotaan, luotetaan ja uskotaan. Ainakin olemme kaikkemme asian eteen nyt tehneet. Kiitos Jane ♥
Voihan harmi. Oppilaalla tosiaan on oikeus käydä hänelle määrättyä lähikoulua. Kunta osoittaa oppilaalle lähikoulun, mutta lähikoulu ei tarkoita lähintä koulua. Termi on aika hämäävä siis.
Oppilasaluejako voidaan tehdä vaikka joka vuosi. Se voikin vaihdella vuosittain tosi paljon, koska ikäluokkien koot vaihtelevat.
Lähikoulupäätökset tuottavat paljon valituksia, koska ihmiset tosiaan ajattelevat sen tarkoittavan lähintä koulua.
Lähikoulu on kuitenkin subjektiivinen oikeus eli se määrätään koulutaipaleen alussa ja sen päätöksen pitäisi pysyä.
Kävin viime kesänä rehtoriopinnot ja edellä mainitut asiat tulivat siellä esille.
Olet varmasti kotiopetusasian miettinyt loppuun asti, mutta haluaisin silti tuoda esille muutaman asian. Mitäs jos kotiopetusaika pitkittyy. Entäs jos lapsellesi vapautuu paikka, mutta myöhemmin luokalle tuleekin joku koulua lähempänä asuva. Jos oikein ymmärsin koulutuksessa lapsesi lähikoulu on jatkossakin tämä nyt määrätty. Siirtyykö sinun lapsesi taas toiseen kouluun, sillä hänet on otettu kouluun, koska sinne sattui mahtumaan. Minullekin on kotiopetusoppilaita kohdalleni osunut ja mietin aina, mistä sosiaalisesta elämästä ja kasvatuksesta he jäävät paitsi. Tosin perheenne vaikuttaa aivan ihanalta ja onhan teillä ympärillä noita serkkulapsiakin. Uskon kyllä, että järkevänä ihmisenä oletkin näitä jo miettinyt.
Omassa kunnassani ollaan tekemässä (yhden koulun lakkautuksen) yhteydessä sellaista päätöstä, että yksi ikäluokka lakkautettavasta koulusta siirtyy lapseni kouluun. Tämähän tarkoittaisi juurikin sitä, että jatkossa joka kuudes vuosi tämän koulun koulupiiri on huomattavasti laajempi kuin muina vuosina. Sisarusperiaatteesta viis tässäkin.
Perheellenne ja tyttärellenne tilanne on varmasti ikävä. Ymmärrän. Kovasti jaksamista, päädytte varmasti teille oikeaan päätökseen.
Sanna
Hei Sanna
ja ihanaa saada rehtorin mielipide asiaan 🙂
Ymmärrämme, että lähikoulu ei ole välttämättä se kilometreissä lähin, mutta Tampereen kaupungin kriteeristö koulun määräytymisessä on jokseenkin hämäävä, sillä siellä sanotaan, että oppilas pyritään sijoittamaan kouluun, jonka etäisyys on lähinnä kotia.
En ole tuollaisesta kuullut, että joutuisi myöhemmin vaihtamaan koulua. Ei ainakaan nämä ole joutuneet, jotka ovat täällä koulupiirin sisällä muuttaneet ja vaikka alueelle on tullut uusiakin.
Kotiopetus on näillä näkymin mahdollisimman lyhytkestoinen, sillä en halua viedä lasta itkien ekana päivänä kouluun. Ellei paikkaa koulusta vapaudu (uskon, että vapautuu), niin olemme valmiit muuttamaan lähemmäksi tuota esikoisen käymää koulua, jos se auttaa koulupaikan saamisessa. Kaikkemme teemme 🙂
Kiitos Sanna ♥
Hämmennän tätä keskustelua toisenlaisellakin näkökulmalla. Haimme lastamme toisen koulupiirin kouluun, joka kuitenkin sijaitsi aika lähellä kotiamme. Koulussa on meille tärkeä kielivalintamahdollisuus (olemme kaksikielinen perhe), mummula ja tädin koti (iltapäivähoitopaikka) melkein ko. koulun aidan takana ja lapsen kaksi parasta kaveria olivat menossa kyseiseen kouluun. Lapsemme ei kouluun päässyt, koska edelle menivät ne, joilla oli sisaruksia koulussa. Omalla lapsellamme ei sisaruksia koulussa ollut. Kysynpä, miksi meidän lapsemme oli eriarvoisessa asemassa ”sisaruslasten” kanssa? Onko vain sisaruus oikea ja hyväksyttävä syy saada koulupaikka? Tätäkin puolta kannattaa miettiä. Ja kai se ahtauskin todellinen syy on. Ei kukaan meistä halua lastamme ylisuureen ryhmään.
Silti olen harmissani Lilian koulun alun murheista, ja myös siitä huolesta, mitä se teille vanhemmille tuottaa!
Kyllä sisaruuden kuuluukin mennä edelle, vaikka mainitsemasi asiat toki tärkeitä olivatkin. Itse olen sitä mieltä, että jos lapsensa haluaa eri koulupiirin kouluun niin silloin otetaan ne paikat jotka ”jäljelle jäävät” eikä pusketa koulusta ulos heitä joille paikka oikeati kuuluu.
Ymmärrän, että tietyn koulupiirin sisällä olevat oppilaat ovat etuoikeutettuja ko. koulupiirin kouluihin. Mutta toisaalta ihmettelen sitäkin, että eikö tuota kaksikielisyyttä sitten ole painotettu mitenkään valinnoissa? Kuulostaa oudolta. Meillä on myös lasten iltapäivähoito mummulla, joka asuu meitä vastapäätä. Ihan jo logistisestikin ajateltuna olisi järkevää sijoittaa sisarukset samaan kouluun. Mutta näitä asioita ei taideta katsoa tuolla kokonaisuutena. Tuijotellaan vain sitä mustaa valkoisella.
Mutta sitä mieltä olen, että sisaruus on yksi tärkeimmistä kriteereistä. Tuskin koskaan niin paljon luokalle oppilaita menijöitä on, että kaikilla olisi sisarus ko.koulussa. Ainakin meidän haluamassamme koulussa ehkä parilla on sisarus koulussa. Mutta näitäkin pitäisi katsoa tapauskohtaisesti kokonaisuutta arvioiden. Ei vain yhtä asiaa, esim. välimatkaa. Ja sitä mieltä olen, että kaksikielisessä perheessä olisi lapselle suotava tuo mahdollisuus opiskella myös tuota toista kotona käytettävää kieltä 🙂
Ikävä tilanne, mutta ei kouluilla voida toimia ilman yhteisiä sääntöjä. Ja jos niitä ei noudateta, ei niillä ole mitään virkaa. Säännöillä siis. Aina tulisi uusi perhe, jonka toiveiden mukaan pitäisi toimia. Tuntuu kurjalta, mutta sitä elämä on. Lapset saavat nopeasti kavereita, ehkä teidän vanhempien pitäisi ennemmin kannustaa tulevaa ekaluokkalaista ajattelemaan, että tämä voi tuoda mukanaan jotain hyvääkin. Opettajana en voi suositella kotiopetusta, siinä vanhempi sitoutuu astumaan opettajan tontille. Ajatteletko sinäkin oikeasti, että opettajan saappaisiin voi astua kuka tahansa ilman mitään koulutusta?
Ymmärrän täysin sekä pienen koululaisen että vanhempien huolen ja murheen. Mutta en voi siltikään olla komppaamatta edellistä kommenttia. Opettajan työ voi vaikuttaa helpolta olematta sitä kuitenkaan. Lapsi oppii kyllä suurella todennäköisyydellä lukemaan jne. ilman opettajaa, mutta koululla ja opettajilla on muutakin virkaa kuin vain erilaisten oppisisältöjen opettaminen lapsille. Koulu on valtavan iso osa lapsen normaalia arkea eikä kotiopetusta voi mitenkään verrata siihen että lapsi käy koulussa muiden ikätovereidensa tapaan.
No sehän se on, että sääntöjen mukaan mennään, mutta säännöissä pitäisi ilman muuta olla tuo sisarusperuste. Niin kuin ylemmältä taholta on tullut ohjeistus, että sitä pitää mahdollisuuksien myötä noudattaa. Mutta nämä päättäjät tässä tapauksessa ovat sanoneet, että koska sitä ei ole kirjattu mihinkään kriteereihin, niin sitä ei tarvitse eikä ole noudatettu.
Enkä todellakaan ajatellut olevani opettaja-ainesta…kasvatustieteiden approlla ei siihen ihan päästä 🙂 Kyse olisi lyhytaikaisesta kotiopettamisesta, jonka aikana toivottavasti (tai sitä ennen) vapautuu paikka täältä koulusta. Jos ei, niin olemme valmiit muuttamaan lähemmäksi koulua. Tai kokonaan sitten naapurikuntaan, jossa sisarusperuste on heti kakkoskriteerinä koulun määrätytymisessä. Ymmärrän pitkäaikaiset kotiopetukset siinä tapauksessa, jos lapsi on niin koulukiusattu, että hänen elämänsä on vaakalaudalla kiusaamisen takia eikä koulunvaihto auta. Itse olen koulun kannalla. Kotiopetus lyhytaikaisena on tässä meillä tavallaan protesti sitä kohtaan, että kuinka kankea tämä lapsiystävällinen kaupunki on.
Itse en lähtisi protestoimaan lapsen kustannuksella. Kurja aloitus lapsen koulutielle, etenkin jos kotona puhutte asiasta negatiiviseen sävyyn lapsen kuullen. Usein nämä asiat ovat vanhemmille vaikeampia kuin lapsille, lapset eivät etukäteen murehdi asioita ja ovat yleensä aina sitä mieltä (etenkin pienet oppilaat), että oma koulu, luokka ja ope ovat just ne parhaimmat.
Tuskin se muuttaminen koulun lähelle enää auttaa kun koulu on jo määrätty. Ei kannata tehdä asiasta ongelmaa vaan suhtautua positiivisesti toiseenkin vaihtoehtoon. Käsittääkseni se ei ole sen huonompi. Kotiopetus aika saattaa venyä koska asuinalueenne on suosittu, joten en missään tapauksessa odottaisi että saatte paikan pian.
Hei,
Todella harmilliselta kuullostaa. Omat tutut kaverit ovat tärkeitä pienelle lapselle ja isommille myös. Lapsen etu on aina tärkein, Sitähän toitotetaan koulumaailmassakin. Kyllä sieltäkin puolelta täytyy lupaukset pitää eikä vain lapsilta vaatia kaikenlaista. Tsemppiä, kukapa muu omien lasten puolta parhaiten pitää, kuin omat vanhemmat, niin kauan kuin ovat täysi-ikäisiä ja vielä senkin jälkeen:-).
Moi 🙂
Sitä mä olen tässä koittanut miettiä, että missä kohtaa se lapsen etu on otettu päätöksessä huomioon? Ja sitä itse asiassa valituksessa peräänkuulutetaankin.
Voih, toivotaan parasta ja totta, eihän tämä lasten puolien pitäminen lopu ikinä ♥
Aivan järjetöntä!! Ymmärrän tuohtumuksesi täysin. Todella epäinhimillistä. Ensimmäisen luokan aloitus on muutenkin niin suuri siirtymä lapsen elämässä, että ei sitä millään ylimääräisellä enää pitäisi kuormittaa. Kyllä tuntuu todella pahalta teidän puolesta… Vaikka tätä yrittäisi ajatella rationaalisesti, niin järjen ääni todella sanoo ettei sisaruksia kuulu erottaa. Naurettavaa tuo välimatkaperuste.. Huhhuh.. Mutta on todella hienoa, että olette päättäneet aloittaa kotiopetuksella! Se on tosi loistava ajatus!
Just sitä – epäinhimillistä -tämä on! Ei ymmärrä, mutta en mä tiedä sitten että kuuluisiko mun ymmärtää 🙂
Mä komppaan sua, sydän sanoo että sisarukset samaan kouluun ♥ Mutta kriteerit ovat ihan muuta täällä.
Kiitos Katri, toivotaan että joku jossain tuntee piston sydämessään ja tulee järkiinsä. Nyt on ainakin kaikki mahdollinen tehty! 🙂
Moikka. Voi kurjuus! Meillä Kotkassa lapsia ja vanhempia on hämmentäneet aiempina vuosina luokkajaot, mutta eipä ole tullut mieleen, että myös koulupaikoista taistellaan:(
Todella kurja juttu!! Kyllähän lapsi siinä kärsii, sehän on selvä!
Eipä taida olla mitään perustetta sulkea yksi lapsi ryhmän ulkopuolelle, kysytään vaikka kenrltä tahansa kasvattajalta tai lastenpsykiatrilta asiaa!! Välillä saa oikeasti ihmetellä, keitä on ne opettajat, rehtorit yms. ”kasvattajat”, jotka kantavat vastuuta meidän lasten asioista:(
Pitäkää vaan puolenne, lapsenne puolta ihan viimeiseen asti! Kerätään porukalla vaikka adressi:)
Kyllä pistää vihaksi täälläkin!
Toivon todella, että saatte asian järjestettyä ja kaikkia huojentavalla tavalla! Tsemppiä ja ”taisteluvoimia” täältä etelästä!
Laita viestiä jos tarvitsee tulla laittamaan nimi alle 😉
Haleja <3
T. Riitta
Moiks 🙂
Toista se oli mun kouluaikana, kun oli tietyt koulualueet. Tiedetiin, että tästä lapset menevät tuohon kouluun. Nyt on koulupiirit, johon kuuluu monta koulua ja lapsia heitellään sinne tänne.
Kiitos Riitta ♥ Vihaksi pistää täälläkin, mutta nyt mulla on tunne, että sain kirjoitettua sellaisen valituksen (mulla meni siihen koko päivä :D), että ellei sen avulla saada muutosta asiaan niin ei sitten millään. Lapsen perusturvallisuushan tässä on uhattuna! Syrjäymisestä puhumattakaan.
Kiitos ja katsotaan, josko todellakin täytyy lähteä adressiin asti 🙂
Voi Riitta kun ei ne opettajat ja rehtorit näitä asioita päätä, turhaa heidän ammattitaitoaan pilkkaat kasvattajina. Ei se aina auta vaikka rahaakin on…
Onpa kyllä tosi inhottava alku koulutielle:(
Me asutaan niin maalla,että koulunvaihtoehtoja on tasan yksi,joten mulla ei oo näistä mitään kokemusta..
Tosin täällä on enemmän uhkana koulujen sulkeminen ja tuo meidänkin koulu on ollut lakkautusuhan alla.
Toistaiseksi se tuossa nyt vielä on ja meiltäkin kuopus lähtee syksyllä kouluun.
Toivotaan,että teillä asiat kääntyy parhain päin ja että kaikesta seurais kuitenkin jotain hyvääkin:)
Tsemppihalit<3
Eikös olekin 🙁
Mäkin haluan muutta maalle! Meillä on myös ollut koulujen lopettamisuhka…ja mieti että se koskee noita meidän lähikouluja. Kuka näitä päättää?
Kiitos Anu ja ihanaa pääsiäisen odotusta ♥
Tsemppiä arkeen. Asioilla on onneksi tapana järjestyä parhainpäin <3. Kivaa tiistaipäivää!
Kiitos kaunis ♥ Tuohon mäkin luotan ja tänään onkin jo ollut helpompi päivä 🙂 Kiitos, aurinkoista tiistaita myös sinne!
Voi kuinka surullinen juttu ! Vie iloa lapselta koulun aloittamisesta ja tuo vanhemmille raskaat tunteet aja ajtukset läpikäytäväksi.
Niin kuin joku jo edellä kommentoi, on asioilla onneksi tapana järjestyä parhain päin ! Meidän perheen ainokainen aloitti koulunsa kolme vuotta sitten ja kesällä ennen koulun alkua jouduimme muuttamaan uuteen koulupiiriin. Asiaa kovasti stressasin (ja koetin markkinoida postiivisesti lapselle) ja surin kaikki mahdolliset ja mahdottomat. Ja niin vain kävi, että tytön koulu lähti todella hienosti käyntiin ja kavereitakin hän sai heti ekana koulupäivänä !
Tuo teidän kotiopetus- ratkaisu tuntuu ihanan lapsilähtöiseltä. Eiköhän siitä sosiaalisia- ja suuren ryhmän kokemuksia saa muualtakin ! Voimia !
T. Satunnainen lukija (Kiitokset huippu-resepteistä !!!)
Moikka!
Just se ilo on tällä hetkellä tuolta pieneltä hukassa…tähän asti on odottanut koulun alkua kovasti, mutta nyt ei suostu menemään toiseen kouluun kuin sisarensa ja kaikki naapurit.
Voih, onneksi teillä kaikki lähti kuitenkin hienosti käyntiin. Näinhän se on, että lapset tekee helposti kavereita,mutta periaatteesta en anna nyt periksi 🙂
Ihanaa pääsiäisen odotusta ♥
Eikä, jotenkin ei edes usko todeksi. Ei yhtään ajatella sitä pientä koululaista. Tsemppiä teille!
Mulla oli samat fiilikset, kun pari viikkoa sitten tuo päätös postilaatikosta löydettiin. Lapsilähtöinen on tästä kaukana…
Kiitos Marru ♥
Älkää riistäkö lapselta ensimmäisen koulupäivän iloa ja ylpeyttä! Kaikille kolmelle lapselleni ensimmäinen koulupäivä reppuineen ja aapisineen on ollut tärkeääkin tärkeämpi päivä, jota on valokuvistakin muisteltu monet kerrat. Vanhimman lapsen ylioppilasjuhlakutsuunkin laitamme tänä keväänä ekan koulupäivän kuvan, joka otettiin ylpeästä koululaisesta istumassa pulpetissaan.
Mitä järkeä viedä itkuinen ja rimpuileva lapsi kouluun? Lapsi, joka ei voi ymmärtää miksi joutuu eroon sisaruksesta ja kaikista kavereista? Kyllä, ensimmäinen koulupäivä on kaikista tärkein koulu-uralla. Sen takia taistelemme tuosta koulupaikasta viimeiseen tappiin asti ♥
Moikka,
et reagoi liian voimakkaasti, et missään nimessä. Ihan oikeasta asiasta olet lähtenyt taistelemaan! Sisrauksia ei saa erottaa, eikä ole reilua sekään, että siinä missä kaikki muut naapuruston lapset lähtevat aamulla yhdessä yhteen kouluun, yksi joutuisi matkaamaan yksin täysin erisuuntaan toiseen kouluun. Leijonaemo sinussa on herännyt taistelemaan omien pentujensa puolesta ja se jos mikä on oikein!
Voimia teille taisteluun ja toivotaan että järki lopulta voitta tai asia ratkeaa muuten parhain päin.
t: Tuija
Leijonaemo todellakin nosti päätään…yllätyin itsekin, kuinka voimakkaasti 🙂
Mun mielestä tämä on jonkinlaista syrjintää jopa. Lapsen kohdalla, joka ei ole pystynyt itse vaikuttamaan kohtaloonsa. Ihan järjetöntä!
Kiitos Tuija, me taistellaan ja uskotaan, että kaikki kääntyy hyväksi ♥
Kuulostaa ihan järjettömältä ja pienelle ihmiselle kohtuuttomalta. Meillä täällä maalla oli kaks koulua kun likat oli ala-asteikäisiä, kaikki kävivät samassa lähikoulussa. Nyttemmin sekin koulu on jo lopetettu eli enää yksi vaihtoehto jäljellä. Taistelkaa Lilian puolesta. ♥
Kylläpä on ihan uskomaton juttu. En ole aikaisemmin moiseen törmännyt, ettei sisarukset pääse samaan kouluun. Voimia taisteluun.
T: Kristiina H.
Melkoisen kankealta linjanvedolta kuulostaa. Toivottavasti asia ratkeaa parhain päin.
Omasta kokemuksestani voin kertoa, että kaksi kolmesta lapsestani on joutunut koulutaipaleellaan eroon omasta tutusta ryhmästään koulurakennusten sisäilmaongelmien vuoksi. Tyttö vaihtoi vitoselle toiseen kouluun ja rohkeana ja reippaana pärjäsi hyvin uudessa ympäristössä. Poika meni omassa koulussa pidetyn eskarivuoden jälkeen ekalle vieraaseen ryhmään ja kouluun. Monien kiemuroiden jälkeen hän palasi uudelleen rakennettuun omaan kouluun ja eskarista tuttuun ryhmään tokaluokan kevättalvella. Myös hänen kohdallaan meni kaikki hyvin, vaikka ensin pelotti ja arvelutti myös aikuista.
Olen ajatellut noiden olleen lapsille ja meille muillekin vahvistavat kokemukset, joilla on merkitystä myös aikuisuuteen saakka. Oli pakko tsempata ja opetella ryhmässä toimimista uudella tavalla. Koskaan ei tullut esille kiusaamista tai ryhmästä sulkemista, vaan molemmat päinvastoin otettiin mukaan ”uutena piristeenä” vanhaan porukkaan. Toki arjen sujuvuutta tuo hiukan haittasi,sillä matkaa oli kolmisen kilometriä ja aivan väärään suuntaan työmatkojen ym. kannalta. Oma koulu olisi ollut puolen kilometrin päästä kotoa.
Nyt tytön kohdalla on tilanne se, että hän on kotiopetuksessa suorittamassa kahdeksatta luokkaa. Syynä jälleen koulun sisäilmaongelmat ja niistä aiheutuvat terveydelliset erittäin voimakkaat ongelmat. Hänen kohdallaan kotikoulu toimii, sillä hän on motivoitunut tekemään itse töitä ja on terävä ja nopea oppimaan. Toki vanhempana joudumme opettamaan kemian kaavoja ja saksan vahvoja verbejä enemmän kuin koulussa käydessä olisi tarpeen. Kotikoulua on nyt takana pari kuukautta, eikä loppua näy. Päätöstä tehdessä huolestutti syrjäytyminen ja sosiaaliset verkostot, mutta todellisuudessa harrastusten ja somen kautta hoituu sekin puoli.
Tämä meni nyt asian vierestä, mutta lukiessani tekstiäsi koin voimakkaana takaumana omat ajatukseni ja tunteeni näihin kouluasioihin liittyen. Vaikka asia tai syy koulun vaihtoon oli meillä selkeästi terveydellinen ja siten helpommin hyväksyttävä, herätti se hyvin paljon tunteita lapsissa, perheessä ja myös sukulaisissa ja ystävissä. Jouduin miettimään myös toimintaani äitinä- olenko oikeassa näissä pyrkimyksissäni vai aiheutanko näillä ratkaisuilla lapselleni lopulta vahinkoa?
Anteeksi liian pitkä kirjoitukseni. Mutta luulen ymmärtäväni tuskasi ja toivon teillekin parasta mahdollista ratkaisua asiaan!
P
No on kyllä kumma juttu! Ihan järjen vastaista! Virkamiehetkin on vain ihmisiä, luulisi heidän osaavan ajatella asioita kuten ihmiset, mutta ei!
Kerro ihmeessä täällä, jos tilanne muuttuu. 🙂 Onnea pikkuisen koulutielle!
Hmmm… Itselläni on kokemusta vastaavasta tilanteensta omassa lapsuudessani, jolloin kävin eri alakoulua kuin siskoni. Myös ekat kaverit olivat toisessa koulussa. Minulle tuo kokemus ei ollut näin jälkeenpäin mitenkään traumaattinen, vaan sain uusista piireistä kavereita ja opin paljon itsenäisemmäksi: tätä ennen oli tullut turvauduttua vähän ehkä liikaakin isosiskoon ja tämän ikätovereihin 😉
Minusta ainakin oli tärkeintä, että pääsin kouluun, sillä sitä olin odottanut niin kovasti! Ihan yhdentekevää, missä se sijaitsi, kunhan oli koulu, opettaja ja luokkakavereita. 😀 En muista vanhempieni tehneen siitä numeroa, että jouduttiin eri kouluihin siskon kanssa. Tämä varmaan osaltaan helpotti kouluun sopeutumistani?
En oikein siis ymmärrä tuota sisarus-periaatetta, ellei kyseessä ole samaa luokkaa käyvät kaksoset. Niitäkin olen kuullut eroteltavan eri luokille, jolloin tulee väistämättäkin eteen eri lukkarit ja siten päivärytmit. Ja monen sisaruksen tiet eroaa ainakin meidän kunnassa viimeistään yläkoulun puolelle siirryttäessä, kun yläkoulu on kymmenien kilometrien päässä alakoulusta.
-Hanna
Huolesi ja tunteesi lapsen koulujärjestelyistä ei ole mitenkään turhaa, itsekin vanhempana näitä samoja tuntemuksia on. Miettisin asiaa nyt kuitenkin näin, että lapsesi on menossa eri luokalle kuin vanhempi sisarus, ja heillä on tulee olemaan kummallakin omiakin kavereita sitä kautta, ja omat lukujärjestykset. Voi hyvinkin olla, etteivät he kulkisi edes samaan aikaan kouluun ja takaisin? Joten erilleen he joutuisivat koulumaailmassa näin kuitenkin, suurimmaksi osaksi. Ja mitä kaikkea hyvää toisessa koulussa voisikaan olla? Kenties mielettömän ihana opettaja, joka innostaa lasta ihan uudella tavalla? Joku kaveri, jonka kanssa olla bestiksiä aikuisuuteen asti? Ja mitä muuta sieltä voikaan löytyä. Miettisin myös sitä, että antaako lapsilleen sellaisen kuvan, että jollei yhteiskunta toimi meidän mukaamme, niin sitten me emme toimi ollenkaan, teidän kokemustanne vähättelemättä. Olisiko niin, että tämä asia on teille vanhemmille sittenkin tärkeämpi kuin lapsille, jotka ovat lopulta hirveän avoimia uudelle. Olet kääntänyt tässä blogissa pettymyksiä ennenkin voitoksi, tee se nytkin! 🙂
Olipa upeasti kirjoitettu! Juuri noin minäkin ajattelen. Lapset ovat paljon sopeutuvaisempia kuin me aikuiset. Uskon, että jos vanhemmat kertovat uudesta koulusta iloiten ja myönteisesti, tarttuu kouluilo lapseenkin.
Teet juuri niin kuin parhaimmaksi näet mutta kuulostaa aika mielenkiintoiselta, että olet harkitsemassa muuttoa, jonka seurauksena repisit esikoisen tutusta koulusta pois ja molemmat lapset teille niin tärkeästä suku-naapurustosta muualle. Ne on paljon isompia muutoksia teidän lapsille. Hankala tilanne mutta yhtä ihanat uudet kaverit siellä toisessakin koulussa odottaa. Itse 2 lapsen äitinä en näe kotikoulua lapsen edun mukaisena tuossa tilanteessa. Tsemppiä teidän haastavaan tilanteeseen!