Ja hyvää palmusunnuntaita 🙂 Meillä on koko viikonloppu ollut kyllä yhtä juhlaa; eilen isomummun synttärit, pikkuisemman ystävän synttärit (joiden jäljiltä kuvissa vielä glitteriä ohimoilla 🙂 ja tänään tuon pienemmän rakkauspakkauksemme synttärit. Täytyy kyllä sanoa, että vaikka eilen vähän harmittikin, etten päässyt lähtemään Helsinkiin, jossa liki koko muu blogikansa vietti ihanaa ID Inspiration päivää ja gaalailtaa niin tänä aamuna en olisi ollut mistään hinnasta muualla kuin kotona. Onnittelemassa tuota pikkuista arkemme aurinkoa, päiviemme paistetta ♥

7-vuotta on kulunut nopeasti, aivan liian nopeasti. 13. päivä perjantaina syntyneeksi lapselle tälle kullannupullemme on valikoitunut kaikki ne maailman ihanimmat luonteenpiirteet. Luonteenpiireet, joista moni olisi kateellinen. Usein miehen kanssa puhummekin, että mistä näitä tällaisia lapsia saa. Olemme etuoikeutettuja, sillä meillä on kuopuksena lapsi, josta oikeasti saa olla niin ylpeä. Neiti L on aina iloinen, huonoja päiviä en muista edes olleen. Pienestä tyytyväinen, vähästä kiitollinen. Empaattinen ja auttava ystävä. Seurallinen. Aluksi ujo, mutta tutustuttaan varsinainen höpötäti. Kova tyttö hymyilemään ja nauramaan. Iso tyttö, joka silti kaipaa päivittäin useaan otteeseen äidin syliä. Maailman paras shoppailu- ja reissukaveri, joka ei jaksa turhista murehtia. Saanut onneksi kasvaa lapsena, jolla ei ole huolta huomisesta. Innokas halailemaan ja näyttämään tunteensa. Pikkuinen pohdiskelija. Reipas ja välillä tarvittaessa villikin 🙂 Aika saisi pysähtyä tähän…

Leivoin päivänsankarille kakun ex-tempore. Uusimmassa Glorian ruoka ja viini -lehdessä oli supertyylikäs kakku, jossa kermavaahtoa ei oltukaan levitetty lainkaan reunoille. Ei tästä ihan sellainen tullut, mutta maku oli loistava. Välissä oli Flora vanilla vaahdon lisäksi mansikkahilloa, banaania ja jäisiä vadelmia. Päällä viinimarjoja. Ja lopuksi lurautin siihen vielä kinuskikastiketta. Kirpeää, hapokasta ja makeaa. Pikkuinen päivänsankari lähti serkkujensa kanssa virpomaan ja mä ajattelin viettää pyjamapäivän. Ärsyttävä orastava kurkkukipu on palannut ja mietinkin, että pitäiskös käydä varmuuden varalta nieluviljelyssä. Angiina kun on mulla kerran ollutkin ilman sen kummempaa kurkkukipua. Mutta silloin oli kyllä kuumetta.

Nyt peiton kanssa miehen viekkuun takkahuoneen sohvalle, takkaan tuli ja apple tv:n leffatarjonta esille. Eiköhän ne pikkuiset noidat vielä muutaman tunnin ole reissuillansa 🙂

Suloista sunnuntaita toivotellen,

näistä kaikista elämäni suurista rakkauksistani niin kovin kiitollisena