Jee, torstai on täällä. Mä jotenkin tykkään näistä torstaipäivistä; viikonloppu on askeleen lähempämä ja töissäkin riittää vipinää. Torstain kunniaksi katsastetaan hiustyylejäni vuosien varrelta. Mun hiuksissa on ollut varmasti kaikkia maailman värejä ja kaikki mahdolliset pituudet. Kiharaa ja suoraa. You name it, kaikki löytyy. Tosin ehkä noiden värjäyksien ja käsittelyjen takia hiukseni ovat nyt siinä kunnossa kuin ovat. Tai sitten ikä vain tekee tehtävänsä 😉 Hiukset ovat viime vuoden aikana kasvaneet hurjasti, mutta silti mä olen tällä hetkellä aivan totaalisen kyllästynyt hiuskuontalooni; hankalan pituinen, ohentunut ja reissussa liikaa vaaleentunut pehko, jossa näkyy inhasti tyvikasvu. Ensi viikolla pääsen onneksi kampaajalle. Taas sitä ollaan tässä tilanteessa; kasvatat hiuksia, kunnes jossain vaiheessa kyllästyt ja pätkäset ne lyhyeksi. Been there, done that.

Mulla ei ole tällä hetkellä luottokampaajaa. Hiuspidennysten aikaan tuli käytyä pari kolme vuotta samalla, mutta hän jäi äitiyslomalle ja sillä tiellä on edelleen. Nyt varasin kampaajan paikasta, jossa kävin reilun kymmenen vuotta sitten jonkun aikaa. Yllä olevan kuvan aikoihin. Tuo kuva on otettu, kun olin ihanaa ystävääni V:tä tapaamassa Madridissa. V asui ihan Solin aukion vieressä kauniissa, jykevässä ja vanhassa talossa. Madridissa oli tuolloin toukokuussa jo helteet ja asfaltti hohkasi kasvoille hieman ehkä epätasapainossa olevan rusketuksen. Kulmakarvojen yläpuolelle tuli tuollaiset ruskeat läntit 😀 Madridiin haluaisin vielä uudelleen. Kaikki ne ihanat pikkukujat ja tapasbaarit. Tuolloin Mango ja Zarakin olivat harvinaista herkkua, kun niitä ei ollut Suomessa.

Mutta palatakseni hiusasiaan. Ennen leikkaamista polkkatukaksi silloin yli 10 v sitten hiukseni olivat samassa jamassa kuin nyt. Kampaaja teki värjäyksen kanssa ihan äärimmäisen hyvää työtä; oli kirkkaan vaaleaa, suklaan ruskeaa ja toffeeta. Samanlaisen värityksen ajattelin nyt pyytää ja hyvällä säkällä kampaajalla on vielä tiedot tallella. Mutta se, että leikkauttaako tuollaista polkka vai ei? Jotenkin tuntuu, että se ehkä hivenen vanhentaa. Toisaalta, tällä hetkellä mulla on melkein aina hiukset kiinni ja tekis mieli vähän laittaakin niitä jotenkin. Polkassa olisi se, että mun hiuslaadulla se olisi pakko laittaa joka aamu. Ei voi jättää kuivumaan, sillä luonnonkihara kuivuu ihan säkkäräksi.

Onneksi tässä on vielä muutamia päiviä aikaa pähkäillä. Lisäpähkäilyn aihetta tuottaa reilu vuosi sitten Rapunzeliltä hankkimani klipsipidennykset, joita en ole ikinä pitänyt. Tekisi mieli ottaa ne käyttöön. Ne ovat melkolailla tuon ylimmän kuvani hiusten väriset, raidoitetut. Tosin jos leikkaan polkan, niin eihän ne pidennykset sinne kauniisti asetu. Voih, naisena olemisen sietämätön vaikeus 🙂 Onneksi ei ole kuitenkaan kyse asiasta, jonka takia menettäisin yöuneni. Odotan vain sitä, että pääsen pitkästä aikaa leikkaamaan ja värjäämään hiuksiani. Istumaan pesualtaan viereen ja nauttimaan päähieronnasta.

Huomenna aamusta sitten astiapostausta kera alekoodin!

(tosin Anu ne muut tarjoiluastiat on vielä kuvaamatta, mutta kyllä mä nekin vielä esittelen 🙂