linnut laulaa jo heti aamusta ja muutenkin ulkona on ihan keväinen tuntu. Lumet näyttävät sulavan silmissä. Jotenkin sitä vielä toivoisi talvea, mutta huonolta näyttää 🙂 Meillä esikoinen nukkuu ja kuopus on yllätysyökylässä veljen perheellä naapurissa. Rauhallinen lauantaiaamu meneillään. Reilun tunnin kuluttua lähdemme käymään puunkaatajan kanssa möksällä. Hän saa kyllä sitten mennä ensin mönkijänsä kanssa ja jos jää kestää mönkijää niin sitten suostun vasta menemään perässä. 

Piti jo viikolla postailla teille ihan älyttömän herkullinen Nanaimo Barsien resepti. Nämä ovat kokolailla syy siihen, miksi lihoin vaihtarivuoden aikana Kanadassa sen 14 kiloa. Sellaisiin mittoihin, että pappavainaakin kysäisi, että ”Maria, onkos suhun iskenyt sikotauti?”. No joo, poskiperät olivat vähän lihoneet 😉 British Columbiassa on Nanaimo niminen kaupunki, josta nämä herkut ovat kotoisin. Alla oleva resepti toimii, mutta joku siitä jäi puuttumaan. Tai sitten aika on kullannut muistot ja makunystyrät eivät ihan päässeet tositoimiin. Alkuperäinen resepti on täältä, tein siihen pientä hienosäätöä.

-sulata voi kattilassa ja lisää kaakaojauhe, sokeri ja kokoajan sekoittaen muna. 

Sekoita liedellä, kunnes seos paksunee (1-2 mins).

-ota kattila pois liedeltä ja lisää muut aineet.

-painele voidellun (noin 25×25 cm) vuoan pohjalle.

-laita jääkaappiin tunniksi

-vatkaa voi kuohkeaksi

-lisää muut aineet ja lisää pohjakerroksen päälle vuokaan

-laita jääkaappiin kovettumaan noin 30 minuutiksi

-sulata suklaa ja voi kattilassa, levitä vuokaan.

-laita jääkaappiin jähmettymään.

Mulla tuli tuota päällyskerroksen suklaata omaan makuuni hiukkasen liikaa, mutta suklaafanaatikolle uskoisin tämän uppoavan tälläisenään. Keskikerroksen tein tuplana (eli 2x ohjeen aineet), mutta voi olla, että yksinkertaisella ohjeellakaan keskikerroksesta ei tule liian littanaa 🙂 Nämä ovat niin styrkkaa tavaraa nämä Nanaimo Barsit, että ihan pienen pieni palakin riittää viemään sen makeannälän. Tuosta reseptistä siis tarjoilisi jo reilulle kymmenelle hengelle kahvipöytään makeat. 

Kuvissa vilahtelee myös tuo Marjan blogista bongaamani Nicholas Vahén leikkuulauta. 

Jota en kyllä leikkuulautana raaski käyttää. 

Se menee hyvin tarjoilualusena ja kuvaustarpeisiin se on vallan mainio 🙂

Voisin tehdä postausta joskus näistä mun tarjoilualusista, 

niitä kun on kaapit väärällään ja te niistä aina silloin tällöin kyselette.

Nyt mökille; mä näen painajaisia siitä, että kun avataan mökin ovi, niin lattia kuhisee hiiriä. 

Huh. Toivottavasti ei pidä kauhoskenaario paikkaansa 🙂