Tulin nopsasti kertomaan, että hengissä ollaan, vaikka kiirettä pitää. Kova ikävä blogistaniaan, mutta koitetaan kestää, eikös juu?! Tämä viikko ja ehkä vielä ensi viikkokin bloggaillaan harvakseltaan; sitten taas helpottaa ja ehtii keskittymään näihin harrastuksiinkin paremmin. Huomenissa myyntikokoustetaan päivä ja illalla istutaan hyvän ruoan äärellä kivojen kamujen kanssa. Perjantaina koittaa ensimmäinen kesälomapäiväni (loput sitten toivottavasti kesäisimmissä merkeissä). Kesälomapäivä pyhitetään leivontatalkoille lauantaina pidettäviä sukulaissynttäreitä varten. Pikkuisempi apulainen pääsee äidin kanssa leipomaan kolmea sorttia keksejä ja isompi apulainen pääsee juuri sopivasti juustokakkutalkoisiin. Ehkä pyöräytetään myös minikorvapuustit. Mutta ihan ekaksi kesälomapäivän aamuna ajattelin nukkua ruhtinaallisesti ainakin ysiin; olen nähkääs ensimmäistä kertaa lasten syntymän jälkeen yksin kotona yön. Los luksustados, sanon minä! 🙂 Joten huomen illalla muut saavat jatkaa illanviettoa, mutta mä ajattelin tulla kotiin ja katsoa tämän kevään ekan Huvilan ja Huussin, käydä saunassa ja mennä aikaisin nukkumaan. Näinköhän sitä tulee uni silmään, kun ei ole unikavereita…

Jotkut teistä lukijoista huomasittekin aiemmasta postauksesta, että keltaisen jakkaran kaveri (sitruunataulu) on laitettu syrjään ja ruokatilan kehyksiin on ilmestynyt valokuvia. Pari reissukuvaa ja tuo valokuvatapetti saa ajatukset kyllä jatkuvasti lomaan….tai lähinnä haaveilemaan uudesta ulkomaanmatkasta. Kesälle on onneksi tiedossa ainakin Köpiksen ja Tukholman reissut, mutta joku aurinkoinenkin matka pienellä budjetilla olisi kiva.

Ostin taannoiselta Helsingin reissulta pari huonetuoksupussia. Toinen pääsi valokuvahyllylle valokuvien taakse ja tuo sieltä vaniljan tuoksua. Toinen on olkkarissa piilossa ja tuo laventelin tuoksua. Ei lainkaan liian voimakkaita tuoksuja vaan juuri sellaisia sopivia. Pussitkin ovat sen verran tyylikkäitä, että voisivat olla ihan esilläkin 🙂

Mutta nyt odottelemaan, että nuo kuravaatteet ovat pyörineet koneessa ja sitten unten maille. Onko tänä keväänä jotenkin kuraisemmat kelit vai tuntuuko musta vain niin? Väsyneenähän kaikki asiat hieman suurentuvat – ehkä myös tuo ravan määrä 😀 Enää ei riitä niiden kurahousujen ja -tumppujen pesu vaan sitä rapaa on ihan joka paikassa. 

Hei, palaillaan viimeistään perjantaina asiaan kera leivontapostauksen! 

Viikonlopun aikana sitten kuvia ja reseptejä valmiista leipomuksista 🙂