Ihanat ystävänpäiväjuhlat takana; paljon kikatusta, discoilua, ystävyyskorujen tekoa, ystäväkirjan täyttämistä, herkkuja niin että napa paukkuu, yhteishengen nostattamista, piiloleikkiä ja sydänilmapallojen puhaltelua.

Kuten kuvista näkyy, niin lapset osallistuivat askarteluihin (tosin eipä munkaan saksien käyttötaidot ihan priimaa luokka ole, joten vinoon olisin itsekin leikannut) ja muffareiden sekä cupcakejen koristeluihin. Ihanasti toiset halusivat olla jutussa mukana ♥ Tänä vuonna annoin Julialle luvan kutsua vain luokkakaverinsa; ensi vuonna ehkä sitten pidämme ystävänpäiväjuhlat muille kavereille.

Vaikka juhliin tulee tehtyä paljon enemmän tarjottavaa kuin mitä kaupaksi menee (ja tämän tiedostaa aina jo etukäteen) niin silti juhlat kaikkinensa ovat aina sen kaiken touhotuksen väärti. Ja se olotila (kuten tänään), kun juhlat ovat onnistuneesti ohi ja huomaa, että lapsi/lapset ovat onnensa kukkuloilla juhlien jälkeen. Mun mielestä se on osaksi myös meidän vanhempien tehtävä auttaa lapsia luomaan ja vahvistamaan ystävyyssuhteita. 

Ja hei, vaikka mulla aina menee vähän överiksi tarjottavien kanssa niin silti suunnittelen jo parin kuukauden päähän; huhtikuussa meillä vietetään molempien tyttöjen kaverisynttäreitä (erikseen) ja yhteiset sukulaissynttärit. Paljon jäi tarjottavia toteuttamatta, joten synttäreille on osa menusta jo suunniteltu. Pom pomitkin toivottavasti säilyvät jossain nätisti rypistymättä 🙂 Eikä se juhlahumu todellakaan jää tauolle tässä parin kuukauden aikana vaan ensin juhlitaan pikkuisimman kummityttömme 1-vuotispäivää ja siitä parin viikon päästä pikkuisimman kummipojamme 2-vuotissynttäreitä.

Tänä iltana kuitenkin ajattelin nollata tilanteen ensin juoksemalla sen reilun tunnin lenkin töistä kotiin, kotiutua imuroituun kotiin (wink wink ;), käydä saunassa, syödä jotain kivaa perjantai-illalle sopivaa ruokaa, pelailla lasten kanssa Unoa (nyt ajattelin voittaa) ja kasilta rojahtaa sohvalle katsomaan Voice of Finlandia.

viikon kivinta päivää toivottelee