Harmistus siitä, ettemme löytäneet täältä kunnon kuusta väistyi suru-uutisten tieltä. En pysty edes kuvittelemaan Artun vanhempien surua ja tuskaa tällä hetkellä 🙁 Vaikka jouluinen tunne on vallannut mielen, niin silti on jokin asia, joka painaa rintaa. Eikä se ole se kuusi. Onni on, että meillä on nuo molemmat rakkauspakkaukset täällä viettämässä joulua kanssamme ♥

Itse asiassa, nyt kun kuusi on koristeltu niin se on maailman kaunein. Se ei ole kasvatettu, sen oksat eivät ole tarpeeksi jämäkät pitelemään kaikkia koristeita eikä se ole väriltään sellainen hopean vihreä. Mutta se sopii tänne meille niin hyvin.

Näihin kuviin rauhoitumme joulunviettoon.

 Nähdäänhän taas viimeistään joulun jälkeen? 

Yritän ottaa päivännäöllä kuvia tästä meidän tunnelmallisesta mökistä.