Pikaisesti piparitaikinan sulaessa sellaisia kuvia olohuoneesta, joita ei hirmuisen useasti ole tullut täällä näyteltyä. Syystä että olen odottanut muuttomiehien ilmestymistä ovellemme. Muuttomiehien, jotka siirtäisivät meidän pianon tien toiselle puolelle vanhemmilleni ja vanhemmiltani pianon tänne meille. Vanhempieni piano on vanha ja kaunis, mattamusta piano, joka ei virityksestä huolimatta soi enää vireessä. Meidän piano on mummultani meillä lainassa; kaunis piano, jonka kannen aukaisemisen yhteydessä tulvahtaa tuoksu mummulasta. Ehkä hieman meidän väreihimme sopimaton, mutta soi kauniisti. Ja nyt kun omat lapsemme (varsinkin esikoinen) on kiinnostunut enemmän pianonsoitosta ja haaveilee pianotunneista, on järkevintä pitää tämä piano meillä. Sitä paitsi, sopiihan se yhteen noiden takkahuoneen acazia-huonekalujen kanssa!

Tuo kulunut kukkateline on ajasta ennen minua. Se on toisesta mummulasta maalta, mummuni veljen aikoinaan tekemä. Äitini muisteli, että se voisi olla jopa 1930-luvulta. Ja ajatelkaas, että nyt tuollaisia tehdään sarjatuotantona. Varsin ajaton siis! Alunperin se oli ruskea, mutta on saanut parikymmentä vuotta takaperin valkoisen maalin päällensä.

Pyhäinpäivänä on hyvä muistella menneitä ja läheisiä ♥

Nyt pipareiden paistoon…lapset ovat valinneet mitä ihmeellisempiä muotteja. 

Mä kun yritin ehdottaa, että tehtäisiin vain sydämiä. Tai tähtiä