Mihin tämä aika menee? Puolet mun ”lomailusta” on nyt lusittu. Toisaalta on ihan hirmuinen ikävä töihin; lähinnä sitä aivotyöskentelyä ja sosiaalista puolta. Toisaalta taas tämä aika on ollut niin ainutlaatuista; sen huomaaminen,että lapset nauttivat, kun äiti on kotona on kultaakin kalliimpaa. Paljon ollaan yhdessä touhuttu ja onneksi on vielä pari kuukautta aikaa viettää laatuaikaa kullanuppujen kanssa. Hitusen tietty kauhistuttaa jo se, että kun palaan töihin niin missä välissä ehdin bloggailemaan tai urheilemaan. Täytynee alkaa heräämään viideltä aamulla, polkea kuntopyörää ja päivittää samalla iPadilla blogia ennen töihin lähtöä 😉

Eilisistä Halloween-juhlista (jotka pidettiin itseasiassa ala-asteella, jota itse kävin) on selvitty kunnialla ja tänään ekaluokkalaisella on vielä oman koulunsa Halloween-juhlat. Mä en oikein itse koko Halloweenista perusta, lähinnä odotan aina sitä, että saan kurpitsan sisälmykset jatkokäyttöä varten.

Mutta aiheeseen (sori nämä mun ainaiset jaarittelut tuohon alkuun, ”lyhyestä virsi kaunis” on mulle tuntematon käsite ;). Alkaa olemaan jo päivisinkin niin pimeää, että kuvankäsittelyohjelman brightness ja luminance-toiminnot ovat kovassa käytössä ja sitä myötä kuvien resoluutiot, pikselit sun muut (joista en tod ymmärrä mitään) koetuksella!

Eilen tuli ripustettua tähti ikkunaan. Alunperin viime vuonna tähteä etsiessäni, olisin halunnut tähden, jossa ei ole mitään reikiä sun muita. Mutta toimii tämä tähti näinkin…

…ja eihän siinä valoja tarvitse vielä pitää. Jos ei halua. Tosin näillä pimeyslukemilla kyllä kaikki ylimääräinen valo tulee tarpeen. Joten toisaalta, miksi pantata kaikkia näitä jouluvaloja sinne joulusiivojen jälkeiseen aikaan, kun voi nyt jo nauttia niistä. Saas nähdä kauan miehellä menee, että huomaa tuon tähden 😉 Terkkuja vaan rakkaalle sinne lentokoneeseen…illalla nähdään ♥

Me lähdetään aamupäivällä pikkuisemman kanssa kirppikselle tsekkaamaan, onko tavaroita mennyt kaupaksi ja täydentämään tarvittaessa pöytää. Vaikka Tampereella asummekin niin varasin pöydän jälleen Nokialta Nova-kirppikseltä. Se on jotenkin niin helppo jo senkin takia, että on ihan siinä työpaikan vieressä (ehtii työpäivisin käydä ojentelemassa vaatepinoja 😉 ja lisäksi siellä menee tavarat ihan kivasti kaupaksi. Eli tamperelaiset, nokialaiset, pirkkalalaiset, ylöjärveläiset ja kaikki muut kynnelle kykenevät käykäähän Nokialla Nova-kirppiksellä ja siellä pöydässä 24. Toissa päivänä vein sinne niin suloisia pikkuprinsessan vaatteita koossa 98-104 cm, että ihan sydäntä riipaisi laittaa ne myyntiin. Tänään vien enemmänkin käyttövaatetta ja viimeistään ensi viikolla lisää sisustustavaraa ja omia vaatteitani (eli naisten vaatteita koossa 36-38-40 tulossa myös myyntiin).