katsoin tuossa ensi viikon säätiedotusta ja se joulu (tai ainakin talvi) taitaa tulla nopeampaa kuin uskoimmekaan. Jihuu!! Ainakin päivälämpötilat painuvat nollan alapuolelle joinain päivinä. Joten voipi olla, että pian saadaan ensilumi. Tosin mä vähän pelkään, että kaikki ensi talven lunta varten tarvittavat vesihiukkaset ovat sataneet vetenä alas viimeisen viikon sisään. Hope not!

Eilen multa pyydettiin ohjetta tuolle glögilasin suojukselle, joten illalla kudoin pienen mallikappaleen ja otin vaihe vaiheelta kuvia. Suojushan on erittäin helppo; ihan kuin alkaisi kutomaan villasukan vartta. Mä käytin nyt vanhaa harmaata jämälankaa, josta oli vyötekin kadonnut. Puikkoina mulla oli ihan perus 3,5 sukkapuikot. Toki tuon suojuksen koon (niin korkeuden kuin ympärysmitankin) määrittää se lasi, jossa sitä aikoo käyttää. (pahoitteluni, että ohjeista puuttuuvat ään ja öön pisteet 🙂

Mä vähän innostuin kutomaan, joten mun mallikappaleeseeni tuli pari kerrosta liikaa; ei ole kiva, kun alahuuli ottaa juodessa kiinni tuohon suojaan. Oikeastaan eihän tuon suojan tarvitsisi olla kuin pari senttiä korkeudeltaan; vain sen verran, että se suojaa sormet kuumalta glögiltä.

Illalla, juotuani päivän aikaan kolme glögilasillista, ei enää kuvausta varten glögi maistunut. Joten suojus toimi teelasin suojana. Näinä päivinä, kun en ole töissä, tulee kahvia juotua todella vähän. Töissäollessani yleensä juon päivässä 5-6 kuppia, mutta kotona yhden kupin aamulla ja yhden iltapäivällä. Illasta usein keitämme teetä. Eniten tällä hetkellä mulle uppoo tuo Uskollinen ystävä, jota olen täälläkin jo aiemmin hehkuttanut. 

Silloin toissapäivänä, kun siivoilin kaappeja ja löysin nuo glögilasien suojukset, löysin myös kasan viime talvena valkoisesta massastat askartelemiani kipsisydämiä ja -pipareita. Noitahan voisi käyttää jopa nimilappuina pikkujouluissa, ei pääse sitten glögi/viinilasit sekoittumaan keskenään!

Illalla palaan kera yhden saamistani haasteista, stay tuned! 🙂