pikkuisia…jo nyt. Vaikka lentokoneen lähtöön on vielä viitisen tuntia. Mutta sen ajan vietän jo erossa lapsukaisista (paniikissa viimeisiä työjuttuja tehden…). Kaiken lisäksi esikoiselle pukkasi vielä kuume viime yönä. Juuri eilen hehkutin, että meillä on sairastettu viimeksi maaliskuussa. Näinhän se menee, ei pitäisi turhaa tuuletella 🙂 Kurjaa jättää kipuinen lapsi hoitoon, mutta onneksi ovat tutussa ja turvallisessa hoitopaikassa tien toisella puolella. Mummun ja vaarin luona olemme muutenkin kylässä melkein päivittäin.

Harvoin lapsemme ovat enemmän kuin yhden yön yökylässä. Harvassa on myös ne kerrat, että olisin ollut yli 24 h lapsista erossa sillä yleensä yökyläilytkin päättyvät aikaisin seuraavana aamuna siihen, kun lapset ovat ”karanneet” mummulasta (naapurissa) ja koputtelevat meidän oveen ikävissään. Vaikka tekee hyvää päästä miehen kanssa viettämään laatuaikaa Lontooseen niin silti syyllisyys vaivaa. Onko tämä reissu pakollinen? Ikävöivätkö lapset meitä iltaisin? Mutta niinhän se aina on, että äideillä on kovempi ikävä kuin lapsilla 🙂 Täytyy nyt vain tsempata ja ajatella, että sitten jaksaa taas puuhastella lasten kanssa paremmin, kun on ottanut vähän etäisyyttä (ja nukkunut aamulla himpun verran pidempään). Kyllähän se näin on, että kun vanhemmat voivat hyvin niin lapset voivat hyvin!

Tässä pari kuvaa pikkuisista. Olemme matkalla yksille kaverisynttäreille. Onko muuten muut 5-vuotiaat valikoivia vaatteiden suhteen? Huoh. Meillä tuntuu välillä, että Julia protestoi pukeutumisellaan niiiin paljon. Nytkin piti houkutella ties millä, että suostui laittamaan mekon päälle. Villatakin valitsi itse. Ei missään nimessä äidin valitsemaa villatakkia päälle. Ihanaa toisaalta, että löytyy omaa tahtoa 🙂

”Mä katsoin yhtä kuvaa
Monta lapsuuteni iltaa
Siinä kaksi pientä lasta
Kulki vaarallista siltaa
Heitä uhkas metsän pimeys
Ja synkkä virta pyörteinen
Mutta ei hätää,
Heitä suojas enkeli valkosiipinen.

Kun tänään katson sinuun
Ja sua uneen tuuditan
Mä muistan päivän leikit
Kuinka sua rakastan
Sä olet tosi pieni
Ja mä melkein toivoisin
Että rinnallesi saisin
Samanlaisen enkelin

Kohta ryntäät maailman ruuhkaan
Näet varjoja ja aurinkoa
Tee mitä teet mut älä sielullesi vahinkoa
Sillä haavat nuo ei paranen
Vaikka isi kuinka puhaltais
Siksi toivon, että enkelini jostain suojaa sais.

Tuota lapsuuteni kuvaa
Vielä hetken muistelen
On harmaantuneet värit enkelin
Repaleiset siivet sen
Oi, jos voisin paikata edes laudat lahoimmat
Tuon sillan, jonka yli kaikki lapset kulkevat.”

Enää kolme yötä, sitten sylitellään ja halitellaan jälleen!

Ihanaa viikonloppua sinulle  ♥