Vuonna 1997 lyötyäni äärettömän määrän huteja (en siis osunut edes palloon) Messukylän golf rangella päätin, että golf ei ole minun juttuni. Jotenkin äitini sai houkuteltua minut kuitenkin golf-kurssille. Äitini oli suorittanut green cardin jo nelisen vuotta aiemmin ja oli aivan hurahtanut lajiin. Itse ihmettelin suuresti, miten joku laji voi viedä noin mennessään. Kurssille mars siis! Ja siitä se sitten lähti…

Ostimme Lakeside golfista perheosakkeen ja olimme siellä äitini kanssa parhaina aamuina jo ennen seitsemää pelaamassa. Tämä tarkoitti, että kotiovelta lähdettiin jo kuuden pintaan. Terasseilla istumiset iltaisin loppuivat kavereideni mielestä aivan liian aikaisin, minun osaltani. 

Pelasimme neljä kesää noin 3 kierrosta / viikkot tahdilla.  Tähän vielä miljoona koria lyötyjä rangepalloja päälle. Ja silti tasoitus junnasi viiden kymmenen pintaan. Mutta en ajatellut luovuttaa. Jos kerta muutkin osaa niin miksen minä? Oli uudet mailat, uudet pallot, uudet hanskat. Joten välineistä se ei ollut kiinni.

Tavatessani aviomieheni jäi golf-harrastukseni täysin, sillä mieheni aika kului rullakiekon ja jääkiekon parissa. Esikoisemme synnyttyä mieheni lopetti aktiivisen jääkiekon harrastamisen ja rullakiekon peluun ja alkoi golfaamaan. 

Itse aloin pari vuotta sitten haaveilemaan jälleen golfista ja otin ystäväni kanssa tunteja. Sain kuin sainkin tasoituksen laskemaan 43:een. Viime kesänä ei tullut juurikaan golffattua, mutta tänä kesänä (olkoonkin, että on jo heinäkuu ja sain vasta eilen huolletua mailat) aion päästä jälleen sisään lajiin, jota samaan aikaan rakastan ja vihaan niin suuresti 🙂

Syitä miksi minä rakastan golfin peluuta:

* saa liikuntaa huomaamattaan (sykemittarini mukaan meni 4,5 h:ssa reilut 1600 kcal hyvällä rasvanpolttosykkeellä)

* saa olla ulkona

* laji antaa jatkuvaa haastetta

* tutustuu uusiin ihmisiin

Syitä miksi minä vihaan golfin peluuta:

* kun aina (lue: useimmiten) ei vain kulje 😉

* kierros vie niin kauan aikaa

* tietty ihmistyyppi kentällä saa vereni kiehumaan

Tänä kesänä tasoitukseni tulee laskemaan 36:een! Ollakin, että en ole edes harjoitusswingiä tehnyt. Mulla on katsokaas uusi asenne; lähipeli ratkaisee. Ei haittaa, vaikken hutmasekaan 200 metrin aloituslyöntiä. Pääasia, että chipit ja putit onnistuu. Mun uusi motto on kaikkien tuntema

Kerron sitten miten kävi, ensi keskiviikkona ensimmäinen kierros edessä. Sitä ennen armotonta harjoittelua, lenkkiä ja kanapastaa 🙂

Auringon säteitä kaikille toivotellen,