Lapset halusivat pitkästä aikaa mustikkarahkaa…ja sitä saivatkin, tosin ilman sokeria. Sokeri oli päässyt pahaksi onneksemme loppumaan, joten nenut nyrpistyivät, kun rahka oli liian karvasta 🙁
Äitiys tuo mukanaan luovuutta; löysin kaapista valkoista leivontasuklaata ja sitä raastoimme rahkaan. Ja se sopi siihen loistavasti.
Löysin Kodin 1 ihanan suojelusenkelin, joka sai aitiopaikan pianomme päältä. Toivottavasti ei toisen korvat ala soimaan, kun pikkuprinsessamme soittelevat ilman nuotteja ja nuotin vierestä 🙂
