tiistai 26. lokakuun 2021

Olohuoneessa

HEI HUOMENTA!

Mites tää kuulkaa nyt taas menikään? Sisustuspostauksen kirjoittaminen, nimittäin 😀 Alkuun mietin, että eihän meillä ole mitään tapahtunut vähään aikaan sisustusrintamalla. Ja näinhän se onkin. Mutta jos verrataan viimeisimpään sisustuspostaukseeni viime joulukuulta, niin onhan meillä tapahtunut. Yllättävän paljonkin.

Sohvat tai toinen sohva on vaihtanut paikkaa. Tämän siirron myötä telkkari senkkeineen siirtyi toiselle seinälle. Piano muutti veljen perheen luo ja tila avartui. Mustakehyksinen peili hakee vielä paikkaansa. Se tuotiin kellarista olkkariin, sillä kellarissa on tapetointiprojekti meneillään. Kesällä bongasin myös alesta kaksi isoa valkoista nukkamattoa, jotka valaisevat olohuoneen yleisilmettä mukavasti. Harmaan nojatuolin viereen löysin kesäalesta pienen sivupöydän, johon on kätevä laskea kahvi- tai teekupposen.

Tekstiilit ovat niitä samoja vanhoja. Sama rakas, pesua odottava koiruuskin kuvista löytyy.

Tuo pianon tilalle tullut lukunurkkaus on osoittautunut ihan mahtavaksi. Siinä luetaan ja katsotaan telkkaria. Aiemmat lukunurkkausvirityksemme ovat usein jääneet käyttämättä, mutta nyt on kerrankin paikka jossa oikeasti luetaan. Yleensä tuo paikka on viikonloppuaamuisin aamupalan jälkeen kovaa valuuttaa. Olen ottanut tavaksi silloin lukea siinä kirjaa santsikahvikupillisen kanssa.

Tänään ajattelin töiden jälkeen viritellä joulutähdet ikkunaan. Tajusin nimittäin just, että taidan olla tänä vuonna aiempaa myöhäisemmässä joulujuttujen kanssa. Mutta mihinkäs tässä kiire vielä näin lokakuussa 😉

IHANAA TIISTAITA TOIVOTELLEN,


tiistai 09. maaliskuun 2021

30 x etäpäivän lounasidea

MOIKKA TIISTAIHIN!

Hei mitä ihmettä, maaliskuun pitäisi vanhan kansan mukaan jo maata näyttää, mutta lunta tulla tupruttaa taivaan täydeltä. Vai meneekö tämä siihen ”Uusi lumi on vanhan surma” -kategoriaan? 😉 Oli miten oli, niin nautin. On ollut niin hienoa saada talvi isolla teellä. Lumineen ja pakkasineen. Kieltämättä takaraivossa kuitenkin kytee ajatus siitä, että mökkijärvi ei pääse ihan heti sulamaan…

Sain postaustoiveen koskien etäpäivien lounaita. Meillä  lapset saavat etäkouluun tänä vuonna koulusta lounaat, jotka haetaan myöhemmin tänään. Olisivat saaneet viime vuonnakin, mutta jotenkin missasin koko Vilma-viestin aiheesta. Yhtä kaikki, voipi olla että meillä niin etäkoululaiset kuin -työläisetkin nauttivat ainakin osin samoja ruokia lounaaksi. Se on muuten jännä, että jonkun edun merkityksen hiffaa vasta kun sen on menettänyt. Viime vuonna ilman niitä koululounaita huomasin, että ensinnäkin rahaa alkoi kulumaan ruokaan enemmän ja toisekseen vaatiihan se ylimääräistä ruoanlaittoa, kun lapset eivät ole koulussa syömässä.

Parhaita etäpäivien lounaita ovat tottakai edelliseltä illalta jääneet ruoat. Lämmitettynä. Mutta aina silloin tällöin tykkään jatkojalostaa edellispäivän iltaruoasta seuraavan päivän lounaan. Tässä muutamia vinkkejä näihin jatkojalostettaviin lounasiin:

♥ edellisen päivän uunilohesta ja riisistä lohiburritobowl
♥ edellisen päivän riisistä paistettu riisi kananmunalla ja pakastevihanneksilla
♥ edellisen päivän keitetyistä perunoista pyttipannu uunissa
♥ edellisen päivän perunamuusista nakkien kanssa perunanakkivuoka uunissa
♥ edellisen päivän uunibroilerista caesar-salaatti
♥ edellisen päivän kaurapuurosta fetasalaatilla täytetyt kaurasämpylät
♥ edellisen päivän lihamurekkeesta lämpimät voileivät uunissa
♥ edellisen päivän keitetyistä makaroneista makaronisalaatti
♥ edellisen päivän uunilohesta täyte lohitortilloihin
♥ edellisen päivän uunikasviksista sosekeitto
♥ edellisen päivän broilerista grillatut teriyaki-kanaleivät (voi tehdä uunissa grillivastuksen alla)

Ja sitten on vielä niitä lounaita, jotka eivät valmistu välttämättä käden käänteessä edellisillan jämistä, mutta yleensä meiltä ainakin löytyy ainekset seuraaviin lounaisiin kaappien kätköistä (osassa linkki reseptiin):

fetakasvispannari
♥ banaanikaurapuuro raejuustolla
pinaattikeitto
pinaattilätyt
♥ riisipuuro mansikkakiisselillä
♥ neljän viljan puuro voisilmällä
♥ juustoinen munakas ja raikas salaatti
♥ kasvissosekeitto jääkaapin aarteista
lempeä kookos-omenapuuro
♥ pestopasta
♥ helmipuuro mansikkahillolla
♥ parmesan kuorrutetut ranskalaiset & kirpsakka kurkkutomaattisalsa
♥ puolukkaruispuuro
mäiskyperunat maustetulla kermaviilillä
uuniohrapuuro
kasvis-nuudeliwok
linssitomaattikeitto
erilaiset kvinoakulhot
♥ yrttiset perunaveneet ja purkkimajoneesi

No  mut hei, nyt kohti etäpäivän lounasta. Tänään meillä on lounaana eilen illalta jäänyttä spaghetti bolognesea osalle porukasta ja lopulle toissailtaista perunamuusia ja makkarakastiketta. Onneksi tänä iltana saadaan kauppakassitoimitus. Kaapit nimittäin ammottavat ihanan tyhjinä.

TIISTAITERKUIN,

PS. sain muuten kyselyä meidän keittiöstä ja tuli mieleen, että en ole täällä Bistron puolella sitä esitellytkään. Ohessa siis vuoden vanhoja kuvia keittiöstä 🙂 Tumma seinä korvaantunee valkoisella laatalla, jahka saadaan vähän säästettyä!


maanantai 01. maaliskuun 2021

Mökin uusittu keittiö

HEIPPATIRALLAA!

Jestas, että tuntuu siltä kuin olisi pitänyt pitkänkin blogitauon. Ruokaa on tullut tehtyä, mutta blogiin asti sitä ei ole kuvattu. Katsotaan viikon mittaan kuinka paljon materiaalia tänne tulee. Jos ei postauksia blogissa näy, niin IG:n puolella sitten ainakin ja sitten ensi viikolla jatketaan taas täystohinalla bloginkin puolella.

Tähän asti Marian Bistrossa on keskitytty kokolailla ruokaohjeisiin, mutta nyt päästään siihen osuuteen, jota olen itsekin jo odottanut. Sisustuspostaukseen ruoan ympäriltä. Sillä missäs muualla sitä ruokaa tulee tehtyä kuin keittiössä eli nyt esittelyssä meidän mökin uusittu keittiö. Vanha keittiö oli kellastunutta mäntyä eikä kodinkoneet enää palvelleet niin kuin niiden olisi kuulunut palvella. Joten tehtiin kerralla kaikki uusiksi. Poislukien mikro, joka unohdettiin uusia. Mutta hei, eipäs tuo vanha valkoinen mikrokaan näin parin päivän jälkeen enää silmään käy kovin sattuvasti 😉

Keittiön meille teki Kemijärveltä paikallinen puusepänliike Peltoniemi ja keittiön asensi paikallinen huoltoliike, joka tekee myös remppoja. Tuli jotenkin hyvä mieli, kun sai työllistää paikallisia.

Aiemmin meillä ei ollut keittiössä apteekkarin kaappia, mutta mun täytyy myöntää, että oon nyt jo aivan ihastunut siihen. Se kätkee sisäänsä kuivamuonaa enemmän kuin laki sallii. Myös jääkaappi otettiin aiempaa korkeampana.

Välitilan valkoinen fasettilaatta oli remppafirman valitsema. Me annettiin vain speksit valkoisesta laatasta. Alkuun mietin, olisiko nuo näyttäneet paremmalta tiililadonnalla, mutta silmä on tottunut laattoihin näinkin. Ja sitä tiililadottua näkyy aika paljon, niin ainakin ollaan vähän massasta poikkeavia.

Mutta nyt keittiöhommiin ja iltaruokaa perheelle. Meillä on tänään niinkin erilaista ja erikoista lomaruokaa kuin makaronilaatikkoa. Vinkkinä makaronilaatikon kanssa ketsupin sijaan teillekin siipikastike. Sopii ihan älyttömän hyvin!

KIVAA ALKANUTTA VIIKKOA TOIVOTELLEN,


torstai 28. tammikuun 2021

10 x vinkkini arkiruoanlaitosta nauttimiseen

HEIPPAHEI!

Onneksi mulla oli varastossa valmiiksi kirjoitettuja postauksia, sillä tänään on aika kaivaa yksi niistä esiin. Päivä on nimittäin kulunut (vähän väkisin, täytyy myöntää…) sohvan pohjalla. Ei mitään kummempaa oiretta sen lisäksi, että nenä on tukossa (ja sitä myöden koko pää) ja yskittää. Oura kertoi myös ruumiinlämmön olleen yöllä melko koholla normilukemiin nähden. Joten ihan peruslenssua vaan, toivon testitulosta odotellessani.

Tänään juttua arkiruoanlaiton ihanuudesta. Tämä oli aihe, jota moni teistä toivoi taannoin postaustoiveita kysellessäni. Ja tehän tiedätte, että jos jotain ruoanlaittoa rakastan (perjantimyyssien ohella), niin arkiruoanlaittoa 🙂

Itse en muista aina nauttineeni arkiruokien tekemisestä. Lähinnä sen takia, miten suhtauduin ruokaan aiemmin. Opiskeluaikoina ruoka oli välttämätön polttoaine ja oikeastaan en nauttinut ruoanlaitosta enkä edes syömisestä. Ruokailu oli vain mekaaninen toimenpide sille, että jaksoin päivästä toiseen. Joku palanen loksahti paikoilleen esikoisen ollessa vajaa vuoden vanha. Huomasin yhtäkkiä nauttivani meidän yhteisistä hetkistä keittiössä. Toinen istui stokkessaan puuhaarukka suussa kuolaten ja mä kokeilin uusia reseptejä.

Huomasin silloin ravinnon merkityksen jaksamiseen. Kun yöt olivat risaisia, niin monipuolisen ja riittävän ravinnon merkitys nousi sfääreihin. Aloin rakastaa kunnon kotiruoan tekemistä ja syömistä. Huomasin myös sen, että ruoanlaitto alkoi olemaan mulle rakas hetki toteuttaa itseäni.

Kun palasin työelämään, ruoanlaittohetkistä tuli kultaakin kalliimpia. Välillä lapset olivat mukana omien essujensa kanssa, jolloin sain samalla tankattua äitiaikaa kahdeksan tunnin eron jälkeen. Mutta nautin myös niistä hetkistä hyvällä omalla tunnolla, kun laitoin lapsille Titi-nallen pyörimään ja sain laittaa ruokaa ihan hiljaa omassa rauhassa.

Vaikka einekset helppoja ovatkin, niin huomaan, että meillä käytetään niitä vähemmän ja vähemmän. Tällä hetkellä oikeastaan ei juuri koskaan. Ellei oteta satunnaista maksalaatikkoa kerran vuoteen huomioon. Kotiruoka on parempi vaihtoehto, vaikka aluksi saattaa tuntua, ettei se maistu millekään. Eineksissä käytetään usein arominvahventeita sun muita tuomaan makua. Sen takia ehdottaisin ihan alkajaisiksi ruokien maustamisen jalon taidon. Mikään ei ole tylsempää kuin kotiruoka, joka ei maistu miltään. Varsinkin, jos on tottunut einesten makuun, niin äkkiseltään kotiruoka voi tuntua kovinkin pliisulta.

Jos tuntuu, että arkiruoanlaitto tökkii sen takia, että ruoka ei maistu hyvälle, niin suosittelen tutustumaan yrtteihin. Tuoreisiin tai kuivattuihin. Niillä saa ruokaan makua jo huimasti. Miten sitten oppii maustamaan ruoan? Maistamalla. Ei ole oikotietä onneen. Maista, mausta, maista, mausta – niin kauan kunnes ruoka on maistuvaa. Jo pelkällä suolalla ja mustapippurilla saa ihmeitä aikaan. Jos kaapista löytyy sitruunaa ja vielä vaikka paprikaa ja chiliä, niin ei sitä muuta tarvita. Paitsi ehkä jotain yrttiä.

Mitä muuta vinkkiä voisin antaa siihen, että arkiruoanlaitto tulisi pikkuisen houkuttelevammaksi? Kokosin alle kymmenen mun mielestä tärkeintä:

1. Suunnittele arkiruokalista. Vaihtele viikottain arkiruokia. Ota mahdollisuuksien mukaan koko perhe mukaan suunnitteluun. Vinkki: kaikki kertoo viisi arkiruokalemppariaan ja näistä kootaan arkiruokalista vaikka seuraavaksi kuukaudeksi.

2. Tee arkiruokalistan ensimmäisen viikon pohjalta kauppalista (muista lisätä myös arkiruokien ulkopuoleiset ruoka-aineet) ja käy ruokakaupassa / tilaa ruoat kotiin. Näin ollen kaapeista löytyy koko arkiviikon ruokiin tarvittavat aineet ja voi kurvata suoraan töistä kotiin tekemään ruokaa. Suunnitelmallisuus vähentää myös hävikkiä tehokkaasi!

3. Esivalmistele tai jopa valmista kokonaan maanantai-illan ruoka jo sunnuntaina. Tämä helpottaa viikon aloitusta huimasti.

4. Arkiruokia voi vaihdella keskenään viikon sisällä sen puitteissa, miten esimerkiksi kalat sun muiden päiväykset menevät (ja hei, fiiliksen mukaan!).

5. Jos mahdollista niin tee kerran viikossa sellainen arkiruoka (laatikot ja keitot kunniaan), josta riittää kahdelle arki-illalle.

6. Arkiruokailu saa olla simppeliä. Mä suosin usein ”one pot” -aterioita, jossa koko ateria valmistuu samassa pannussa tai kattilassa. Pannulla paistuu lohet ja kasvikset. Uunipellille voi lohkoa perunoita, muita kasviksia ja esimerkiksi sitruuna-persiljamaustettuja broilerin fileitä.

7. Jos arkiruokailu ajatuksena tympii, niin mieti mikä siinä tympii. Kirjoita vaikka vastaus paperille, se selkiyttää syitä, miksi arkiruoan tekeminen tökkii. Mikä pitäisi muuttua, että arkiruoanlaitosta tulisi mielekästä? Toki oma motivaatiotaso auttaa muutoksessa. Haluatko sinä ylipäätään alkaa nauttimaan arkiruokien laitosta? Jos et, niin sitten asia on selvä. Mutta jos haluat, niin ole valmis tekemään pikkuisen töitä, jotta saat hommat skulaamaan. Kiire? Uskon, että arki-ilotojenkin mahdollinen kiire on ennakoinnilla ja suunnittelulla voitettavissa.

8. Ota perhe mukaan kokkailemaan. Meillä lapset on olleet keittiöpuuhissa mukana jo kantoliinassa vauvoina. Pienten taaperoiden kanssa sotkua syntyy, mutta se on kaiken sen siivousvaivan arvoista. Mulla oli pitkään se, että halusin pitää keittiön kokonaan itselläni. Mutta kyllähän se helpottaa, jos mies tulee pilkkomaan sipulit ja lapset tekemään salaatin. Arkiruoanlaitto on parhaimmillaan mukava tapa käydä samalla työ/koulupäivän kuulumiset läpi.

9. Tee ruoanlaittohetkestä iloinen hetki. Vaihda työvaatteet kotivaatteisiin, laita villasukat jalkaan. Hengitä pari kertaa syvään silmät kiinni ja hymyile niin, että silmät menee sirrilleen. Laita taustalle lempimusiikkiasi ja ala kokkailemaan.

10. Sillä aikaa, kun ruoka valmistuu, kata pöytä. Syömme ensin silmillämme, joten rauhallisen ruokailuhetken kruunaa kauniisti katettu ruokapöytä ja kiva esillepano. Nauti ruokailusta ilman puhelimia, läppäreitä tai kirjoja. Istu alas ja hengähdä. Hermostomme saa signaalin, että nyt on aika rauhoittua ruokailemaan. Tämä tehostaa ruoansulatusta ja edistää mm. vitamiinien ja hivenaineiden imeytymistä.

Mitä ajatuksia tämä herätti? Onko siellä muita, keille arkiruoanlaitto on mieluisa asia? 🙂 Huomiselle mulla oli suunnitelmissa perjantaimyyssiherkkuja, mutta katsotaan, mihin olotila menee. Nyt ei ainakaan vielä ole asiaa hellan ääressä huitelulle, mutta huomenna on uusi päivä

TORSTAITERKUIN,

PS. laitan myöhemmin illalla kuvissa näkyvän paistetun lohen ja kasvisten reseptin IG:n puolelle (@marianbistro)


lauantai 19. joulukuun 2020

Jouluista kotia

TUNNELMALLISTA LAUANTAIHUOMENTA

Kuvatulvassa meidän joulukotia tänä vuonna. Perusmeiningillä mennään. Aidolla kuusella, jossa killuu ne tutut vanhat koristeet. Ripauksella punaista tasojen päällä. Hymyileviä tonttu toljantereita sekä tuo yksi isotissinen muori. Äiskän peruja.

Aina välillä haaveilen kaikkien joulukoristeiden uusimista kertaheitolla. Sellaisiin modernimpiin. Kunnes tajuan, että se on nuo vanhat nisset ja nasset, joissa piilee se joulun tuntu. Osa meilläkin esillä olevista tontuista muistuttaa lapsia taaperojouluista. Osa muistuttaa jouluista täällä mun lapsuudenkodissa. Niistä, kun vietettiin isolla porukalla joulua.

Vaikka joulut ei aina ole itselleni ollut niitä helpoimpia, niin lasten takia sitä on tullut laitettua joulua kotiin. Ja kyllä mun täytyy sanoa, että jopa näin nelivitosena löydän itsestäni jouluisin sen sisäisen lapsen. Kyllä se temmeltää vuoden aikana muutenkin, mutta varsinkin jouluisin se herää eloon ja löytää iloa ihan niistä pienistäkin jutuista. Tutuista ja turvallisista. Se iloitsee paketeista kuusen alla, mutta on sen verran fiksuuntunut, ettei enää tee niihin reikiä. Ja vaikka tekisikin niin ei ainakaan paikkaa niitä maalarinteipillä…

…niin kuin silloin yhtenä vuonna, kun äiskä ja iskä lähti haudoille käymään jouluaattona ja veljen kanssa luvattiin istua sohvalla sen aikaa tuijottamassa jouluohjelmia. Oli siinä selittelemistä, kun jok’ikisessä paketissa oli maalarinteippikoristus 😀

Hei, nyt toivottelen teille mitä ihaninta viikonloppua. Tiedän, että kiiruilta ei voi välttämättä välttyä, mutta muistakaahan jossain välissä rentoillakin, jookos? Ja jos oikein alkaa syke nousemaan ja ressiä pukkaan, niin muutama hengitys syvään esimerkiksi punaisissa liikennevaloissa tekee jo ihmeitä! Vaikka aina sanotaan, että muodosta arjestasi sellainen, että ei ole tarvetta lomaan, niin kyllä mun täytyy sanoa, että mä olen pikkuisen loman tarpeessa. Vielä maanantaina töitä ja sitten laskeudutaan siihen ihanan pehmeään tunnelmaan, jota jouluksi kutsutaan

LEPPOISIN LAUANTAITERKUIN,