ja ihanaa alkanutta viikkoa! Nyt kun venetsialaiset on vietetty niin eikös se tarkoita sitä, että mökkikausi pitäisi olla paketissa? Huh, karmiva ajatus. Me kun ajateltiin vielä mökkeillä ainakin pari kuukautta. Toooosin, jos syksy ja lähestyvä talvi tätä menoa jatkaa tulemistaan, niin ties vaikka jäät jäätyisivät ennätysaikaisin ja mökkeilykausi loppuisi lyhyeen 😉 Viileillä keleillä mökillä on kiva puuhastella. Klapikone lauloi viikonloppuna ja myös noin 127 pihlajantaimea sai lähtöpassit tontiltamme. Huvittelupuolesta vastasi venetsialaiset ja niiden myötä pienoiset rapujuhlat. Yleensä ollaan syöty rapuja ensimmäisen kerran jo heinäkuulla, mutta nyt muuttohäslingit ajoivat rapujuhlien edelle. Lauantaina päästiin vihdosta viimein rapurallaiden makuun ja maistuivat kyllä hyvälle. Mitenkään suureellisesti meillä ei venetsialaisia vietetty. Pöydässä kun oli pikkuisia prinsessoja, niin snapsilasit täyttyivät tillistä ja vissystä. Juomalasiin riitti valkoviiniä yhden lasillisen verran ja hyvä niin. Silti kuitenkin suunniteltiin jälleen ensi vuodelle rapujuhlia ystävien kanssa. Viimeisistä sellaisista kun on aikaa jo luvattoman paljon.
Alkuun teimme jälleen simpukkakeittoa. Tällä kertaa tosin hieman mukaellen; pekoni unohtui kaupunkiin ja pakastemaissin asemasta käytimme yhden fenkolin. Fenkoli sopikin simpukoiden makuun oikein hienosti. Aiemmin olen käyttänyt simpukkakeittoon säilykesimpukoita, mutta nyt löysin pakastealtaasta pienen pussin pakastesimpukoita.
-kuullota sipulia öljyssä hetki
-lisää valkoviini ja anna porista muutama minuutti
-lisää kuoritut ja pienistellyt peruna sekä fenkolisuikaleet
-lisää vettä sen verran, että perunat peittyvät
-lisää laakerinlehdet, jauhettua maustepippuria ja reilusti tuoretta tilliä
-anna porista, kunnes perunat kypsiä
-lisää kerma, simpukat ja mausta kalafondilla
-tarjoile tuoreen tillin kanssa
Eihän tuo nyt ihan sille samalle maistunut kuin the clam chowda Gloucesterissa viime lokakuussa, mutta ajoi asiansa! Jos ihmettelette, että söikö meillä nuo lapset simpukkakeittoa, niin eivät syöneet 😀 He söivät uusia (tai no, eihän ne nyt enää niin uusia ole) perunoita sekä grillimakkaraa alkuun. Kesän makuja. Vaikka ilma oli auringonlaskuineen ihan mieletön, niin selvästi pohjoisesta tuivertava tuuli toi mukanaan syksyn tuoksun ♥
Sunnuntai on yleensä meillä se päivä, kun aamupalaan panostetaan hiukan enemmän. Milloin paistamme pannukakkuja, milloin herkuttelemme munakkaalla. Joskus muinoin tuli herkuteltua myös croissanteilla ja rapealla pekonilla. Viime vuosina se pyrkimys kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin on kuitenkin saanut vaakakupin kallistumaan kohti terveellisempiä sunnuntaiaamun herkkuja. Arkiaamuina kuittaan usein aamupalan puurolla, mutta kiireessä tulee syötyä maitorahkapurkki mehukeiton kanssa. Niin nopeaa ja helppoa. Hyvääkin! Pääsin haastamaan itseni rahkan suhteen ja kehittelemään sen ympärille uusia herkkuja osana kaupallista yhteistyökampanjaa Ehrmannin kanssa.
On rahkoja, jotka maistuvat omaan makuuni liian paljon rahkalta. Sitten on rahkoja, jotka maistuvat juuri sopivasti rahkalle ollen kuitenkin täyteläisen ja luonnollisen kermaisia. Tällainen on Ehrmannin Rehti ja rasvaton Maitorahka. Se on niin hyvää, että syön sitä jopa pelkältäänkin. Vieläkin muistan ne opiskeluajat, kun treenasin salilla ja salin jälkeen nenästä kiinni pitäen söin rahkapurkin ananasmurskan kanssa. Koska olin nähnyt salin pukkarissa kunnon timmimimmien tekevän niin. En siis pitävän nenästä kiinni syödessään, vaan syövän rahkaa ja ananasta. Voi kun olisin jo silloin älynnyt tutustua Ehrmannin maitorahkaan, joka on ensimmäisiä maitorahkatuotteita Suomen markkinoilla.
Kuvitelkaa mielessänne upeat ja jylhät vuoristomaisemat Etelä-Saksassa. Alppimaisemat, joiden kukoistavan vihreillä niityillä elää onnelliset lehmät. Näistä Allgäun onnellisista lehmistä kerätään Ehrmannin Maitorahkan pääraaka-aine eli maito. Maitoon lisätään paikallisessa tehtaassa vain hapate, joka muuttaa tuon maidon koostumuksen rahkaksi. Ehrmannin Maitorahka on vatsaystävällinen, sillä maito käsitellään eri tavalla kuin Suomessa. Iso plussa myös siitä, että se ei sisällä lainkaan lisäaineita tai keinotekoisia makeutusaineita.
Maitorahkan eri käyttötarkoituksia miettiessäni tulin tulokseen, että sehän on hurjan monikäyttöinen. Käy niin ruoanlaittoon kuin leivontaankin. Suolaisiin piirakoihin, patoihin ja keittoihin. Rahkapulliin, mustikkapiirakkaan ja vaikka juustokakkuun. Itse lähdin kehittelemään maitorahkasta sunnuntaiaamun sulostuttajia. Aamupalapöydän herkkuja, jotka maistuvat kaikille. Myös keliaakikoille. Valkoisen sokerin unohdin resepteistä kokonaan ja käytin makeutuksena muun muassa taateleita, banaania ja hunajaa. Halusin hetkeksi unohtaa myös tuorepuurot, smoothiet ja smoothiebowlit. Korvata ne suussa sulavilla ja ilmavilla rahkapannukakuilla, terveyttä huokuvilla ihanan täyteläisillä mustikkakauramuffinsseilla sekä höyhenen kevyellä kookosrahkamoussella.
Ensimmäisenä rahkapannukakkujen ohje. Pannukakkuja on tullut tehtyä jos jonkinlaisella reseptillä, mutta musta tuntuu, että tämä versio on se, joka meille on tullut jäädäkseen. Täyteläinen maitorahka saa näistä ihan mielettömän mehukkaita. Heti paistamisen jälkeen pannarit ovat myös ihanan ilmavia, joten suosittelen syömään ne lämpiminä. Menevät kyllä myös välipalalla lämmitettyinäkin.
-sekoita rahka ja kananmunat keskenään
-sekoita kuivat aineet keskenään
-yhdistä em. aineet
-makeuta hunajalla, mikäli haluat
-anna taikinan tekeytyä 10 minuuttia
-paista pikkulettupannulla pieniä pannukakkuja
-nauti kookoslastujen, marjojen ja hunajan kanssa
Muffinssit mielletään usein epäterveellisiksi kahvin kanssa nautittaviksi herkuiksi. Olen nyt muutamaan otteeseen tehnyt terveellisempiä muffinsseja. Ilman valkoista sokeria ja ilman rasvaa. Nämä vatsalle hyvää tekevät kuitupitoiset ja maitorahkan ansiosta ihanan kosteat muffinssit sopivat niin aamupalapöytään kuin kahvipöytäänkin. Tällaisen voi hyvällä omalla tunnolla napsaista mukaan vaikka työmatkalle. Nauttia sen bussissa tai junassa. Taatelit toivat muffinsseihin ihanaa makeutta. Eikä tarvitse yhtään huolehtia, jos taatelit ei muuten maistu; näissä muffinsseissa ei taatelin makua maista lainkaan.
-sekoita kuivat aineet keskenään
-sekoita rahka ja kananmunat keskenään
-yhdista kuivat aineet rahkakananmunaseokseen
-lisää pilkotut kivettömät taatelit ja muussattu banaani
-sekoita joukkoon mustikat
-nosta lusikalla muffinssivuokiin
-paista 175 asteessa noin 20 -25 minuuttia
Mustikkarahkaa meillä tehdään usein sunnuntai-iltaisin. Ihan perinteisen kaavan mukaan kermasta ja maitorahkasta. Olen kuitenkin kaivannut kerman tilalle kevyempää, terveellisempää vaihtoehtoa. Raikas mustikkarahkamousse on höyhenen kevyt. Se menee sellaisenaan, mutta sangen oiva pari se oli myös yllä esiteltyjen rahkapannukakkujen kanssa. Tämä rahkamousse oli siitä ihanaa, että se ei mennyt jääkaapissa miksikään. Päin vastoin, vielä parin päivän jälkeen oli oikein kuohkeaa ja makoisaa. Saisikohan tästä kaverin myös gluteenittomalle mutakakulle?
-vatkaa jääkaappikylmän kookosmaidon jähmeä osa kuohkeaksi
-yhdistä kookoskermavaahtoon rahka sekä valitsemasi marjat
-makeuta tarvittaessa hunajalla
Käytätkö sinä maitorahkaa monipuolisesti? Tämän kampanjan myötä itse tosiaan oivalsin, että maitorahkallahan on monen monta eri käyttötarkoitusta, mutta lisävinkkejä otetaan mieluusti vastaan 🙂
..ja ihamiehet. Heh 😀 Onneksi on jälleen perjantai, sillä nyt tuntuu että täällä jutut alkavat olemaan ihan luokattomia. Ei ole ensimmäinen perjantai kun näin käy. Tänä perjantaina olen kotitoimistolla ja täytyy myöntää, että perjantaihepuleista olisi mukavampi nauttia porukassa. Aamulla puski deadlinet päälle erään projektin kanssa ja kun sen sain tehtyä, niin koko kropan läpi kiiri sellainen herpaantunut ote. Alkoi hymyilyttämään ja tuli aivan perjantaifiilis.
Sen verran on tullut töitä tehtyä tällä viikolla myös iltaisin, että olen päättänyt sulkea tänään koneen jo iltapäivästä hyvissä ajoin. Tässä työnteon lomassa olen kyllä jo kieltämättä vähän rotjaillut sen aamuisen dediksen jälkeen; siivoillut ja leiponut perjantain kunniaksi mustikkapiirakkaa. Gluteenitonta ja sokeritonta sellaista. Ihan ookoo, ei mikään riemun voittokulku käy suussa kun tuota syö, mutta ihan omiaan perjantai-iltapäivän kahvitauolle 🙂
GLUTEENITON MUSTIKKAPIIRAKKA
Pohja 1 dl mantelijauhoja 1 dl riisijauhoja 1-2 dl gluteenitonta jauhoseosta 0,5 dl gluteenitonta kaurarouhetta 2 kananmunaa 125 g maitorahkaa 2 rkl hunajaa 2 tl ruususuolaa
-sekoita kuivat aineet keskenään (aloita 1 dl gluteenitonta jauhoseosta)
-sekoita kananmuna, rahka ja hunaja
-yhdistä em. aineet
-lisää jauhoseosta niin paljon, että saat helposti muotoiltavan taikinan
-painele voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille
Täyte 1 muna 125 gr maitorahkaa 1 dl kookosjugurttia (hunajaa) n. 1 dl jäisiä mustikoita (mantelilastuja)
-sekoita muna, maitorahka ja kookosjugurtti
-makeuta tarvittaessa hunajalla
-kaada mustikat piirakkapohjalle
-kaada täyte päälle
-koristele mantelilastuilla
-paista 180 asteessa uunin alatasolla noin 35-40 minuuttia
(ota pintaan väriä grillivastuksen alla)
Se olisi venetsialaisviikonloppu edessä, ollaanko siellä mökeillä nauttimassa ravuista ja raketeista? Meillä on ainakin ensimmäiset suunnitelmissa. Raketteja paukkuu ympärillä yleensä ihan kiitettävästi, joten meillä ne jäävät ostamatta. Hei, se piti sanoa tuosta arkiruokalistasta, että ylimitoitin hieman ruoat; kinkkupasta ja kananuudelikeitto jäivät kokonaan tekemättä. Lohta ja riisiä syödään osan porukan kanssa nyt kolmatta päivää. Eilen illalla käytiin maailman parhaimmalla anopilla ja appiukolla kesäkeitolla (ah, autuus!), joten iltaruoalle ei ollut tarvetta. Ehkä otan nuo kinkkusuikaleet mukaan mökille ja pyöräytämme niistä tänään illalla pitsat. Kanat säästyy sunnuntaille, kun huomenna herkutellaan ravuilla.
Nyt lounaalle ja sitten edellisten postausten kommenttien pariin. Ollaan ihan pian kuulolla ♥
…tilata pienemmälle pupujuliste, kun ei allergian takia voi oikeaa pupua ostaa?
…kysellä lasten kavereilta, kuinka koulu on alkanut ja onko kivaa?
…ylipäätään puhua lasten kavereille jotain? 😀
…hakea lapsi luokasta hammaslääkäriin, sillä ei muuten muistaisi lähteä kesken tunnin?
…heilutella koulun parkkipaikalla lasten kavereille?
…ehdottaa lapselle, että laittaisi tuulipuvun takin kouluun, kun mittarissa on vain 9 astetta ja ilmassa on sateen uhka?
…halailla tai jopa vähän pusutella miehen kanssa (”Tää on oikeesti äiti ja iskä kiusallista meille kaikille” :D)?
…olla koko päivä ilman meikkiä? Joskus jopa kaksi päivää putkeen?
…toivottaa kaupan kassalle mukavaa viikonloppua? (”Mistä sä äiti tunnet tuon?…ai et tunne, no miks sä sit toivotit sille hyvät viikonloput?”)
…sanoa ”tuitui” söpölle vastaan kävelevälle koiranpennulle sellaisella ällösöpöllä lässytysäänellä samalla kun rapsuttaa sitä leuan alta?
…jos ei osaa auttaa isomman pikkuisen matikan läksyissä (se jakokulma…)?
…olla bloggaaja eikä tubettaja? Koska kukaan ei kuulemma enää bloggaa. Paitsi meidän äiti.
Eletään taas niitä aikoja, että äiti on maailman noloin ihminen. Ihan jopa hiljaa ollessaan. Nolo äiti since 2015. Täältä löytyy edelliset nolotuksen aiheet. Tiedän, että pieni kiusanhenki minussa ehkä vähän provosoi joskus tilannetta ja laukaisee ”tahattomasti” vääriä asioita väärässä paikassa, kyselee poikkiksista ja välillä utelee ihan liikaa – ihan vain koska nuo pirpanat on niin suloisia hiiltyessään 😉
Oli tarkoitus tulla jo eilen illalla laittamaan teille televisiohuoneen tunnelmia, mutta tiedättekö kun ei vaan jaksanut. Maanantai-illan päähänpisto keittää kahvia puoli kymmenen aikaan oli sitten vihoviimeinen virhe. Päänsärkyyn se auttoi kyllä, mutta siihen sen positiiviset vaikutukset sitten jäivätkin. Ei auta juoda enää kahvia myöhään, sillä valvoin koko yön. Ehkä pari tuntia nukuin. Jos jotain positiivista, niin ainakin sain luettua yön aikana kirjaa 190 sivua. Kännykän valossa, kun en raaskinut valoa laittaa päälle, ettei mies herää enkä liiemmin jaksanut kömpiä alakerran sohvallekaan 😀 No mutta, nyt uusin virkein ajatuksin blogin parissa. Kerroinkin teille, että meillä on yksi toive tuolle keskikerrokselle. Ja se oli tv-huone. Koska olohuoneeseemme emme jälleen halunneet telkkaria, niin eipä ollut juuri vaihtoehtoja kuin uhrata entinen ruokahuone tv-huoneeksi. Ja onneksi uhrasimme, sillä tuo huone on yksi käytetyimpiä huoneitamme. Sinne lötsähdetään istumaan illalla ja onpas tuossa sohvalla tullut parit päikkäritkin nukuttua.
Sohva on äidin ja iskän vanha Ikean Ektorp -divaanisohva. Oikeastaan tässä huoneessa on liki kaikki arkkupöytää (ja seinällä olevia juttuja) lukuunottamatta mummulasta. Arkkupöytä siirtyy mancaveen ja tänne tilaan tulee kaksi pientä sivupöytää. Ne, jotka olivat vanhassa kodissa olkkarissa toisen sohvan päädyssä. Tällä hetkellä nimittäin hiukkasen häiritsee se, että arkkupöytää ei saa keskitettyä maton kuvioihin nähden. Mä tiedän, että nämä voi jollekin olla ihan turhanpäiväisiä juttuja, mutta mä olen ihan friikki kaikkien mittasuhde- yms. juttujen kanssa ;D Telkkarihuoneeseen on käynti ruokatilasta ja olkkarista. Olohuoneen värimaailma on vaalea, mutta tykkään tuosta tv-huoneen hämyisyydestä. Sohvalla istuessa voi vilkuilla samalla myös takkatulta.
Mikähän siinä onkaan, että nyt taas sisustusmaku on menossa runsaampaan ja värikylläisempään. Ai niin, kerroinko muuten teille jo, että ruokatilan seinässä saattaa viuhua huomenna maalitela? Kaipaan siihen puisen pöydän taustalle samaa vaaleanmustaa seinää kuin keittiön lieden takanakin.
Mutta nyt vilkuilemaan iltaruokajuttuja. Ruokalistan mukaan meillä pitäisi olla tänään kananuudelikeittoa, mutta koska lapset halusivat, niin otetaan perjantaille suunniteltu lohi tälle päivälle. Vaikka kananuudelikeitto tulisi kyllä tarpeeseen. Jotenkin on sellainen olo, että loppukesän flunssa yrittää kaataa meitsin. Täytynee näyttää sille närhen munat, ettei onnistu 🙂
Potkaisehan kengät pois jaloistasi ja istahda tuohon upottavaan tuoliin takkatulen ääreen ja nosta jalat rahille.
Olisiko sinulla muuten hetki aikaa jutella ruoasta ja elämästä? Mutta ennen sitä odotahan – tuon sinulle jotain pientä purtavaa ja lasillisen lempijuomaasi.
Marian Bistro & Lifestyle tarjoaa elämänmakuisia tarinoita, suussa sulavia ruokaelämyksiä, arjen ihanuutta ja pää pilvissä, jalat maassa -unelmia.