Hei te ihanat!
Tulin tunnustamaan teille jotain…eilen ystäväni kanssa tehdyn aamulenkin jälkeen katsoin, olisko kukaan käynyt täällä blogissa. No jo vain oli. Kommentteja oli tullut ja IG:n viestikansiossakin oli reilusti yli toistakymmentä viestiä. Autossa soi Suvi Teräsniskan Täydellinen elämä ja huomasin kyynelten valuvan poskia pitkin. Toki sen takia, että mulla oli ollut niin älytön ikävä blogiin.
Mutta myös helpotuksesta. Kynnys palata oli jotenkin suuri. Houkutus kuitenkin vielä isompi. Onneksi olin tarpeeksi rohkea palaamaan. Jos jotain nämä 16 vuotta ovat opettaneet niin sen, että aitona itsenä näkyväksi tuleminen ei ole välttämättä kaikille ookoo. Mutta iän myötä myös sen, että se riittää, että se on itselleni ookoo.
Lämmin kiitos siis ihanasta vastaanotosta 🫶🏼
Saattohoitaja Bronnie Ware kirjasi ylös saattohoitopotilaiden viimeisiä toiveita ja yleisin katumuksen aihe oli ”Olisipa minulla ollut rohkeutta elää itseni näköistä elämää, enkä sellaista, mitä muut minulta odottivat.”. Heillä tuohon rohkeuteen ei enää annettu mahdollisuutta. Sen takia koen, että me keillä vielä on mahdollisuus, kannattaa elää rohkeasti omannäköistä elämää. Riippumatta siitä, mitä muut siitä ajattelevat. Riippumatta siitä, että ne rohkeat askeleet saattaa välillä pelottaa.
Nyt kun olen selaillut vanhoja blogipostauksia, niin törmäsin vuoden 2018 blogipostaukseen Hyvinvointiloman hekumoissa, jossa kirjoitin: ”Olen jo pitkään haaveillut hyvinvointilomasta. Joogaretriitistä Balilla tai meditaatiolomasta Santorinilla. Tietäen jossain mieleni sopukoissa, että en yksin sellaiselle kuitenkaan lähtisi.” 
Little did I know. Viime vuonna 50-vuotisjuhlavuotena lähdin määmatkalle Balille Escape Havenin Ayurveda-retriitille. Sain silloin monia viestejä siitä, kuinka rohkea olin, kun lähdin toiselle puolen maapalloa yksin. Ja tottahan toki, tuo oli rohkeaa. Mutta ennen kaikkea se oli mulle yhden ison unelman toteuttamista.
Lentokoneessa kotimatkalla päätin, että jos voin mitenkään madaltaa muiden naisten lähtökynnystä, niin olen valmis sen tekemään. Ja hei huomenna tiistaina (tai noh, vähän keskiviikon puolella) lähdemme kohti Singaporea ja Balia 9 upean naisen kanssa. Yksin, mutta yhdessä 🩷 Ihan upeaa, miten nuo naiset ovat rohkaistuneet lähtemään. Osa ensimmäistä kertaa noin kauas ja vielä ilman perhettään. Todelliselle määmatkalle vastaanottamaan, rentoutumaan ja täyttämään omaa kuppiaan. Mikä sekin on muuten meiltä naisilta usein rohkea veto; useimmiten kun ollaan totuttu täyttämään ensin muiden kupit.
”Mistä sä siis tunnet nämä naiset?” multa on kysytty sen tsiljoona kertaa.
No en tunnekaan, muuta kuin Instagramista (paitsi yhden).
”No se vasta rohkeaa onkin!”
Rohkeus on avannut mulle niin paljon ovia ja sen avulla olen tutustunut ihan mielettömän ihaniin uusiin ihmisiin.
Kiitos, kun oot siellä ja hei muistathan säkin antaa itsellesi luvan olla rohkea 🫶🏼
Ihanaa viikkoa toivotellen, Maria
