HEISSULIVEI,
ja mukavaa joulun jälkeistä keskiviikkoa 🙂 Olen kertonutkin, että en ole mikään suuri suklaan ystävä. Mutta mikä siinä sitten on, että käsi on eksynyt tämän tästä konvehtirasiaan joululoman aikana? Salaa ottanut parhaimmat päältä sieltä konvehtirasian alimmastakin kerroksesta. Taittanut palan appelsiinisuklaalevystä ja yrittänyt hissun kissun hiljaa avata lasten joululahjaksi saamia kääresuklaakarkkeja.
Sokeri ei ole kellekään hyväksi ja sanotaan mitä sanotaan, niin ainakaan allekirjoittaneelle ei tuo tyydytystä. Vaan äklön olon. Tosin näin jälkeenpäin ajateltuna kohtuus kaikessa -sanonta ei ole tuulesta temmattu ;D Vaikka jokaiseen joulupäivään on kuulunut myös liikuntaa, niin silti tuo sokerin tuoma pöhö ja ylivirittäytynyt olo on sellainen, joka ei aiheuta itselleni minkään sortin positiivista vibaa. Päinvastoin.
Ai että mä nautin jo ajatuksen tasolla ensi viikolla starttaavasta tammikuusta. Tapani mukaan tammikuu tulee olemaan sokeriton ja alkoholiton. Tipaton tammikuu on jo niin nähty, mutta meillä se silti roikkuu mukana. Tuosta tipattomasta tosin en koe hyötyväni niin paljon kuin sokerittomasta. Vaikkei arjessa juurikaan makeisia ja pullia syödä, niin silti tämä loppuvuoden sokeriähky saa aikaan sen, että sokeriton tammikuu saa tuloksia aikaan nopeasti. Ekat pari päivää tulee kärsittyä vierotusoireista mutta siinä 8. tai 9. päivän megalomaanisen päänsärkykohtauksen jälkeen suhde sokeriin on kaputt. Siinä määrin, että jopa hunajan makeus tuntuu liian äkkijyrkältä.
Se, mitä ihmettelen vuosi toisensa jälkeen on, että miksi en ota sokeritonta elämää osaksi koko loppuelämääni. Voisko sokeriton tammikuu olla sokeriton loppuelämä? Olen toisaalta vahvasti sitä mieltä, että ihmisen pitää sallia itselleen nautintoa. Mutta yhtälailla saan nautintoa suussasulavista raakakakuista ja muista sokerittomista herkuista. Sokeriton tammikuu ei missään nimessä kohdallani tarkoita herkutonta tammikuuta.
Ilomielin toivotan herkullisen tammikuun tervetulleeksi! Alkoholiton tammikuu ei tarkoita tylsää tammikuuta vaan skarppia tammikuuta. Vaikka omistan intohimoisen suhteen kuplajuomaan, niin silti tammikuussa tuo suhde on katkolla. Kuten sokeri, niin myös alkoholi on sellainen, jota ilman voisin aivan helposti elää loppuelämäni. Onko siellä samanlaisia suunnitelmia tammikuulle?
Nyt räväytysmatsi loppuun ja sitten kohti rinteitä! Suksille pitää antaa myös illemmalla vauhtia. Pakkanenkin näyttää hellittäneen eilisestä. Ollen enää -18 astetta 😀
IHANAA JOULUNJÄLKEISTÄ AIKAA TOIVOTELLEN,
Ilomielin lähdin leipomaan leivontaöljyllä erästä meidän perheen suosikkia, nimittäin mehevää porkkanakakkua, jossa tuo kuohkeus on valttikortti niin pohjassa kuin kuorrutteessakin. Kun alla olevan reseptin tuplaa, niin saa pellillisen porkkanakakkua. Kuorrutetta teen aina mieluummin liikaa kuin liian vähän. Tästä kuorrutemäärästä olisi riittänyt täytteeksi myös kakkuun, mikäli kakun olisi puolittanut ja tehnyt siitä täytekakkumaisen porkkanakakun.
