ILTAA IHANAT!

Huh, mikä päivä! Kerroinkin jo, että jouduin menemään eilen korvalääkäriin. Kuitenkaan valottamatta sen enempää miksi. Mulla putsattiin korvaa huuhtelemalla viime keskiviikkona ja meinasin tähän operaatioon pyörtyä. Ennen ei ole tullut ko. operaatiosta huimausta. Lopetettiin huuhtelu kesken ja työterveyshoitaja passitti korvalääkärille tekemään imurilla vastaavan puhdistuksen. Se tehtiinkin samana iltapäivänä. Kuitenkin jossain siinä keskiviikkoiltana/yönä korvani lukkiutui ihan täysin. Perjantaina tilanne oli se, että en kuullut puhua puhelimeen tuolla vasemmalla korvalla. Lauantaina ja sunnuntaina kuulo ei korjaantunut ja jatkuva humina oli tehdä hulluksi.

Eilen korvalääkärillä tilanne katsottiin akuutiksi. Olisi kuulemma kannattanut mennä heti jo torstaina ensiapuun/korvalääkärille. Se, miksi tästä teille kerron, on että ajattelin vinkata, että mikäli jommasta kummasta korvasta katoaa äkillisesti kuulo tai edes alenee, niin menkää rakkaat lukijat lääkäriin. Asap. Jos todetaan, ettei ole vaikkua tms mikä kuuloa alentaisi niin lääkityksen nopea aloittaminen parantaa ennustetta. Lohduttominta oli kuulla se, että lääkäri ei voinut taata, että heti aloitettu hevoskuuri kortisonia ja sisäkorvan verenkiertolääkitys auttaisi. Kaikilla ei auta. Kaikilla ei kuulo palaudu.

Arvatkaa mitä? Mulla on tänään vähitellen kuulo alkanut palautumaan!!! Aamulla vielä humisi ja suhisi, mutta tunsin että paineentunne alkaa häviämään. Töissä aamulla en vielä kuullut puhelimeen puhua tuolla korvalla, mutta iltapäivällä huomasin ottavani tilausta vastaan ja pitäväni puhelinta juurikin vasemmalla puolella. Puhelun jälkeen tajusin asian ja vähän aikaa hymyilin hölmistyneesti. Onnen kyynel silmäkulmassa. Olin jo tsempannut itseni eilen illan aikana siihen, että tulen toimeen yhdellä kuulevalla korvalla. Tuo vioittunut korva ei ole vielä ihan normaali, mutta kuulen puhua sillä puhelimessa. Enää ei tarvitse kääntää tervettä korvaa puhujaan kuullakseen. Kuinka paljosta sitä saa taas olla kiitollinen? Huhhuh.

No joka tapauksessa tuota äkillistä kuulon alentumaa/menetystä tulee nyt tutkia ja huomenna menen kattaviin tutkimuksiin. Lääkäri veikkasi ensihätään pitkittyneen flunssan aiheuttamaa sisäkorvan virustulehdusta tai stressiä. Jälkimmäistä mä en yleensä tunne. Paitsi sitten, kun kroppa sanoo itsensä irti. Huono piirre, johon täytyy kiinnittää huomiota jatkossa. Nyt tutkitaan sitten muut eli mahdollinen verenkiertohäiriö tai rakenteelliset viat. Jos ei niistä löydy mitään, niin sitten menee tuon viruksen tai stressin piikkiin. Onhan tässä kuulkaas taas ollut tapahtumarikas marraskuu. Onneksi huomenna on jo joulukuu 😉 Kaiken tämän keskellä se tunne, että elämä kantaa, on vain vahvistunut. Kulunut fraasi, joka pitää ihan tasan tarkkaan paikkansa!

Mä veikkaan, että mun korva palautuu vielä ihan ennalleen. Ja vaikkei palaudu, niin mä tyydyn ilomielin tähän tilanteeseen mikä nyt on. Mä veikkaan myös, että nyt kun olen sairastellut siitä syyskuun puolivälistä asti, niin jahka tämä korvakeissi saadaan kunnialla pois alta, niin alan taas kiinnittämään enemmän huomiota siihen omaan hyvinvointiini. Aika paljon sitä priorisoi tässäkin asiassa lapset edelle. Alan taas liikkumaan ja syömään terveellisesti. Rakastamaan omaa itseäni ja olemaan itselleni armollinen. Ei aina tarvitse eikä ole pakko. On hyvä välillä höllätä.

Kuvat mummulasta tältä illalta! Käytiin vähän ripustelemassa jouluvaloja. Siellä odotellaan operaatioon pääsyä, näillä näkymin vielä ennen joulua. Facebookin yhdestä (perin luotettavasta :D) testistä sain ensivuoden ennustukseksi ilo, terveys ja rakkaus. Tuota keskimmäistä varsinkin painottaisin. Mutta voihan sitä sairastellakin, pääasia että on rakkautta ja että on onnellinen ♥

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,