keskiviikko 09. elokuun 2017

Empaattinen Elisa

15

”Eletään kesäkuuta vuonna 1991. Kävelemme äidin kanssa ison talon käytäviä pitkin. Toimistohuoneissa näkyy ihmisiä hymy huulilla ja luurit korvilla. Vieno puheensorina täyttää koko ensimmäisen kerroksen sekoittuen äidin korkokenkien naputukseen. Menemme hissillä ensimmäiseen kerrokseen ja jatkamme taloon tutustumista. Päästyämme ylimpään kerrokseen olen jo hetken sitä mieltä, että en tule ikinä selviytymään tulevasta kesätyörupeamasta Tampereen Puhelinosuuskunnan sisäisenä postinjakajana. Niin monta uutta ihmistä ja niin monta eri Erkkiä, Mattia ja Kaijaa. Yhtä kaikki, ensivaikutelma ihmisistä oli vallan positiivinen. Päätin hoitaa ensimmäisen kesätyöni kunnialla maaliin asti. Heinäkuun lopussa olin jo sitä mieltä, että olen löytänyt unelmaduunini. En tiennytkään, että töissä voi olla niin hauskaa.”

Vaikka tuosta elämäni kivoimmasta kesätyökesästä on jo kulunut aikaa reilusti on se silti jättänyt sisimpääni jäljen. Jäljen siitä, että pääsin yhden kesän ajan työskentelemään paikassa, jossa mummuni ja äitini työskentelivät koko ikänsä. Puhelimien ja puhelinliikenteen parissa. Kun minua pyydettiin tähän kaupalliseen yhteistyöhön Elisan kanssa, emmin ensin hieman; onko minulla mitään annettavaa teille? Kunnes tajusin, että minullahan on paljon annettavaa. Paljon annettavaa yrityksestä nimeltä Elisa. Olen tutustunut Elisaan vaivihkaa. Monelta eri kantilta.

Rakkaus puhelinalaan on tullut varmastikin minulle äidinmaidossa. Meillä kotona tai töissä ei ole hetkeäkään edes harkittu minkään muun operaattorin jäsenyyttä. Niin puhelin liittymissä kuin tietoliikenteessä yleensäkään. Elisa on ollut meille aina itsestään selvä valinta. Olen päässyt aitiopaikalta seuraamaan, miten paikallisen puhelinosuuskunnan toiminta siirtyi Elisan alle, miten ”teepeeoolaisista” (TPO=Tampereen puhelinosuuskunta) tuli ”elisalaisia” ja olen sivusta seurannut rakkaan ystäväni työuraa Elisassa. Jotain mielestäni kertoo jo se, että niin tuo ihana ystäväni, kuopuksemme kummitäti, kuin muutamat muut tuttunikin ovat työskennelleet samassa työpaikassa niin pitkään. Tavatessamme 2000-luvun alussa ystäväni kanssa hän oli töissä Radiolinjalla ja on siitä luonnollisesti siirtynyt Elisalle. Tällä hetkellä hän vetää yhtä Tampereen liikkeistä.

Vaikka tykkäänkin hoitaa asiat puhelimitse, niin aina on ollut ilo käydä paikan päällä asioimassa Elisan pisteessä. Jos jollain sanalla kuvailisin tuota asiakaspalvelua niin Elisan liikkeessä kuin asiakaspalvelussa puhelimen päässä on tuo sana laatu. Pieni sana, jolla on suuri merkitys. Itselleni asiakaspalvelu on lähellä sydäntä senkin takia, että toimin yrityksessämme asiakaspalvelupäällikkönä ja periaattessa vastaan siitä, että asiakaspalvelu toimii. Sen takia olen äärimmäisen kriittinen asiakas, mitä tulee asiakaspalvelukokemukseen 🙂

Mitä olen tässä vuosien varrella havainnoinut, niin minulla ja Elisan asiakaspalveluhenkilökunnalla on yksi yhteinen piirre; asiakkaasta välittäminen ja vastuun kantaminen. Suurin osa omassa työssäni tapahtuvasta asiakaspalvelusta tapahtuu puhelimitse. Murto-osa sähköpostitse. Kun sinulla ei ole näkökontaktia vastapuoleen, on välillä tilanteita, että toivoisi näköpuhelimien paluuta. Ilmeistä ja eleistä kun pystyy lukemaan niin paljon. Olen oppinut vuosien varrella lukemaan äänensävystä sen, minkä yleensä lukisi ilmeistä ja eleistä.

Olen opetellut välittämään hymyn matkapuhelinverkkoa myöden vastapuolelle. Kerroinkin teille joskus muinoin, että meillä on maailman parhaimmat asiakkaat. Joiden kanssa asioidessa tuntuu kuin asioisi ystävänsä kanssa. Havahduin pari viikkoa sitten päästessäni tähän samaan kokemukseen asiakkaan ominaisuudessa. Soitimme miehen kanssa Elisalle ja ilmoitimme osoitteenmuutoksesta Elisa Viihdettä varten. Uumoilin, että asiassa voisi tulla eteen tenkkapoo, sillä tämä meidän nykyinen osoitteemme on jostain syystä ollut hankala. Äiti aikoinaan kuitenkin sai järjestettyä tänne Tampereen puhelinosuuskunnan ja sitä myötä Elisan kaapeliverkon.

Soittaessamme sanoin miehelleni, että hän laittaisi puhelimen kaiuttimelle. Samalla kun viikkasin pyykkiä olin varautunut monien minuuttien jonotukseen. Hätkähdyin, kun numerosta vastattiin kahden tuuttaamisen jälkeen. Mies selitti asiamme ja vastapuoli sanoi ystävällisesti kääntävänsä meidät eteenpäin, sillä ei jostain syystä nähnyt tulevaa osoitettamme järjestelmästänsä. Jälleen muutaman tuuttauksen jälkeen kuulimme ystävällisen ääneen vastaavan puhelimeen. Asia sujui kuin rasvattu. Saimme niin hyvää palvelua ja mikä parasta; mattimyöhäisenä olimme tekemässä muuttoilmoitusta hieman vartti kärjestä, mutta yllätykseksemme netti alkoikin toimimaan uudessa kodissamme jo seuraavana päivänä.

Puhelun jälkeen mietin itsekseni, kuinka hieno tunne on kun hymy välittyy puhelimen välityksellä. Tarttuen omiinkin suupieliisi. Se tunne, kun hoidat jotain asiaa ja sinusta tuntuu, kun juttelisit ystäväsi kanssa. Näitä tällaisia asiakaspalvelukokemuksia rakastan ylikaiken! Ensimmäinen elisalainen, pirtsakka naisihminen sai hymyn huulillemme, vaikka joutuikin ohjaamaan meidät eteenpäin. Puhelusta välittyi tekemisen meininki ja se, että ei ole ongelmaa, mihin ei löytyisi ratkaisua. Toinen elisalainen, miellyttävän äänen omaava mieshenkilö, sai meidät nopeasti vakuuttumaan, että homma on aivan kunnossa. Toivotteli mukavat päivänjatkot ja näin jälkikäteen näen hänen loikoilleen samalla riippukeinussa, kun meitä palveli. Sen verran onnelliselta kuulosti 🙂

Riippukeinussa? Niin, meillä muutamat bloggaajat kävivät tutustumassa Elisan asiakaspalveluun Pasilassa ja esimerkiksi täältä Iinan postauksesta voitte käydä katsomassa, miltä siellä näyttää. Riippukeinuja, pöytälätkää ja tekemisen meininkiä. Mitä enemmän asiaa mietin, niin sitä enemmän Elisa työpaikkana houkuttelee 🙂 Olen tässä miettinyt, että missä piilee tuo Elisan houkuttelevuus myös työnantajana.

Ensimmäisenä mieleeni tulee tuo älyttömän hyvä yhteishenki, joka työntekijöiden kesken vallitsee. Se kunnioitus, jota työnantaja antaa työntekijöilleen. Työnantaja, joka antaa työntekemiseen tarvittavat työkalut ja mahdollisuudet. Etätyöt ovat yksi näistä mahdollisuuksista, joihin Elisa rohkaisee. Asiakaspalvelu ei käsitä vain puhelimitse tapahtuvaa kanssakäymistä vaan Elisa panostaa myös somessa tapahtuvaan asiakaspalveluun. Mielestäni tämä on nykyaikana tärkeää, sillä somessa tapahtuva toiminta on läpinäkyvää ja julkista. Reagointi asioihin tulee tapahtua viipymättä ja mikä parasta, Elisa haluaa olla lähellä asiakasta. Myös somessa.

Olen huomannut ihan viimeisen parin vuoden aikana muutoksen Elisan asiakaspalvelussa. Varsinkin yrittäjän näkökulmasta olen onnellinen siitä, että siinä missä aiemmin meille yritettiin myydä jos jonkinlaisia palveluita, alkoi viime tapaamisemme palvelukartoituksella. Yhteyshenkilömme oli huomannut, että meillä oli käytössämme turhia, vanhanaikaisia palveluita, joihin sai uppoamaan vuositasolla paljon rahaa. Tarkastimme samalla myös liittymätyyppimme ja sen myötä saimme aikaan selvää säästöä. Uskon, että niin asiakkaan kuin yrityksenkin näkökulmasta on paljon mielekkäämpää asiakaslähtöinen toiminta, joka varmasti kantaa pitkälle ja pitää yllä kannattavaa asiakassuhdetta.

Enpä olisi uskonut, että Elisa on läsnä vielä täällä uudessa kodissammekin muutenkin kuin pienen mustan boksin muodossa; vanhan pöydän laatikkoon kurkistaessani osui silmiini Elisan muistivihko. Tuo taitaa olla sieltä 2000-luvun alkupuolelta. Äiti ehti olla elisalaisena liki viisi vuotta, kunnes päätti antaa nuoremmille sijaa. Näin jälkikäteen ajateltuna tuo päätös jäädä varhaiseläkkeelle 57-vuotiaana hoitamaan ensimmäistä lastenlastaan oli juuri oikea. Vaikka varmasti olisi viihtynyt elisalaisena pidempäänkin. Elisalle asiakas on kuningas, mutta sitä on myös työntekijätkin. Tällaisen mielikuvan itse olen vuosien saatossa saanut.

____________________________________________________________

Millainen mielikuva sinulla on Elisasta?

Vastaamalla tähän kysymykseen tämän postauksen kommenttiboksissa olet mukana kilpailussa, jonka palkintona sain luvan arpoa kolme Elisa Viihde + Elisa Kirja -koodia (sis. leffavuokraus + e-kirja). Osallistumisaikaa on viikko eli 15.8. klo 10.00 asti. Arvonnan säännöt löydätte täältä.

____________________________________________________________

Siinä, missä tuo 15-kesäinen Maria unelmoi sisäisen postinjakajan ammatista, unelmoi tänä päivänä hieman yli 40-vuotias Maria Elisa Saarnaajan -ammatista. Ellen olisi yrittäjänä perheyrityksessämme harkitsisin vakavasti alan vaihtoa. Olisihan se jo jotain, jos kopistelisin joku päivä menemään korkokengilläni tuolla Nalkalantorin reunalla. Samassa rakennuksessa, missä mummuni ja äitini aikoinaan. Musta tuntuu, että mulla ja Elisalla voisi synkata loistavasti – ollaan molemmat yhtä empaattisia, nääs ♥

YSTÄVÄLLISIN KESKIVIIKKOTERKUIN,


tiistai 08. elokuun 2017

3 + 3 terveellisempää herkkua

12

MOI TAAS!

Se jäätelö, mistä kerroin aamulla. Se, mitä olin laittamassa pakkaseen postauksen kirjoitettuani. Avot, niin hyvää! En malttanut odottaa huomiselle tuon jätskireseptin kanssa, vaan oli pakko tulla laittamaan se tänne blogiin samantien. Sillä tiedän, että siellä ruutujen toisella puolella on muitakin, joilla on herkuton arki alkanut. Muitakin, joilla tuo uusi herkuton arki saattaa ottaa voimille. Päänsärkyä ja kiukkuisuutta ilmassa? Jep, mullakin oli ennen kuin muistin nuo terveellisemmät herkut.

Herkuton arki on tässä tapauksessa vähän harhaanjohtava sanonta, sillä nämä arjen ilostuttajat, joita tulen teille tässä postauksessa esittelemään ovat herkkuja isolla hoolla. Herkuttoman arjen sijaan voisi sanoa vaikka ”valkosokeriton arki”. Naah, eipä kuulostaa niin hyvältä, eihän? Joten herkuttomalla arjella jatketaan. Terveellisemmät herkut ovat aina sallittuja. Sokerihötöt eivät. Ensimmäisenä esittelyssä the nice cream. Seuraan ulkomaalaisia terveysfriikkejä ja raakaruokaintoilijoita tuolla Instagramissa ja heiltä saa niin paljon vaikutteita. Inspiraatiota ja ideoita. Olen huomannut, että aika moni näistä idoleistani on kotoisin Australiasta. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta sen takia mulle on tullut ihan järjetön matkakuume. Down under on vain niin kaukana, ettei sinne ihan pikkubudjetilla lähdetä. Jäätelöön palatakseni. Olen huomannut näiden aussitimmimimmien käyttävät monipuolisesti kukkakaalia. Myös makeissa herkuissa. Itse olen tehnyt siitä aikoinaan suklaamoussea ja voin vannoa, että kukkakaalin maku ei lyö läpi vaikka niin voisi kuvitella. Linkki tuohon kukkakaalista tehtyyn suklaamousseen tulee jäljempänä. Nyt vuorossa mustikka nice creamin resepti.

MUSTIKKA NICE CREAM

2 banaania (pakastettuna)
1,5 dl kukkakaalia (pakastettuna)
2 dl kookoskermaa
0,5 -1 dl pensasmustikoita
loraus vaahterasiirappia

-anna jäisten banaanien ja kukkakaalien sulaa viitisen minuutia
-hurauta kaikki aineet blenderissä ja kaada pakastimen kestävään vuokaan
-pakasta noin kuusi tuntia
-nauti (parasta hieman sulaneena, niin kuin jädet yleensä)!

Koristelin tuon jätskiannokseni (ohjeesta tuli kolme annosta) vahvalla mintulla ja se sopi jäden makuun niin hyvin, että seuraavan kerran surautan sitä mukaan jo tekovaiheessa. Meillä mies lipoi huuliaan tämän jälkeen. Toisin kuin eräänä iltana tekemäni smoothien jälkeen. Uumoili tuolloin, että smoothieen oli käytetty aamun lehti ja kun sen ääneen sanoi, niin aloin itsekin asiaa epäilemään. Sen verran pahviselle tuo kokeilu maistui. Aina ei onnistu, edes smoothieissa 😉

Tiedän, että siellä on monia, ketkä eivät ole päässeet raakasuklaan makuun. Kyllä itsellänikin silloin vuosia takaperin hieman raakasuklaan ”kitkeryys” tökki. Mutta nyt en tiedä parempaa kuin pala raakasuklaata iltapäiväkahvin kanssa. Sain Maaritilta Lielahden Lifestä viime kerralla käydessäni mukaan Puhdistamon mustikkaraakasuklaapatukan* sekä pussillisen Cocoan raakasuklaaviikunoita*. Tuo mustikkaraakasuklaapatukka maistui eräällä mökkimatkalla koko perheelle, mutta raakasuklaaviikunat olen säästänyt vallan itselleni. Pari näitä ja makeanhimo on poissa. Ihania, kertakaikkisen ihania!

Niin onnellinen olen, että meillä lapsetkin ovat pikkuhiljaa päässeet raakasuklaan makuun. Huomattavasti paljon terveellisempää herkkua kuin esimerkiksi ne lisäaineilla ja sokereilla täyteen ympätyt viikonloppukarkit.

Helmikuussa tein lakritsitaateleita niin paljon, että niihin vähän kyllästyin. Unohdinkin ne tässä välissä, kunnes sunnuntaina taas muistin moiset. Tein satsin ja nyt yritän pitää näppini niistä erossa. Sillä vaikka kyseessä ovat terveellisemmät herkut, niin ei se silti tarkoita, että näitäkään kannattaa mielin määrin syödä. Varsinkaan lakritsitaateleita, jos kärsii korkeasta verenpaineesta. Itselläni on luontaisesti alhainen verenpaine ja varsinkin aamuisin tulee välillä sen takia käveltyä ”pitkin seiniä”. Yksi lakritsitaateli korjaa tilanteen nopeasti. Resepti on löytynyt blogista ennenkin, mutta koska se on sen arvoinen, niin laitetaan uudelleen tulemaan.

LAKRITSITAATELIT

15 – 20 mehukasta medjool -taatelia
1 – 2 rkl raakalakritsijauhetta

-poista taateleista kivet ja paina ne takaisin kiinni
-sekoita taatelit ja raakalakaritsijauhe keskenään (esim pienessä pussissa)
-säilö jääkaapissa.

Mikäli terveellisemmät suklaavanukkaat kiinnostavat, niin täältä vanhasta postauksestani löytyy niitä kolme kappaletta. Käykäähän katsomassa! Siellä myös se mainitsemani kukkakaalisuklaavanukas. Kuulostaa kyllä aika hurjalta, mutta kantsii kokeilla 🙂

Näin kun on vasta reilun viikon viettänyt herkutonta arkea, niin täytyy todeta, että sokerin ja alkoholin pois jättäminen arjessa näkyy jo nyt. Vaikkei kumpaakaan kaksin käsin ole kesänkään aikana tullut lapattua.Verensokerin heilahtelut haittasivat ihan normaalia päivittäistä elämää ja oikeastaan olo on jo hyvä senkin takia, että tietää hellivänsä kroppaa. Jep, just sitä joka piti silloin heinäkuussa mulle sen saarnan. Vielä kun saisi tuon unirytmin kohdilleen. Torstaille olen suunnitellut muuten siitä postausta, joten jos ei mitään akuutimpaa taas ilmene, niin torstaina vedellään tirsoja 😀 No mutta nyt toivottelen ihanan kesäistä tiistai-iltaa ja paljon herkullisia hetkiä arjen keskelle. Muistakaa lempeys ♥

HERKULLISTA TIISTAI-ILTAA,

*merkityt saatu Life Lielahden myymälästä


tiistai 08. elokuun 2017

Toivepostaus: keittiömme säilytysratkaisut

17

MOIKKAMOI IHANAT!

Piti tulla jo eilen teille kertomaan meidän keittiön säilytysratkaisuista, mutta tuntui, että minua tarvittiin enemmän muualla. Kuin tietokoneen äärellä. Kesälomien jälkeen ensimmäinen kokonainen päivä (työtyöpäivä) erossa lapsista ja koirasta tuntui hieman hassulta. Kotiintullessani sain pususateen koiralta, mutta kyllä ne lapsetkin kuulemma olivat kaivanneet 😉 Jännä juttu, että vaikkei lapset enää ole siinä iässä, että protestoisivat äipän poissaoloa, niin tuo koira hoitelee sen homman kyllä. Pususateen jälkeen alkoi osoittamaan hiukkasen mieltään. Päivän aikana poislähtenyttä ponnaria ei olisi saanut laittaa takaisin ja muutenkin luimisteli alakuloisen näköisenä sohvalla. Onneksi siitä heltyi, reppana. Sylihauvana oli koko illan.

RvaManteli siellä viime keittiöpostauksessani kertoi, että heillä on keittiöremppaa tulossa tai meneillään, joten kerrotaan tähän väliin meidän keittiön säilytysratkaisuista, pistokkeista sun muista tuiki tärkeistä asioista, joihin täytyy keittiösuunnittelussa panostaa. Aloitetaan säilytyskalusteista ison ikkunan alla. Ikkunaseinällä meillä on kolme 800 mm leveää laatikkokalustetta. Kussakin kalusteessa on kolme ulosvedettävää laatikkoa. Alhaalla korkein, keskellä vähän matalampi ja ylimpänä ihan matalin laatikko. Alalaatikoissa meillä säilytetään mm. tarjoiluastioita, arkikäytössä olevia ruokalautasia ja korkeutta vaativia kuivamuonapaketteja. Keskilokeroissa on lisää tarjoiluastioita, arkikäytössä olevia laseja, kahvikuppeja ja kuivamuonaa. Ylimmät eli nuo matalimmat laatikot kätkevät sisäänsä servetit,arkikäytössä olevat leipälautaset ja sitten myös pussimausteet.

U-mallinen keittiöhaaveemme meinasi jo tyssätä noihin kulmiin. En pidä yhtään kulmakaapeista. Varsinkaan niistä, joissa on vain hyllylevyt. Joten molemmissa kulmissa meillä on LeMans ulosliukuva hyllymekanismi. Toisessa kulmassa säilytämme kattiloita ja paistinpannuja, toisessa on leivontavälineitä, uunivuokia ja säilytysrasioita. Uunin vieressä on kapea kaappi leivinpeltien säilytykselle. Lisäksi tuolta ylähyllyltä löytyy tilaa leivinpapereille, foliolle ja talouspaperirullille.

Se, mistä olen ollut tuiki onnellinen on tuo lieden paikka; molemmilla puolin on laskutasoa reilusti. Ikkunaseinää vastapäätä olevalla seinällä sijaitsee allas, jätevaunu ja jätevaunun vieressä laatikosto. Laatikostosta löytyy aterimet, purkkimausteet ja kaiken maailman kihvelikahvelit. Ensimmäinen korkea kaluste kätkee sisäänsä integroidun astianpesukoneen, joka on nostettu ylemmäksi. Sen ylhäällä on mikro (lapset onneksi ylettävät hyvin!) ja mikron yläpuolella yksi kaappi, jossa on tällä hetkellä maljakoita yms. Astianpesukoneen alhaalle saatiin vielä mahtumaan yksi matala laatikko, joka on kuin tehty tarjottimille. Ennen Festivoa on vielä minun mielestäni keittiömme paras ratkaisu; 400 mm leveä kaappi, jossa on neljä ulos vedettävää laatikkoa. Ylhäältä löytyy vielä kolme avohyllyä. Ulosvedettävissä laatikoissa on yksi laatikko Tobyn ruoille (ilmatiivissä laatikossa), yksi laatikko perunajauhoille, sokereille ja muille kuivamuonille. Kahdesta laatikosta löytyvät nuo rakastamani macajauheet, chiat, mantelijauheet sun muut hyvää tekevät jutut 🙂

Säilytyskalusteisiin luen myös tuon 1700 mm leveän avohyllyn, johon asennettiin kannattimia niin paljon, että kestäisi enemmänkin painolastia. Siinä säilytän osaa keittokirjoistani. Lisäksi siitä löytyvät aamiaispuurokulhot ja joitain laseja. Ja sitten viimeisenä tosiaan on se Festivo. Festivo otti tosin nokkiinsa, kun ensimmäisen kerran latasimme sen täyteen ruokaa; tiputtelee vettä takaseinää pitkin. Välillä aika runsaastikin. Huoltomies on onneksi tilattu! Muutama asia kaipaa vielä keittiössämme hiomista. Tai lähinnä muutamien asioiden säilyttäminen. Nämä ovat; leivät, aamulehdet, tyhjät pullot. Missä teillä säilytetään leipiä, sanomalehtiä ja tyhjiä pulloja?

Pistorasiat meillä on upotettu työtasoon. Eli nousevat sieltä. Molemmissa u-sakaran kulmissa sellaiset ovat. Yhteensä kuusi pistorasiaa ja ovat riittäneet hienosti ainakin tähän asti. Hei huomasitteko muuten, että minun pieni oranssi aamujen piristäjäni on korvattu isommalla kahvinkeittimellä? Jep, kellarin bistro on työtasoa ja kaapin ovia vailla, joten oranssi hurmuri odottaa siellä tositoimiin pääsyä.

Neljä isoa pahvilaatikkoa keittiötarvikkeita on purkamatta kellarissa. Osa niistä menee bistron kaappeihin, mutta osa on sellaista lasitavaraa, että niitä varten täytyy ostaa iso vitriini. Katsotaan, kun tuo kellari valmistuu, että josko ruokatila siirtyisi omaan huoneeseensa (tv-huoneeseen). Sinne takaseinälle sopisi hienosti iso musta vitriini. Yhden hienon vitriinin löysinkin jo, mutta hinta oli niin suolainen, että pitänee soveltaa. Käytetty patinoitunut vitriini on siis hakusessa. Värin ei niin väliä, kun maalaan sen kuitenkin mustaksi 🙂

Ai niin, keittiöhanaksi valitsimme Oras Optiman, jossa on ns. älykäs pesukoneventtiili. Ei tarvitse muistaa itse sulkea sitä, kun sulkee itse itsensä. Olen myös tykännyt tuosta EasyGrip -vivusta, vaikka aluksi ajattelin, että se ei ulkonäöllisesti ehkä ole se mun juttuni.

Mutta mikä on mun juttuni, niin terveellinen herkutteleminen. Tähän väliin käyn laittamassa pakkaseen eräänlaisen jäätelökokeilun. Iltapäiväkahvihetkeä varten. Jos jäde onnistuu, niin se pääsee kyllä blogiinkin asti 🙂 Sitten palaan vastailemaan edellisten postausten kommentteihin ♥

ILOISIN TIISTAITERKUIN,

PS. Insta Storyssa vilautin eilen meidän saunaosastoa. Siitä tulossa myös blogiin myöhemmin tällä viikolla. Eilen saunottiin ensimmäisen kerran ja voi pojat, miten täydelliset löylyt!


sunnuntai 06. elokuun 2017

Koko perheen hyvinvointi & arvonta

41

HUOMENTA IHANAT!

Jatketaan pienen kesätauon jälkeen Life Ambassador -postaussarjaa kaupallisen yhteistyön myötä Lifen kanssa. Hyvinvointi, sehän on tämän vuoden kantava teemani. Kerroin tuossa menneellä viikolla, että kesällä tuli vähän repsahdettua niin liikunnan kuin ravinnonkin suhteen, mutta nyt olen ottanut itseäni niskasta kiinni. Hyvinvointi on niin moniulotteinen käsite, että toisaalta siihen mielestäni liittyy myös lempeys itseään kohtaan. Henkinen puoli. Se, että osaa antaa nämä repsahdukset itselleen anteeksi ja jatkaa matkaa puhtaalta pöydältä.

Alkuvuonna määrittelin hyvinvoinnin tavoitteeni seuraavasti: ”Mitä hyvinvointi tarkoittaa omalla kohdallani? Sitä, että tuntee olonsa energiseksi, jaksaa arjessa ja lisäksi riittää vielä paukkuja pikkuisen ylimääräiseenkin. Sitä, että hymy ylettää päästä varpaisiin, sisältä ulos. Se, että pyhäkolminaisuus on tasapainossa; liikunta, lepo & ravinto.”

Olenko ensimmäisen puolen vuoden aika päässyt tähän tavoitteeseeni? Kesäkuussa olisin vastannut vielä kyllä, mutta heinäkuu teki poikkeuksen. Toki muutto aina verottaa ja vie voimia. Paukkuja ei todellakaan ollut mihinkään ylimääräiseen. Mutta nyt kun muutto on kunnialla ohi, on nuo kolme hyvinvoinnin peruspalikkaa laitettava kuntoon. Ei enää myöhäisiä iltakukkumisia ja väsyneitä aamuja. Ei tekosyitä liikkumattomuuteen. Ei sokeripöhöä tai lisäaineilla täyteen umpattuja pikaruokia. Luonnollisesti hyvää herkutellen ja maltilla liikkuen. Itsestään hyvää huolta pitäen.

Luonnollisempiin hyvinvoinnin ratkaisuihin kuuluvat lisäravinteet ovat päivittäin käytössäni. Kiitos tämän yhteistyön tuoman tiedon. Kallisarvoisen tiedon luonnollisemmasta hyvinvoinnista. Jälleen kerran lähdin intoa puhkuen tapaamisestamme Maaritin kanssa. Maaritia voitte käydä konsultoimassa Lielahden Life-myymälässä.  Hän on todellakin alan rautainen ammattilainen.

Palasimme keskustelussa hyvinvoinnin alkulähteille ja siihen, että miten valita runsaasta valikoimasta ne tärkeimmät tuotteet. Tärkeimmät tuotteet koko perheelle. Mitkä ovat ne tärkeimmät lisäravinteet, joiden avulla voida hyvin. Mistä lähteä liikkeelle. Maitohappo, monivitamiini, kalaöljy, d-vitamiini ja magnesium muodostavat jo sellaisen rautaisen kombon, että jos nämä tuotteet löytyvät omasta päivittäisestä käytöstä, niin hyvä niin.

Life Multivitamin -sarjasta löytyy monivitamiinivalmisteita miehille, naisille, nuorille, vanhemmille, paljon liikkuville, kasvissyöjille ja  raskaana oleville. Kevään söin MultiWoman -monivitamiineja, jotka sisältävät 12 eri vitamiinia ja 8 eri kivennäisainetta. Lisänä monivitamiineista löytyy kasviuutteita, joiden luonnolliset tehoaineet tukevat vitamiinien imeytymistä. Juoksukoulun aikaan vaihdoin naisille suunnatun monivitamiinivalmisteen Life MultiSport -monivitamiiniin ja sillä olen nyt jatkanut juoksukoulun jälkeenkin, vaikkei varsinaista hikiliikuntaa ole niinkään tullut harrastettua.

MultiSport -monivitamiini on erityisesti paljon liikkuvalle tarkoitettu monivitamiini, jossa on erityisen suuret annokset kaikkia energia-aineenvaihduntaan osallistuvia B-ryhmän vitamiineja sekä C-vitamiinia, seleeniä ja sinkkiä, jotka paitsi suojaavat soluja hapetusstressiltä, myös edistävät immuunijärjestelmän pysymistä normaalina. Liekö tuon immuunijärjestelmän buustauksen ansiota, mutta muuta perhettä koetellut kesäflunssa ei tällä kertaa minuun iskenyt.

Erityisesti miehet tarvitsevat monivitamiinin, jossa on myös sinkkiä. Sinkki on ehdoton edellytys testosteronin tuotannossa. Life MultiMan -monivitamiini sisältää sinkkiä normaalia testosteronitasoa tukemaan, sekä viinirypäleensiemenuutetta, jonka sisältämät antioksidantit tukevat tervettä mikroverenkiertoa. Kaikissa Lifen monivitamiineissa on käytetty pääasiallisena B-vitamiinien lähteenä luonnollista guavauutetta. Lisäksi niiden mineraaleissa on käytetty hyvin imeytyviä orgaanisia yhdisteitä. Orgaanisten yhdisteiden ansiosta luonnonmukaiseet vitamiinit imeytyvät tehokkaasti.Kyselin Maaritilta vielä hieman tarkemmin, että mitä suosittelisi lapsille lähinnä tulevaa koulutaivalta silmällä pitäen. Sellaista aivojen hemmotteluainetta, että muisti ja keskittymiskyky pelaisivat. Kuulemma lasten ja meidän kaikkien kannattaisi syödä kalaoljyä. Life Omega-3 70% on erittäin hyvin tiivistetty ja stabiili luonnollisessa muodossa oleva vahva kalaöljy, joka tukee aivojen, sydämen ja verisuonten toimintaa. Onpa sillä kuulemma myös atooppista ihoa parantava vaikutus. Itse olen syönyt tuota Omega 3 -kalaöljyä nyt viime helmikuusta ja tuntuu, että iho ei ole lainkaan niin kuiva kuin aiemmin.

Viiden tärkeän lisäravinteen listalta löytyy myös maitohappobakteerit. Nuo suolistollemme elintärkeät tekijät. Bioteekilta löytyy kahta eri maitohappobakteerivalmistetta; Bioteekin Probiootti Comp koko perheelle ja Bioteekin Probiootti Plus, joka sisältää neljä erilaista bakteerikantaa. Maitohappobakteerit sopivat päivittäiseen käyttöön, mutta ihan ehdottomia ne ainakin ovat ulkomaanmatkojen ja lääkekuurien aikana.

Tänä kesänä, kuten ei kyllä ihan hirmuisesti viime kesinä muutenkaan, ole aurinko meitä hellinyt. Vaikka kesällä auringosta saamamme D-vitamiini riittäisikin, niin silti me suomalaiset tarvitsemme D-vitamiinia myös lisäravinteena. Iho valmistaa D-vitamiinia auringonvalosta ja Suomessa valon määrä on riittävää vain kesällä keskellä päivää. Ruskettuminen viikon etelänmatkalla turvaa D-vitamiinin saannin vain noin kuukaudeksi. D-vitamiini ylläpitää vastustuskykyä sekä edistää lihaskuntoa ja tasapainoa. Aurinko D -vitamiinikapselit sisältävät 50 μg
 d-vitamiiniä öljykapselissa, jonka on todettu olevan erittäin hyvin imeytyvä. Juuri tuon öljykapselin ansiosta. 

Jos kalaöljykapselit edistivät lasten koulumenestystä (tai ainakin auttoivat aivojen toimintaa ;), niin siellä samoilla linjoilla on Nordic Health Boost B12 -suihke. On tutkittu, että B12-vitamiini on D-vitamiinin lisäksi meille suomalaisille se elintärkeä vitamiini. B12-vitamiini edistää muun muassa hermoston ja aivojen normaalia toimintaa sekä normaalia energia-aineenvaihduntaa. Tuo koko perheelle soveltuva suihke maistuu niin hyvälle, että kerrankin on joku vitamiinivalmiste, jota lapset haluaisivat lisää.

Olen tämän vuoden aikana oppinut paljon luonnontuotteista ja vitamiineista. Muun muassa sen, että elimistömme ei tuota c-vitamiinia. Sen takia olen ottanut c-vitamiinin luonnollisemmassa muodossa Life Vitamin C + Berries lisäravinnekapseleina. C-vitamiineilla on todettu lukuisia vaikutuksia hyvinvointiin. Näin arjen alettua ehkä tärkein itselleni on se, että c-vitamiini auttaa vähentämään väsymystä. Se myös edistää raudan imeytymistä ja auttaa elimistöä tuottamaan kollageenia luuston, hampaiden ja verisuoniston hyvinvoinnin ylläpitämiseksi. Life Vitamin C + Berries sisältää uutteita neljästä superhedelmästä ja näiden flavonoidit edistävät osaltaan C-vitamiinin imeytymistä. ​

Täytyy myöntää, että tuossa heinäkuun muuttotohinoissa jäi lisäravinteetkin harmillisen usein ottamatta. Mutta nyt on senkin suhteen palattu normaalirytmiin. Ihanaa, tervetuloa hyvinvoiva arki! ♥

KILPAILU: Nyt teilläkin on mahdollisuus voittaa huikea konsultaatio Lifen ammattilaisen kanssa. Sain arvottavakseni 5 konsultaatiota. Konsultaatio kestää noin tunnin ja sen aikana voitte keskutella Lifen osaavan henkilökunnan kanssa kaikista terveyteen ja hyvinvointiin liittyvistä jutuista. Saatte yksilöllisiä vinkkejä ja tuotesuosituksia parempaan hyvinvointiin. Konsultaation yhteydessä on mahdollisuus saada -10% erikoisalennus kaikista sillä kerralla ostetuista tuotteista.  Konsultaatio voidaan järjestää missä tahansa Life -myymälässä Suomessa.

Vastaamalla alla olevaan kysymykseen tämän postauksen kommenttiosioissa, olette mukana arvonnassa 🙂

Millaisille lisäravinteille teidän perheessänne olisi tarvetta?

Vastausaikaa on sunnuntaihin 13.8. klo 23.00 asti.

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,


lauantai 05. elokuun 2017

Sulosointuja korville

10

HEI SUN HEILUVILLE VAAN!

Terkkuja mökiltä! Piti tekemäni eilen myyssipostaus, mutta niin latisti tunnelmaa se fakta, että huomasin ottaneeni kameran mukaan, mutta ilman muistikorttia. Kyllä oli niin pro-meininkiä tältä bloggaajalta että. No hei, eipä ole tarvinnut kuvailla kauniita sadepisaroita lehdillä tai hämäränhyssyisiä myyssejä. Huomasitteko hieman katkeran sävyn lauseessa? Hyvä 😉 Mennään siis kännykkäkuvilla.

Meillä on tänä kesänä ollut jotenkin lasten kesken vähän erilaisempi ilmapiiri kuin aiempina kesinä. Pientä nahistelua ja välillä suoraa huutoa. Vastarintaa ja auktoriteetin kyseenalaistamista. Vaikka ne ajat, kun ollaan oltu yhdessä ollaan oltu sitä 100%:sesti, niin silti veikkaan, että muuttokiireet ovat osaltaan aiheuttaneet väsynyttä ilmapiiriä tyttöjenkin kesken. Silti päivittäin kuulee riitasointujen lisäksi myös sulosointuja. Olen niitä kirjannut ylös tässä kesän aikana.

”Voidaanko äiti tehdä puuroa aamupalaksi?”
Aamen. Tämän lauseen kuullessani olen viiden sekunnin sisään jo tekemässä puuroa. Meillä syödään itse asiassa tällä hetkellä taas puuroa liki joka aamu ja menneellä viikolla syötiin iltapalaksikin puuroa monena iltana. Aamulla kaurapuuroa ja iltaisin helmipuuroa. Ensimmäistä mustikoiden kanssa ja toista kaneliripsautuksilla 🙂

”Saanko mennä jo nukkumaan?”
Kyllä saa. Kesällä meillä on rytmit heittäneet häränpyllyä ja veikkaan, että kun koulut alkavat, niin rauha on maassa jo kello yhdeksän aikoihin illalla.

”Voitaisko syödä sipsien sijaan kasvisdippiä?”
Meillä syötäisiin sipsejä (kermaviilisipuli sellaisia) tämän tästä. Onneksi aina silloin tällöin esikoinen esittää toiveen kasvisdipistä illan leffailtaan.

”Jos haluut voin tulla sun kanssa lenkille pyörällä.”
Kaikki lasten vapaaehtoinen liikunta saa isot probsit. Ylipäätään kaikki aika pois puhelimelta on hyvästä 🙂

”Käy kattoon mun huoneessa, mä siivosin sen.”
Jos tämä on tehty oma-aloitteisesti niin aa että. Meillä esikoinen yllättää aika usein lausumalla nämä sulosoinnut.
Toinen taas on sellainen hamsteri, että viihtyy hieman epäsotkuisessa huoneessa. Ihania molemmat, yhtä kaikki.

”Vein koiran jo ulos.”
Meillä on viime aikoina koiran ulosviemiset olleet takkuamista. Ollaan kokeiltu vuoropäiviä ja vaikka mitä. Jotenkin aina on muka jotain parempaa tekemistä. Kun koulu alkaa pitää kehitellä joku systeemi tähän. Me vanhemmat kyllä viedään päivän eka ja vika lenkki, mutta lapsille jää siihen väliin pari kolme lenkitystä.

”Tuutko tekeen mun kans legoilla?”
Ne hetket, kun tytöt leikkivät sulassa sovussa keskenään ovat puhdasta kultaa. Ylipäätään se, että tekevät jotain kinastelematta yhdessä on kullanarvoinen juttu.

”Äiti, voidaanko me leipoa teille jotain?”
Tää on kyllä vähän kaksipiippuinen juttu, sillä sotkuinen keittiö. Mutta yleensä leipomukset ovat ihan älyttömän hyviä. Tykkään, että lapset oppivat kotona ruoanlaiton ja leivonnan jalot taidot.

Jokos siellä on pyöräytetty mustikkapiirakat kansallisen mustikkapiirakkapäivän kunniaksi? Täällä tehtiin iltapäiväkahville hätsynpikaisesti piirakka. Peruspiirakkataikinaan laitettiin kanelikardemummatuorejuustonokareita ja ai vitsit, tulipas muuten mehevä!

Palaan huomenna edellisen postauksen kommentteihin. Kiitos kaunis niistä, ihanan paljon mielipiteitä tuon pöydän suhteen 🙂 Taidan käsitellä sen ensin kuvankäsittelyn avulla ja katsoa, mikä väreistä sopii parhaiten. Nyt Trivial Pursuit -matsin pariin!

LEPPOISAA LAUANTAITA,


« Vanhemmat
Uudemmat »