keskiviikko 07. marraskuun 2018

Be calm and buzz on – pakopaikka kaupungin sykkeessä

 


Kaupallinen yhteistyö: Scandic


 

KESKIVIIKKOILTAPÄIVÄÄ IHANAT!

Elettiin lokakuun viimeisiä päiviä. Tarkemmin sanottuna lauantai-iltapäivää ja hetkeä juuri ennen pimeää. Poskia pureva viima tuntuu kuin pakkasen puraisulta, vaikka lämpöasteita on mittarissa muutamia. Pieni jäinen tihkusade saa silmät sirrittämään ja kääntää ryhdin etukenoon. Hämeenkatu näyttää toivottomalta ratikkatyömaineen ja olen törmätä vastaantuleviin ihmisiin tämän tästä. Huomaan ehkä hieman tuskastuvani, vaikken usein tuskastukaan. Mieheni ohjaa minut pari askelta Hämeenkadulta syrjään, kohti Scandic -hotellin sisäpihaa. Avaa herrasmiesmäisesti oven ja astun sisään. Vedän hupun pois päästäni ja nostan katseeni – suupieleni kääntyvät hymyyn. Yhtäkkiä tuntuu, että olen sulaa vahaa. Siinä, missä juuri olin hytissyt kylmissäni. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Scandicin kanssa.

Keep calm & buzz on -ravintola osoittautui jo heti kynnysmatolla rauhoittavaksi keitaaksi, pakopaikaksi kaupungin vilskeestä ja hälystä. Yhtäkkiä kaikki se Hämeenkadun hälinä oli jäänyt taakse. Edessäni aukeaa tila, joka hivelee silmää. Pyytää astumaan peremmälle ja tutustumaan paremmin. Kuulen hienoisen puheensorinan ja erotan puheensorinasta naurun. En malta lopettaa hymyilemästä. Meidät ottaa vastaan hymyillen tarjoilija, joka ohjaa meidät pöytään. Tuntuu, että joka puolella on niin paljon nähtävää ja ihasteltavaa, että pyörin tuolissani kuin häkkyrä. Vihdoin rauhoitun ruokalistan äärelle.

Saamme kattavasti suosituksia ruoista ja mies kyselee viineistä. ”Eiköhän me aloiteta kuohuviinillä?” kysyy hän ja tekee tilauksen odottamatta vastaustani. Vuosien aikana olemme hitsautuneet yhteen. Ihan jo siinäkin määrin, että hän tietää, miten tehdä vaimonsa onnelliseksi. Lasillinen kuplivaa kelpaa aina. Tänä lauantaina tuntuu, että se kruunaa alkavan illan. Tuntuu, että minne vain käännän katseeni päästän suustani tahattomaan ”ooh” tai ”katso nyt tuotakin!”. Totean ääneen, että tunnen olevani ulkomailla. Ikäänkuin meidät olisi teleportattu ovesta sisään astuessamme jonnekin ihan muualle kuin rakkaaseen kotikaupunkiimme.

Ensimmäisenä saan söpöysihastelukohtauksen pöydästämme löytyvän kauniin puulokerikon myötä. Kuinka monessa ravintolassa olette törmänneet pöydässä oleviin tuoreisiin yrtteihin ja pienen pieniin saksiin, joilla yrtistä saa leikattua ruokaan tarvittaessa lisämaustetta? Itse en ole ikinä ennen moiseen törmännyt ja idea on varsin nerokas! Myös sormisuolaa löytyi kauniin rouheasta kiposta. Kera pienen suloisen lusikan. Nostan jälleen katseeni kohti kattoa. Me todellakin olemme sisäpihalla. Katosta roikkuu näyttäviä valaisimia saaden tilan tuntumaan ihanan sympaattiselta ja kotoisalta.

Pöytäryhmiä löytyy moneen makuun. On matalia korituoleja tai sitten vähän korkeampia korituoleja. On nahkatuoleja ja baarijakkaroita. Olen aivan hämillään edelleenkin siitä, että kuinka makea sisustus tilaan on saatu luotua. Siitä, kuinka paljon ravintolan avokeittiö tuo tilaan lisää. Jälleen kiinnitän huomiota avokeittiön tiskin päällä roikkuviin kauniisiin valaisimiin. Sekä puuhiiligrillin hohkaviin hiiliin.

Ihasteluni lomassa mies pyytää palaamaan hetkeksi maan pinnalle ja kyselee ruokavalintojani. Mussutamme samalla tyytyväisenä pöytään tuotua ihanaa leipää ja levitettä. Ruokalistalta löytyy jokaiseen makuun jotakin. Itse iloitsen siitä, että kasvisruokavaihtoehtoja on niin kattavasti ja päätän tulla piakkoin maistamaan herkullisilta kuulostavaia kulhoruokia. Päätämme tilata pari alkuruokaa ja jakaa ne. Näin teemme aika usein. Oikeastaan alkuruokalista kuulostaa niin houkuttelevalta, että olisimme voineet koostaa koko ateriamme sen ruokavaihtoehdoista. Päädymme kuitenkin Mezeihin sekä Hoppers -annokseen, josta löytyy cajun-maustettuja, friteerattuja sirkkoja. Kyllä, sirkkoja! Yksi elämän kohokohdista on uusien ruokien kokeilu.

Tosin tämä kokeilu tuskin jää yhteen kertaan. Molemmat alkuruoat vievät kielen mennessään. Sirkat ovat maukkaita ja rapsakoita. Ne sopivat aivan äärettömän hyvin aasialaismakuja sisältävään annokseen, josta löytyy myös muun muassa katkarapuja ja inkiväärikurkkuja. Meze annoksen broccolinitempura, kuten koko annos hupenee nopeasti lautasilta.

”Makumatka vie lähiseudulta maailmalle ja takaisin. Sesongista toiseen. Paikallisesti tuotettu ruoka myötäilee nykypäivän makuja ja elämäntyylejä. Tarjoamme vegaanisia ja kasvispainotteisia annoksia monipuolisesti, twistinä myös aasialaisten keittiöiden mausteisia vivahteita. Ravintolan avokeittiön aidossa puuhiiligrillissä valmistetaan maistuvat erilaiset kauden kasvikset, kotimaiset kalat, mehukkaat liharuoat sekä pizzat.” 

Pääruokia odotellessamme katseeni kiinnittyy keittiöstä pöytiä kohden kannettavaan pizzaan. Se näyttää niin hyvälle, että hetken mietin, että olisikohan sittenkin pitänyt tilata pizzaa. Kun pääruokamme saapuvat, olen onnellinen että en tilannut. Pizza saa odottaa ensi kertaan. Mitä kauemmin aikaa ravintolassa vietän, niin tiedän, että niitä ”ensiäkertoja” on tulossa vielä monta. Kodikas ravintola, jonne voi vain piipahtaa vaikka drinksuille shoppailupäivän lomassa. Ravintola, joka kutsuu myös istumaan iltaa pitkän kaavan mukaan. Lokoisat mustat korituoliryhmät huutelevat puoleensa kesken työpäivän. Etätoimistolle. Veikkaan, että tässä tilassa kannettavan avaaminen voisi olla varsin tuotteliasta. Vierelle kevyttä sormiruokaa ja vaikka talon oma mango-inkiväärilimonadi tai loungebaarimestarin tuoreista raaka-aineesta valmistettu mocktail.

Pääruoat saatuamme en voi kuin jatkaa suu auki ihastelua. Ruoan ulkonäkö ja esillepano on todellakin jo puoli ruokaa. Pian huomaan, että itse ruoka on niin herkullista, että jopa minä puheliaana ihmisenä hiljennyn syömään. Ja nauttimaan. Sillä sitähän tuo iltamme on; nauttimista. On silmäniloa pöydän toisella puolella että ympärillä. Omalla lautasella ja viereisen pöydän lautasilla. Jopa kauniit vanhat aterimet, ruudulliset lautasliinat ja keramiikka-astiat sopivat kaikki yhteen. Kaikki aistit myhäilevät, kun jatkan Korean BBQ– annokseni syömistä. Murea porsaanniska ja -kylki paljastavat olemuksellaan ja maullaan sen, että ne ovat päässeet paistumaan puuhiiligrilliin. Aasialaiset maut lautasellani saavat aikuisen naisen melkein kyynelehtimään.

Miehen valitsema punaviini täydentää molempien annoksien makuja. Miehen annos eli Black Angus flank steak on käynyt myös kypsentymässä siellä samassa puuhiiligrillissä. Annoksesta löytyy lisäksi hurmaavaa béarnaisekastiketta, grillitomaatteja, broccolinia ja ranskanperunoita.

Pari tuntia on vierähtänyt kuin siivillä. Olemme jutelleet paljon ja nauraneet ehkä vielä enemmän. Vaikka ravintolasali on yhtä isoa tilaa, on se tilanjakajien avulla saatu myös rennon intiimiksi. Aina välillä ravintolan ystävällinen henkilökunta käy tsekkaamassa, onko meillä kaikki hyvin. Ja onhan meillä. Enemmän kuin hyvin. Emme yleensä ikinä syö jälkiruokaa, mutta nyt teemme poikkeuksen; jälkiruokalista kun jatkaa samaa houkuttelevaa linjaa, minkä alku- ja pääruokalista aloittivat.

Reilun kaupan luomukahvi on niin tavattoman pehmeää ja kahvihampaan kolotuksen nopeasti parantavaa, että tekisi mieleni tilata santsikupillinen. Kauniisti esille laitettu Chai bruleenikin saa aikaan tyytyväistä muminaa. Kookossorbetti ja matcha sopivat myös yhteen täydellisesti. Mies nautiskelee espressoaan ja makuhermoja kutkuttavaa Blackberries -annostaan, jossa nimensä mukaisesti pääroolia näyttelevät mustaherukka-mustikkacrumble ja vegaanivaniljajäätelö.

Henkilökunnan paidoissa lukee ”Always choose kindness.” Samoin ruokalistoissa. Ajattelen, että kerrankin tuo ei ole vain sanahelinää. Ystävällinen asiakaspalvelu yhdistettynä erittäin maukkaaseen ruokaan sekä kauniiseen sisustukseen saa pakostakin minut ajattelemaan, että voi kun ei vielä tarvitsisi lähteä kotiin. Ja yleensä kun se olen minä, joka on hypyn kengässä valmis lähtemään kotiin. Joka paikasta. Nyt tekisi mieli venyttää iltaa pitkäänkin. Tuona iltana se ei kuitenkaan ole mahdollista.

Astumme ulos kirpsakkaan ilmaan. Ehkä ulkona vieläkin tuulee yhtä poskia purevasti kuin aiemminkin. Sisäinen hehku ja lämpö kuitenkin tekevät sen, että en edes huomaa vaikka näin olisi. Jatkamme matkaamme käsi kädessä ja samalla mietin, että kuinkakohan meille sopisi tuollainen kauniin petroolinvihreä sävy sisustukseen? Pitäisikö kotonakin nostaa yrtit ruokapöydälle ikkunan eteen ja ostaa niihin myös pienet söpöt sakset? Musta korituolikin voisi sopia takan eteen. Inspiraatiota ja iloa. Kaikille aisteille. Monta ihanaa asiaa saimme kotiin viemiseksi ihanasta illasta. Muistoja ja oivalluksia. Olo on vähintäänkin yhtä rentoutunut kuin miniloman jälkeen. Eikä siihen tarvittu kuin muutama askel Hämeenkadun hälinästä sivummalle ♥

Kun tutustut uuteen Be calm & buzz on  –ravintolaan ja varaat pöydän etukäteen, saat 30% alennuksen pääruoastasi kertomalla koodin BCBO. Pöytävaraukset puh. 03 244 62132 .
Tarjous on voimassa vuoden loppuun (31.12.2018) asti.
 

KESKIVIIKKOTERKUIN,

 


maanantai 05. marraskuun 2018

Hyvä Vuosi 2019 & arvonta

*postauksen kalenterit saatu

HEIPSKUKKUU IHANAT

ja mitä mainiointa alkanutta viikkoa! Hyvinvointi on ollut täällä blogissani kantava voima viimeisten vuosien aikana. Aina siitä lähtien, kun ehkä hieman kantapäänkin kautta tajusin, että elin elämää, jossa olin kyllä onnellinen, mutta jossa kroppa alkoi viestittämään, että elintapoihin pitää tulla muutos. Selässä todettiin nivelrikkoa, korva lakkasi kuulemasta ja leukanivelet olivat jatkuvasti jumissa aiheuttaen päivittäistä päänsärkyä. Vaikka henkisesti olin onnellinen, niin kroppa viestitti, että sillä ei ole kaikki hyvin.

Ratkaisevinta elintapojeni muutoksessa oli nimenomaan se, että osasin tulkita itseäni ja tarpeitani. Aiemmin olisin vain lisännyt liikuntaa. Kuormittavaa liikuntaa. Sellaista hakkaavaa juoksua, joka olisi rasittanut selän nivelrikkoa lisää ja jonka aikana olisin ollut koko keho jännittyneenä kuin viulunkieli.

Tajusin, että oma oikotieni onneen on lepo, lempeys ja armollisuus itseäni kohtaan. Lopetin juoksulenkit hetkeksi kokonaan. Ne, jotka muutenkin kiireisessä elämänvaiheessa saivat olon tuntemaan siltä, että rentoutumisen sijaan tuli juostua oravanpyörässä. Kelloa ja aikaa vastaan. Sen sijaan kävelin pitkiä lenkkejä rasvanpolttosykkeellä. Jätin napit korvilta ja musiikin sijana keskityin kuuntelemaan luontoa. Hengitystäni ja itseäni.

Pikkuhiljaa se kroppakin siitä eheytyi. Tuntui, että kun sain itseni fyysisesti balanssiin, henkinen puoli seurasi mukana. Vaikken ollut aiemmin edes tiedostanutkaan, että silläkin saralla olisi ollut työnsarkaa. Itseäni ja luontoa kuunnellen prosessoin niitä kipeitäkin tapahtumia, joita oli vuosien saatossa tapahtunut. Niiden vuosien, kun olin tukka tuulispäänä vipeltänyt siinä oravanpyörässä.

Välillä on pakko pysähtyä, jotta pystyy jatkamaan matkaa eteenpäin.

Tänä päivänä osaan pysähtyä. Koska olen opetellut pysähtymään. Minusta tuntuu, että ensi kertaa elämässä tunnen itseni ja kroppani. Osaan lukea, milloin on tarve pysähtyä. Ehkä se on osa tämän keski-ikäistymisen ihanuuksista, tämäkin asia.

Kerroinkin teille tuossa taannoin laittaneeni arjen aikataulut uusiksi. Juurikin nimenomaan sen takia, että arjen aikatauluttaminen on tuon pysähtymisenkin kannalta elinehtoni. Sen lisäksi, että pidän joka maanantaiaamu itseni kanssa viikkopalaverin, jossa suunnittelen tulevan viikon, pidän huolta, että tuolta kalenteristani löytyy myös ”minä-aikaa”. Aikaa, jolloin pysähdyn. Kirjaimellisesti joko sohvalle tai pysähdyn kesken työpäivän käymään lenkillä. Liikuntasuorituksetkin laitan kalenteriin. En sen takia, että ne tulisi tehtyä, vaan sen takia, että osaisin säilyttää niissäkin kohtuuden.

Tämän vuoden ajan olen nauttinut hyvästä vuodesta. Elämän kaikilla osa-alueilla. Olen täyttänyt kiitollisuuspäiväkirjaa, silloin kun olen muistanut. Merkinnyt ylös muistiinpanoja ja haaveita. Rakennellut mielessäni unelmakarttaa. Näissä on apuna toiminut ihanan Fridan Hyvä Vuosi 2018 -kalenteri. Fridan kanssa tapasimme ensimmäisen kerran varmaan reilut viisi vuotta sitten. Tuon pirteän pulppuavan ihmisen sisältä löytyy hurjan paljon syvyyttä. Valokuvaustaitoja ja kykyä nähdä kaunista jokaisessa asiassa.

Frida lähetti minulle jälleen kauniit kalenterit ensi vuodelle helpottamaan arkeani. Hyvä Vuosi 2019 – viikkokalenteri sisältää Fridan kuvaamia upeita kuvia Suomesta, mietelauseita sekä hauskoja kysymyksiä itsensä kehittämiseen ja itsetuntemukseen. Hyvä Vuosi 2019 -seinäkalenterista ajattelin tehdä perhekalenterin. Sellainen meiltä on puuttunutkin. Siihen voidaan laittaa kaikkien menot ja olla täten paremmin kartalla. Ei ole ensimmäinen eikä toinenkaan kerta, kun kiireen keskellä olen odotellut miestä kotiin töistä vain hetken myöhemmin muistaen, että toinenhan on juuri lentokoneessa matkalla naapurimaahan.

Olen päättänyt, että vuodesta 2019 tulee jälleen hyvä vuosi. Aika paljonhan elämän mielekkyys on riippuvainen siitä meidän omasta asenteestamme. Elämästä ei tarvitse eikä kuulukaan nauttia koko ajan. Pääasia, että pitkällä aikavälillä ollaan plussan puolella ja pää pinnan yläpuolella.

Koska haluan laittaa hyvän kiertämään, niin sain myös luvan arpoa teidän lukijoiden kesken sekä Hyvä Vuosi 2019 -viikkokalenterin että Hyvä Vuosi 2019 -seinäkalenterin! Eli kaksi kommentin jättänyttä voittaa, toinen seinäkalenterin ja toinen viikkokalenterin. Arvontaan osallistuminen on helppoa:

♥ kerro tämän postauksen kommenttiboksissa kumpi kalenteri sinua enemmän kiinnostaa ja
♥ joku asia, josta tunnet kiitollisuutta juuri tänään.

Arvonta-aikaa on ensi maanantaihin 12.11.2018 klo 23.59 asti.

ENERGISTÄ ALKANUTTA VIIKKOA TOIVOTELLEN,

PS. käykäähän tutustumassa kalentereihin verkkokaupassa! Koodilla ”MARIAS” säästätte postikulut tilatessanne tuotteita 🙂

 

 


lauantai 03. marraskuun 2018

Pieni lohduttava ajatus pyhäinpäivään

HEIPPA IHANAT

ja oikein levollista pyhäinpäivää! ♥ Mielestäni pyhäinpäivää leimaa jollakin tavalla ikävä ja suru. Kunnes tajusin taannoin, että eihän sen todellakaan näin tarvitsisi olla. Ikävä ei poissulje sitä, että surun sijaan voisi nähdä päivän lohdullisena. Tuntea iloa siitä, että he keitä niin kovin ikävöi ja kaipaa, ovat ihan varmasti ”hyvissä käsissä”. Heidän on hyvä olla. Törmäsin aamusella internetissä sanontaan, joka kiteytti aiemmat ajatukseni siitä, että melankolisuuden sijaan tänään voisi todellakin tuntea iloa.

”Perhaps they are not stars, but rather openings in heaven,
where the love of our lost ones pours through and shines down upon us to let us know
they are happy!”

Iloa toisten puolesta. Sillä eihän me oikeastaan kukaan tiedetä, mitä tapahtuu, kun kuolemme. Itse uskon taivaaseen ja Jumalaan, mutta uskoi kukin meistä mihin tahansa, niin toivottavasti uskoo hyvään. Siihen, että elämä ei lopu kuolemaan. Tai ainakin siihen, että kun meistä aika maapallolla jättää, niin voi olla, että siirrymme vain jonnekin, jossa on ihan mielettömän hyvä olla. Ei kipuja, ei kateutta, ei vihaa. Vaan paljon rakkautta ja naurua. Moni on kysynyt, miten pysyin järjissäni tuon 2,5 vuoden aikana, kun hautasin ensin isäni, sitten mummuni ja vajaata vuotta myöhemmin äitini. Pysyin järjissäni juurikin tuon pienen ajatuksen voimalla.

Pyhäinpäivänä meillä ei tänä vuonna käyty haudalla. Ajelemme Orivedelle vasta ensi viikonvaihteessa hautuumaakierrokselle. Tämä lauantai kului miehen osalta golfkisoissa (miettikää, marraskuussa) ja me tyttöjen kanssa vietimme laatuaikaa kaupoilla. Koskahan tuo lasten pituuskasvu loppuu? Tuntuu, että koko ajan housut odottelevat nousuveden laskua ja joutuu ostamaan uusia 😀 Nyt silittämään alennuslöytöäni – mummomaista vahapöytäliinaa ja sitten pyhäinpäivän lenksulle. Aurinkokin just pilkisti pilvenraosta!

LAUANTAITERKUIN,

PS. teille, ketkä tunnette tänään ison surumöykyn rinnassa, haluan lähettää näin ruudun välityksellä oikein ison ja lämpimän halauksen.
Miksei myös teille muillekin. Möykyttömille. Kiitos kun olette siellä ♥


perjantai 02. marraskuun 2018

Pikkujouluisia perjantai-illan tarjottavia ✩

HEIPSUNHEI IHANAT

ja tervetuloa perjantai! Koska tämä ilta kuluu vahvasti NHL-ottelussa (kotisohvalta käsin tosin), niin kokosin teille helmiä perjantai-illan tarjoiluista vuosien varrelta. Sellaisia joilla meillä ollaan herkuteltu joulunalusaikoina. Myös pimeinä marraskuun iltoina, kun perjantaina töiden jälkeen on laitettu ovet säppiin ja piilouduttu pimeältä fiilistelemään. Näemmä ainakin päärynät, sinihomejuusto ja viikunahillo ovat näytelleet suurta osaa pikkujouluisissa perjantai-illan tarjottavissa 🙂 Klikkaamalla otsikkoa kuvien alussa pääsee postaukseen, josta löytyy aina kunkin tarjottavan ohje.

AURAJUUSTO-PÄÄRYNÄPIIRAKKA

ID

KARPALO-BRIESUUPALAT

HELPOT SORMISYÖTÄVÄT

PARMESANKIERTEET & BRIEKARPALOTÄHDET

VUOHENJUUSTOVIIKUNAPIIRAAT

Vinkkivitonen perjantai-illan ruokailuihin: pidä aina lehtitaikinapakettia pakkasessa! Kieltämättä tuli näiden kuvien myötä tarve päästä töiden jälkeen keittiöön puuhastelemaan pikkusormisyötävien kanssa. Mutta koska lihat on menossa tänään huonoksi, niin perjantaimyysseillään illalla pihvien merkeissä. Kerran aiemmin olen saanut entrecotesta sellaista lihaa, että olen voinut vaivatta syödä (kruntsulihakammo :D), mutta yleensä syöminen on ollut vähän työlästä. Toivotaan, että tänään niin liha kuin paistaminenkin onnistuu 🙂 Ja jos ei onnistu, niin täytyy tehdä varalle hyvää salaattia!

Hei, nyt työkavereiden kanssa nauttimaan pikainen aamukahvikupillinen. Perjantai ja perjantaijutut odottaa ♥

PERJANTAITERKUIN,


tiistai 30. lokakuun 2018

Kotitoimistolla

HEPSKUKKUU!

Tällä kertaa en toivota aurinkoista päivää, vaan tyydyn toteamaan, että voihan pimeys. Ihana hämärä, joka laittaa kyllä meikämandoliinin kuvaustaidot todelliseen tulikokeeseen. Tänään on ollut parin kamppiksen kuvaukset ja koska en tajunnut eilen (aurinkoisena!) päivänä vilaista säätiedotusta, niin tässä sitä sitten ollaan. No mutta onneksi jalusta pelastaa jo aika paljon, vaikkei sekään ihmeitä tee. En tykkää käyttää mitään valaistusta kuvauksissa, muuta kuin luonnonvaloa, joten sekin tuo tiettyjä haasteita.

Aika usein multa kysytään, mitä mä teen näinä kotitoimistopäivinä. Millainen päivä mulla on kotona. Se riippuu todella paljon päivästä. Kuten kerroin niin tänään olen kuvannut pari juttua ja mikäli kuvaukset vaativat järjestelyitä, niin toki ne tulee tehtyä ensin. Mikäli kyseessä on ruokakuvaukset, niin ruoanlaittaminen, esillepano ja kuvaaminen saattaa napsaista puolikin päivää. Itse kun en ihan vähällä itseäni ruokakamppiksissakaan päästä, niin yleensä tulee ahnehdittua aika suuritöisiä juttuja 🙂 Kuvien käsittelyä ja kirjoittamista. Sähköposteihin ja kommentteihin vastaamista. Päivätyötöitä. Kotitoimistopäivät ovat ihanan monipuolisia! ID

Mutta, kotitoimistopäivien iloja, niiden kiireistäkin kiireisimpien, on se, että voin samalla laittaa pesukonetta pyörimään, hoitaa koulukuskauksia ja tehdä iltaruoan valmiiksi. Käydä myös lenkillä kesken päivän, kuten tänään. Se tietää vaan sitä, että mikäli kotitoimistopäivän aikana tulee tehtyä muita juttuja kuin niitä töitä, niin sitten töitä tehdään ilta. Kotitoimistopäivinä en tunne käsitettä ”office hours”, vaan töitä tehdään niin kauan kuin niitä on. Ok, no jossain välissä toki vihellän pelin poikki ja laitan pillit pussiin.

Tänään ehdin tanssimaan jopa mattorumbaa kotitoimistopäivänä; työhuoneen matto meni takan eteen, takan edestä matto keittiöön (nukkamatto keittiössä…uhka vai mahdollisuus? :D) ja sitten toin yläkerrasta rullalla olevan maton työhuoneeseen. Tykkään, että sopii hyvin puunvärisen pöydän ja tuolin kanssa. Toisella puolella työhuonetta on aivan päinvastainen tunnelma harmaan nojatuolin myötä. Tiedättekö, että se kesällä kertomani tapettivillitys on saanut taas uudelleen siivet alleen ja haaveilen joka huoneeseen jotain kaunista, vanhan talon tyyliin sopivaa kuviotapettia. Mutta sitten mietin, että sopivatko nämä meidän tekstiilit kuviotapetteihin…ettei tule liian sekavaa? Tai taulut?

Jos aloittaisi tapetoinnin työhuoneesta. Tekisi siitä sellaisen hämärän hyssyn ja tunnelmallisen kirjastohuoneen. Enää ei puutu kuin se kirjahylly ja sitä tänne ei kyllä saa mahtumaan. Mutta toisaalta, koko perhe ”lukee” tänä päivänä kirjansa äänikirjoina, joten ehkä kirjastohuoneen tarkoituksena olisi olla paikka minne mennä kuuntelemaan äänikirjoja. Istua tuon pehmeän nojatuolin syleilyyn ja heittää jalat rahille ♥

Nyt hetkeksi kone kiinni ja iltaruoan pariin. Se on kyllä niin, että tavan kotiruoka on parasta. Tänään vuorossa lasten toiveesta nakkisoppaa. Sekä uunituoretta ruisleipää. Ehkä pitkästä aikaa otan lasillisen jääkylmää maitoakin. Ne tutut ja turvalliset rutiinit, tuoksut ja maut nousevat arvoon arvaamattomaan näin hämärän hyssyssä. Tuovat sitä jotain valoa elämään, jota muuten ei päivän mittaan ole näkynyt. Ehkä lohdutustakin, vaikkei mieli sitä tällä hetkellä kaipaakaan 🙂

TIISTAITERKUIN,

PS. näyttäisi siltä, että tuo peililiukuovi olisi aivan likainen – vaikkei se ole! Hämärän hyssy saa kuviinkin rosoisuutta. Halusin sitä tai en ;D