lifestyle Archives - Sivu 53 224:stä - Marian Bistro & Lifestyle

perjantai 01. marraskuun 2019

Tärkeintä on tasapaino

HEI HELLUREI IHANAT

ja aurinkoista perjantaita! Ei voi valittaa – marraskuu laittaa parastaan heti näin ekana päivänä. Jotenkin tuossa ulkona koiran kanssa ollessani mietin, että ilmassa on jopa vähän keväistä fiilistä. Aurinko lämmitti ja siinä missä varjokohdat olivat vielä kuurassa, oli osin kuura sulanut. Vaikka tykkään marraskuusta ihan missä muodossa tahansa, niin en laittaisi pahakseni, vaikka se tällaisena jatkuisi. Noh, vähän lunta voisi myös tuprutella.

Olen pitkin syksyä saanut kyselyitä, että mitäs mun opiskelut. No siinähän ne. Ovat täyttäneet ihan kivasti kalenteria, etten sanoisi. Ja hei, jos tuo positiivinen psykologia ei olisi vienyt niin mennessään, jollen olisi siihen niin uppoutunut, niin voisi helposti tuskastua siihen, että yhtäkkiä viikosta viedään noin 20 tuntia pois. Tai ei pois, vaan täytetään. Ennen kuin opinnot alkoivat mietin, että mistäköhän selkärangasta mä tuon reilun 20 tuntia viikkoon napsaisen. Kun muutenkin tuntui olevan vähän kiire.

Onneksi ei ole tarvinnut sen kummemmin nyhtää aikaa tyhjästä. Mutta se täytyy todeta, että ilman näitä kotitoimistopäiviä voisi olla hieman haastavaa. Näiden varalle kun olen ottanut aina muutamia kouluprojektejakin käsittelyyn. Kuunnellut verkossa opintokokonaisuuden osaa, kirjoittanut reflektiota tai lukenut kouluun liittyvää kirjallisuutta. Se, että kaiken tämän tekee vapaaehtoisesti ja silkasta innosta toki auttaa.

Muutenkin olen jälleen todennut tämän syksyn aikana, että tärkeintä on se tasapaino. Tasapaino työn, vapaa-ajan, koulun, äitiyden, vaimouden, ystävien ja hyvinvointia tukevien asioiden kesken. Mä olen tainnut kertoakin, että ennen olin vahvasti ”kaikki tai ei mitään” -ihminen. Tuo jos mikä ei tuo tasapainoa. Siinä keskittyy johonkin asiaan, kun taas joku toinen asia jää sen vahvemman fokuksen jalkoihin. Nyt olen jotenkin oppinut tasapainon. Sellaisen tehokkaan leppoisan tekemisen. Niin, että kaikki elämän osa-alueet tulee hoidettua mulle riittävällä tasolla läpi.

Iän myötä energisyys ei ole ainakaan lisääntynyt, joten koen tasapainon löytämisen olevan yksi tärkeimpiä löydöksiäni. Miten olen löytänyt sen tasapainon? Aikatauluttamalla, mutta myös sen avulla, että tunnen itseni läpikotaisin. Osaan tunnistaa ne pienimmätkin merkit itsessäni, jotka kertovat siitä, että nyt on vaakakupit vinksallaan. Ainahan toki tuohon ei pysty samantien reagoimaan, mutta pienen korjausliikkeen pystyy tekemään. Ja pistää kalenterin järjestykseen niin, että se tasapaino on näkyvissä lähitulevaisuudessa.

Tasapainon löytymisessä on auttanut myös se, että olen antanut itselleni luvan vain olla. Nauttia viikonlopuista viikonloppuina. Iltatöiden jälkeen ottaa seuraavana päivänä vaikka keskellä päivää pari tuntia itselleni ja käydä lenkillä tai pilateksessa.

Ehkä kuulkaa se on se lempeys, joka näyttelee tässä tasapainojutussakin pääroolia. Sen avulla kahlataan tämä marraskuukin läpi, lempeästi. Ei vastaan pyristellen tai liikoja odottaen. Jos pimeys meinaa ottaa vallan, niin sitten vaikka nukkuen. Kuitenkin niin, että ei tekemättömät työt kolkuta takaraivossa ♥

PIRTSAKKAA PERJANTAITA,

torstai 31. lokakuun 2019

Suloisen ihana banaanileipä

…ja hei takuuvarma, voisin lisätä!

HELLOU HELLOU!

Mä en ole vielä tähän päivään mennessä oppinut mitoittamaan meidän klaanin banaanitarvetta oikein. Sillä joka ikinen viikko hedelmävadista löytyy yksi jos toinenkin mustunut banaani. Helpointahan on laittaa ne smoothieihin, mutta välillä pilkon reppanat myös pakkaseen. Jos oikein haluan antaa toisille luksuselämänkaaren, niin päästän banskut köllöttelemään banaanileivän päälle. Ne virkeimmät versiot. Ne jotka eivät ole enää köllöttelykelpoisia pääsevät makustamaan banaanileivän.

Tuomaan suloista ja jotenkin jopa lohtua tuovaa makua. Banaanileipä on yksi niistä leipomuksistani, jonka kohdalla sovellan joka ikinen kerta. Aika hyvin (välillä rankastakin) soveltamisesta huolimatta maku pysyy samana. Mä tykkään, että banaanileipä saa olla kosteaa ja mehevää.

Jaan teille nyt ohjeen tähän herkkuun. Tai lähinnä ohjenuoran, jota noudatan banaanileivän kanssa.

Banaanileipä

2-3 mustunutta banaania
2 kananmunaa
1-2 dl turkkilaista jugurttia / kermaviiliä
3-4 dl jauhoja
(mantelijauhoa, kaurajauhoa, vehnäjauhoja – joko yhtä näistä tai yhdistellen)
1 tl ruokasoodaa
1 tl leivinjauhetta
kardemummaa, kanelia, ripaus suolaa
nestettä (esim. kauramaitoa) niin paljon, että koostumuksesta tulee taikinaista
(loraus juoksevaa margariinia)

-sekoita kuivat aineet keskenään
-sekoita kaikki aineet blenderissä sekaisin
-kaada uunivuokaan
-paista uunin alatasolla 160 asteessa noin 55-60 minuuttia

Meillä tuollainen vuoka hupenee yleensä yhden illan aikana. On hyvää lämpimänä, mutta menee myös kylmänä. Mitä tummentuneemmat banaanit, sitä makeampaa banaanileivästä tulee. Itse en käytä siihen mitään muuta makeutusta kuin banaanit.

Näin Halloweenin aikaanhan sitä kuuluisi leipoa banaanikakun sijaan kurpitsakakkua. Tuo oli lempparini nro 1 Kanadan ajoilta. Pitkään aikaan ei ole tullut tehtyä perinteistä kurpitsakakkua, mutta paahdettua myskikurpitsakakkua voisi viikonloppuna harkita.

Nyt pienemmän kanssa lukemaan espanjan kokeisiin. Meitsin taannoisien Este Pais -opintojen taidoilla ei ihan nuo perfektit sun muut mene, mutta oppia ikä kaikki, eiks ni? 😉

TUNNELMALLISIN TORSTAITERKUIN,

perjantai 25. lokakuun 2019

Näiden seinien sisällä

MOIKKAMOI PERJANTAIHIN IHANAT!

Jestas, miten pimiää on 🙂 Tunnelmallista kyllä, mutta tämä pimeys asettaa pieniä haasteita parin kampanjan kuvauksille. Kuvauksille, jotka piti kuvaamani jo eilen, mutta jotka siirsin tälle päivälle muiden kiireiden tieltä. Mutta jotka siirtynevät huomiseen aamupäivään, sillä siellä näkyi pienen pieni pilkahdus aurinkoa sääennustuksessa. Sitten on jo pakko kuvata, oli valoa tai ei 😀

Pimeys ei ole aina lainkaan huono asia. Itse asiassa mä rakastan tätä vuodenaikaa, kun saa käpertyä kotiin. Mutta jotta voin rakastaa tuota kotiin ja näiden seinien sisään käpertymistä, edellyttää se kuitenkin, että käy aina silloin tällöin fiilistelemässä pimeyttä myös ulkona. Eilen iltamyöhäsellä lenkillä ollessamme silmä tottui pimeään yllättävänkin nopeasti. Pimeys ei tuntunut ihan niin kaikkivoipaiselta kuin mitä se tuntuu sisältäpäin katsottaessa. Syksyllä ihaninta on palata kotiin; mikään ei ole yhtä lohdullista kuin illan pimeydessä avata kotiovi. Kun vastaan tulvahtaa se lämpö ja valot. Oman kodin tuoksu.

Ja se, että on ylipäätään koti minne hyvillä mielin tulla, on jo taas ihan oma juttu sinänsä. Tyydyn vain tässä toteamaan, että tämänkin suhteen tunnen suuren suurta kiitollisuutta. Varsinkin nyt kun mieleeni palaa väkisinkin ne omin pikku kätösin rakentamiensa telttojen suojissa asuvat siellä Hollywoodin yhden sillan alla. Jotka illan viiletessä eivät välttämättä saa edes turvaa toisistaan. Päinvastoin. Jotka joutuvat olemaan kokoa ajan vähän varpaillaan. Pelkäämään.

Vaikka ulkona on pimeää, niin näiden seinien sisällä asuu valo. Kynttilät ja lamput valaisevat toki, mutta se, mikä saa kodin tuntumaan kodilta on nuo mun omat ihmiset. Se nauru ja ilo, joka täällä raikaa, vaikka ulkona olisikin maailmanlopun (pimeyden suhteen) meininki. Silloin kun on paljon ihmisiä ympärillä keitä rakastaa ja keiltä saada rakkautta, sitä kestää mitä vain. Selviää ihan mistä vain.

Mitäs viikonloppusuunnitelmia siellä on? Meillä on huomenna kummityttöjen synttärijuhlat ja sitten sunnuntaina mennään rakkaiden ystävien kanssa brunssille. Ja jos oikein hyvä säkä käy, niin sitä pääsee nuuskuttelemaan pikkuisten vauvojen tuoksua pitkästä aikaa ♥ Muuten viikonlopulle ei ole mitään muuta ohjelmaa kuin rentoilua. Tänä iltana tyttöjen kesken pizzaa ja Vain elämää. Sitä ennen ehkä lenkki myrskyävässä (!) perjantai-illassa 🙂

PERJANTAITERKUIN,

keskiviikko 23. lokakuun 2019

Helppo & herkullinen savulohisoppa

MOIKKAMOI!

Kuinkahan monta postaustani olen otsikoinut ”helppo ja herkullinen” -alkuliitteellä? No monta, mutta se nyt vain johtuu siitä, että nämä helpot ja herkulliset arkiruoat ovat niitä, joista itse niin mahdottomasti pidän. Niitä arki-iltojen pelastajaruokia.

Siitä on aikaa, kun olen viimeksi tehnyt lohisoppaa. Ihan tuoreesta lohesta tai savustetusta lohesta. Molemmista saa nopeasti herkullisen syysiltoina lämmittävän sopan aikaiseksi, mutta tällä kertaa jääkaapista löytyi valmiiksi savulohta, joten sillä mentiin.

Ei ole mikään häpeä kiireessä käyttää pakasteita. Sitä paitsi, ainakin tällaiselle, ken inhoaa perunoiden kuorimista on nuo valmiit pakasteesta löytyvät keittokasvispussit ihan tarpeen. Tein isomman satsin soppaa sillä ajatuksella, että sitä syötäisiin pari päivää. No ei ihan riittänyt. Missä vaiheessa nuo meidän lapsetkin ovat alkaneet syömään aikuisten kokoisia annoksia? 🙂

Savulohisoppa

2 peruna-kasvispakastepussia
1 l punaista maitoa (mä käytin Kiehua)
vettä
puolikas Koskenlaskijajuustopaketti
savulohta
suolaa
sitruunapippuria
tilliä

-lisää maito ja kasvikset kattilaan, lisää vettä niin paljon, että kasvikset liki peittyvät
-anna kiehua pikkuhiljaa, kunnes kasvikset ovat kypsiä
-lisää pienistelty juusto, mausta suolalla ja sitruunapippurilla
-lämmitä, kunnes juusto on sulanut
-lisää pienistelty lohi ja reilusti tuoretta tilliä (ja lämmitä jos haluat lohen lämpimänä)

Tässä kaappeja yksi päivä kolutessani bongasin tuon äiskän vanhan Arabian soppakulhon (äiti nimitti tuota pilkkumiksi…). Muistin, että jossain kaapin kätköissä on siihen sopivia lautasiakin. Ei kuitenkaan ihan samaa sarjaa, mutta samansävyisiä. Pitäisi ottaa nuo vanhat lautaset arkikäyttöön. Lohisoppa ja sinivalkoiset astiat. Tuikitavallinen tiistai-ilta muuttui jotenkin kertaheitolla astetta juhlavammaksi ♥

HEI HUISIN KIVAA & AURINKOISTA KESKIVIIKKOA,

tiistai 22. lokakuun 2019

Menovinkkejä Losin alueelle

HEIPATSU!

Siinä missä eilinen meni aivan zombiena, kiitos kello kolmen herätyksen, on tänään virtaa kuin pienessä kylässä. Vaikka sisäinen kello olikin sitä mieltä, että 5 a.m. klubi on on mulle hyvä juttu. Heti kahdeksan jälkeen aamulla tuntui, että oli jo saanut aikaan vaikka mitä. Oli ehtinyt rentoutumaankin aamun pimeinä tunteina kynttilän valossa reilun tunnin ennen tietokoneen avaamista.

Sain toiveita kertoa menovinkkejä Losin alueelle, joten tänään niitä. Olen koostanut nämä kaikilta kolmelta reissultani, kun olen tuolla seuduilla pyörinyt. Ensimmäisestä niistä on tosin jo hurahtanut reilut 20 vuotta aikaa, mutta samat mestathan siellä vielä on kokolailla jäljellä.

Lapsilta kyselimme jälleen, mikä oli reissussa parasta. Kerta toisensa jälkeen parasta eivät olleet ne nähtävyydet, joista kenties maksetaan miljoonia. Ei ne ostoskeskukset, joissa brändit kilpailevat keskenään houkuttavuudellaan. Vaan ihan vain ne perusjutut. Eli ajeleminen / käveleminen ja maisemien sekä ihmisten katsominen. Perheen kesken oleminen.

Kuten olen aiemminkin kertonut, niin emme ole kahdella viime kerralla olleet Losin keskustassa yötä. Vaan Hermosa Beach / Redondo Beach -akselilla, jotka sijaitsevat Losin lentokentältä kymmenen minuutin ajomatkan päässä etelään. Meille majoitus tuolla on sopinut parhaiten, sillä itse en koe Losin keskustaa kovin lapsiystävälliseksi. Emme myöskään olisi tulleet toimeen ilman vuokra-autoa. Über toimii Jenkeissä loistavasti, mutta silti välimatkat ovat sen verran pitkiä ja haluamme nähdä muutakin kuin vain Losin, että auto on tuonut tiettyä vapautta. Vaikka meillä oli Losissa vuokra-auto käytössä, niin silti koen, että kävellen näki ja koki eniten. Joka päivä tuli käveltyä noin 20 000 askelta ja yllättynyt olin, miten lapsetkin jaksoivat hienosti. Alkujaan meillä ei ollut mitään suunnitelmia lomalle ja se toimii meidän perheessä parhaiten. Tehdään suunnitelmia pitkin päivää, fiiliksen mukaan mentiin ja tultiin.

Redondo Beach
Olemme kahdella reissulla majoittautuneet Redondo Beachillä (Portofino Hotel & Redondo Beach Hotel) ja ai että mä tykkään tuosta leppoisasta alueesta. Satamasta, johon kalastajat tuovat aamusaaliitaan. Kuvauksellisesta laiturialueestaan, jolta löytyy ihan sikahyviä ravintoloita.

Hermosa Beach
Postauksen kuvat ovat Hermosa Beachiltä, rakastan tuota paikkaa. Sitä promenadea, joka kulkee talojen ja rannan välillä. Jota pääsee pyöräilemään pitkän matkaa aina Manhattan Beachille asti. Jos asutte näillä huudseilla, niin vuokratkaa/lainatkaa majapaikasta pyörät ja lähtekää tutkimaan aluetta.

Hermosa Beach House -hotelli on yksi ihanimmista hotelleista, joissa olemme majoittuneet. Lisäksi Hermosa Beachilta löytyy tosi ihania pikkukauppoja!

Manhattan Beach
Kuka muistaa legendaarisen Beach Housen Beverly Hills 90210 -ohjelmasta? Jep, se sijaitsee Manhattan Beachillä. Sitä muuten saa vuokrata tänä päivänä, mutta hinta ei ainakaan ollut kovin sovelias meidän lompakolle 😉

Malibun Whole Foods Market
Käytiin tällä reissulla ekaa kertaa ko. paikassa ja olin taivaassa. Ne ihanat, ihanat, ihanat ruoat – olisin voinut tutkailla niitä vaikka kuinka. Superfood-hylly oli kaksi kilometriä pitkä ja ellei matkalaukun painorajat olisi paukkuneet, niin olisin varmasti tuonut kotiin vaikka mitä kivaa. Malibun Whole Foods Market on muuten myös julkkisten suosiossa, joten pitäkäähän silmänne auki 🙂

Malibu Pier
Tätä paikkaa en voi tarpeeksi hehkuttaa. Ihanaa Malibu Farmsin kahvilaa/ravintolaa. Laiturin molemmista päistä löytyy Malibu Farms ja laiturin päässä olevan kattoterassilta aukeaa huikeat maisemat. Siellä istuimme viimeksi surffareita katsoen ja superhyvää lounassalaattia syöden. Parkkiin kantsii jättää ison tien varteen, laiturin oma parkki kustansi muistaakseni kymmenen dollaria.

Santa Monica Pier
Santa Monica Bulevardin päässä löytyvä ”must see” -paikka. Meillä molemmilla kerroilla aivan ruuhkainen. Niin, ettei eteenpäin ole juuri päässyt kävelemään. Mutta silti käymisen arvoinen paikka. Ainut mikä jälleen tällä kertaa häiritsi oli narkkarit…

Citadel Outlets
Vaikka ei tykkäisi shoppailusta, niin kantsii ajaa Losin laitamille Citadel Outletsiin. Paikkana ihana. Ulkoilma shoppailukeskus, jossa voi tehdä hyviä löytyjä. Mm. Calvin Kleinilla oli käydessämme suuri osa vaatteista 50%-60% alennuksessa.

Laguna Beach
Edelliskerralla kävimme Selanne Steakhousessa yhtenä iltana ja Laguna Beach näytti ihanalle paikalle. Jälkkärinä kävimme yhdessä pikkukahvilassa ja silloin päätin, että ensi kerralla pitää mennä Laguna Beachiin ajan kanssa. Mutta aika oli niin rajoitettu, että emme ehtineet. Ehkä sitten ens kerralla?

Venice Beach
Tällä kertaa emme käyneet Venice Beachillä, muuta kuin autolla ohi ajoimme. Vähän ristiriitaiset fiilikset paikan suhteen…kiva nähdä ihmisiä, mutta kerta riitti. Pimeällä en menisi.

Griffith Observatory
Näköalat yli Los Angelesin ovat huikeat. Me olimme tuolla auringonlaskun aikaan ja näkymä sai haukkomaan henkeä. Ruuhkainen paikka, mutta kyllä Hollywood-kyltin näkee hienosti ilman että joutuu kurottelemaan 😉 Auton olisi voinut jättää myös rinteen puoliväliin ja kävellä loppumatkan kauniissa puistomaisemissa.

Mulholland Drive
Viime kerralla navigaattori ohjasi meidät tänne, kun laitoin määränpääksi Hollywood signin. Ja hei tuo olikin tosi kiva reitti; näki taloja, maisemia ja esteettömästi ilman ruuhkia tuon kuuluisan kyltin.

Carmelita Way Beverly Hills
Ja muutenkin koko Beverly Hillsin asuinalue. Jos olette nähneet niitä kuuluisia palmukatuja kuvissa, niin tässä yksi. Me eksyttiin palmukadulle ihan sattumalta. Viime kerralla esikoinen olisi halunnut nähdä palmukadun, mutta emme sinne eksyneet. Nyt tuli palmukatu nähtyä. Ja siinä sivussa iiiihania taloja.

Rodeo Drive
Ajettiin läpi, kuten viimeksikin. Hienoja autoja, hienoja liikkeitä. Must see -paikka. Ainakin meille Pretty Woman -elokuvan faneille 😉 Kuten myös tuo legendaarinen Beverly Wilshire -hotellikin.

Melrose Avenue
Viime kerralla ajettiin läpi, mutta ekalla Losin reissulla olin tuolla pari tuntia shoppailemassa. Näytti vieläkin siltä, että siellä sijaitsee tosi kivoja pikkuliikkeitä ja kuppiloita. Ehkä ensi kerran jalkaudutaan taas Melroselle.

Hollywood Boulevard
Kuuluisa tähtikatu. Tämäkin ajettiin tällä kertaa läpi, mutta viime kerralla käytiin katsomassa tähtiä jalan. Se, mikä Hollywoodissakin itseäni vähän ihistää on narkkarit. Varsinkin lasten kanssa ei tee mieli juuri kävellä tuolla kuin pakollinen. Autolla Griffith Observatoryyn mennessä pysähdyttiin erään sillan alla punaisiin valoihin ja saman sillan alusta oli täynnä kodittomia ja heidän asumuksiaan. Surullista katsottavaa. Hieman pelottavaakin.

Marshalls, TJ Maxx, Ross
Näitä löytyy ja paljon. Edullisia kauppoja, joista oikeasti tekee vaatelöytöjä. Itse olen erikoistunut sukkien ja urheiluvaatteiden ostoon ko. paikoissa 🙂 Kymmenet minisukat kolmeen euroon ei ole paha hinta.

NHL-ottelu
Viimeksi kävimme Anaheim Ducksien kotipelissä ja onhan nuo NHL-ottelut aika spektaakkeleita, vaikkei itse jääkiekosta tykkäisikään. Netin kautta saa ostettua edullisesti lippuja ja nytkin mies bongasi meille L.A. Kingsien peliin liput parilla kympillä. Emme vain jaksaneet lähteä ajelemaan aikaeroväsymyksissämme Losin ruuhkiin, joten tällä kertaa peli jäi näkemättä.

Disneyland
Must see -paikka, jossa vietimme edelliskerralla päivän. Kivoja laitteita ja kauppoja. Silloin vajaa parikymppisenä sain tuolla paikassa aivan järkyn auringonpistoksen enkä päässyt siitä tuntia kauempaa nauttimaan. Nyt nautin täysin rinnoin.

Universal Studios
Ks. edellinen…eli myös must see -paikka. Hullun kallis sisäänpääsy, mutta valitkaa arkipäivä ja ostakaa netistä liput. Parkkipaikkoja on mukavasti, mutta nekin käy lompakon päälle. Aikamoiset jonot joka laitteeseen; mutta koen että 70 minuutin jonotus Simpsonsien kyytiin oli joka minuutin arvoinen 🙂

Muutamia ruokapaikkavinkkejä ajattelin vielä jakaa. Kerroinkin teille, että koska annokset ovat poikkeuksetta ihan jäätävän kokoisia, niin me miehen kanssa jaettiin usein yksi aikuisten annos. Lapset ottivat lasten annokset, mutta nekin olivat sitä kokoa, mitä Suomessa aikuisten annos.

Paisanos Pizza & Pasta, Hermosa Beach
New York -tyylinen paikka, jossa alkupalat ja salaatitkin ovat järkevän hintaisia. Pizzat suussa sulavia.

Domino’s
No näitä löytyy useita, mutta ai että mä rakastuin Domino’sin pizzoihin Kanadassa asuessani. Mies rakastui niihin Bostonissa asuessaan. Meidän yhteinen rakkaus, joten tälläkin reissulla haettiin kaksi kertaa take away -pizzat. Ekalla kerralla oli vielä tarjous, että saatiin seitsemään dollariin isoin pizza, josta riitti koko perheelle.

Bubba Gump, Santa Monica Pier
Legendaarinen Forrest Gumpista tuttu Bubba Gump. Ennakkoluuloni kariutuivat ja turistirysämeiningin sijaan ruoka oli älyttömän hyvää. Muistakaa ottaa katkarapuja!

Old Tony’s on the Pier, Redondo Beach
Meidän piti mennä tänne jo viimeksi, mutta jostain syystä ei menty. Mies on käynyt aiemman työpaikkansa amerikkalaisen työkaverin kanssa täällä ekan kerran vuonna 2002 ja aina hehkuttanut paikkaa. Ja hei olihan se ihana. Pyytäkää pöytä ikkunan vierestä ja menkää auringonlaskun aikaan. Ihanat maisemat ja taivaallista seafoodia!

Cheesecake Factory (Redondo Beach)
En olekaan aiemmin syönyt muuta kuin kakkua Cheesecake Factoryssa. Puolen tunnin odottelun jälkeen saimme pöydän ja pääsimme tutustumaan kilometrin mittaiseen ruokalistaan. Itse valitsin SkinnyLicious osastolta niin hyviä tacoja, etten aiemmin ole moisia syönyt. Niin suussasulavia. Jälkkäriksi toki otettiin kakun pala mukaan, mutta syötiin se neljään pekkaan vasta seuraavana aamuna. Aika stydiä tavaraa 🙂

Sain myös toiveen kertoa menovinkkejä Las Vegasissa, mutta koska olimme tuolla vain kaksi yötä, niin postaukseen asti menovinkkejä ei riitä. Autolla sinne ajaminen oli itsessään jo menovinkki, kuten matkan varrella legendaarinen Peggy Sue’s diner. Kasinoista emme nauttineet, sillä lapset eivät niihin päässeet. Vegas aiheutti myös hieman ristiriitaisia fiiliksiä. Ihan mielettömän hieno paikka, mutta lapsiperheen näkökulmasta ei se paras mahdollinen. Ruohon tuoksu kaduilla alkoi äklöttämään eikä pääkatua pitkin tehnyt mieli iltasella lasten kanssa kävellä. Mutta pari vinkkiä on antaa; shoppailuun ihanan rauhallinen Fashion Show Mall ja hei onhan tuo Venetian -hotellin sisään rakennettu pikku-Venetsia myös ihan pakko nähdä 🙂 Ensi kerran pitää antaa Vegasille vielä mahdollisuus näyttää parhaimmat puolensa. Mennä sinne miehen kanssa kaksin, käydä kasinoilla ja katsomassa joku show. Me ollaan vaan molemmat niin rauhaa rakastavia tyyppejä, että tuohon seuraavaan kertaan voi kulua tovi 😀

Postauksen kuvia katsellessani tulee hyvä mieli. Ei sellainen, että viekää mut takaisin heti. Vaan sellainen, että olipahan ihana reissu, mutta vitsit että kotona on ihana olla myös. Ollakin, että päivä ei tuosta taida valostua ja tälle päivälle suunnitelemani kuvaukset tulevat olemaan himpun verran haasteelliset 😉

TIISTAITERKUIN,