HEIPPA IHANAT!

Viime päivinä olen miettinyt erityisen paljon blogia ja bloggaamista. Ajankäyttöä blogiin ja sitä, että olisiko aika uudistua. Räväyttää ja tehdä jotain uutta. Ylipäätään olen pohtinut sitä, että mikä on blogien kohtalo tulevaisuudessa ja miten peilaan sitä siihen faktaan, että blogi näyttelee kuitenkin suuren suurta osaa päätyöstäni eli vaikuttajana toimimisesta tällä hetkellä. Kuitenkin minä, kuten monet muutkin siellä ruudun toisella puolella, tarvitsemme elääksemme työn. Palkkapäivän ja säännöllisen tulon.

Blogityö on ollut siitä ihanaa, että mun täytyy rehellisesti myöntää, että se ei ole tuntunut työltä. No ok, ehkä niinä parina kertana, kun olen aamuneljältä taistellut kadonneiden kamppiskuvien kanssa ja opiskellut youtube-videoilta, miten palauttaa tietokoneen bittiavaruuteen lähettämät tuoksukynttiläkuvat. Samalla kun olen pakannut kapsäkkiä aamulentoa varten. Tässä blogityössä on muuten oppinut hurjan paljon.

Ei vain tekstin tuottamisen ja valokuvauksen suhteen, vaan myös tietoteknillisesti. Myös paineensietokyky on kasvanut ja mikä tärkeintä, musta tuntuu että olen kasvanut ihmisenä Saana-tunturista Mount Everestiin. Saanut laajempaa näkökulmaa elämääni teidän kauttanne ja oppinut kyseenalaistamaan selkärankaani fakkiintuneita mielipiteitäni.

Se oli kymmenen vuotta sitten näinä päivinä, kun ruokatunnilla töissä tein ihka ensimmäisen blogipostauksen. En olisi kyllä ikinä uskonut, että tuo harrastuksena alkanut intohimo kantaisi näin pitkälle. Suurin osa tuon intohimon ylläpitämisestä on teidän lukijoiden ansiota; vuorovaikutus on tämän homman kantava voima. Vaikka kommentointi on siirtynytkin aika paljon Instan puolelle (laskin tuossa, että keskimäärin vastaan 15-17 IG Direct viestiin päivässä ja se on paljon – kiitos ihanat), niin silti olen ollut blogini kanssa siinä onnekkaassa asemassa, että saan käydä keskusteluja myös täällä kommenttiboksin puolella.

Jotenkin tuntuu, että olen tietynlaisessa risteyskohdassa blogini kanssa. Rakastan valokuvausta, rakastan kirjoittamista ja rakastan vuorovaikutusta kanssanne. Ne ovat asioita, joita haluan kantaa mukanani. Mutta silti tuntuu, että halu uudistua on kova. Mikä olisi se suunta, mihin lähteä?

Blogi heijastaa hurjan paljon täysin omaa elämääni ja niitä mulle tärkeitä juttuja. En ikinä voisi kirjoittaa aiheesta, johon mulla ei ole kosketuspintaa. Tällä hetkellä prioriteettilistani kärjessä on hyvinvointi. Varsinkin henkinen hyvinvointi. Ahmin kirjoja mindfulnessista, sisäisestä motivaatiosta ja onnellisuudesta, joka on läsnä joka päivä. Terveellisestä ravinnosta. Elämän hallinta voisi olla se osa-alue, joka tällä hetkellä iskee eniten itseeni.

Mutta nyt tarvitsisin teidän apuanne. Suunnittelen jo kovasti blogivuotta 2020 ja haluaisin kuulla teidän mielipiteitänne blogiin liittyen:

1. 1. Mitkä ovat niitä aihealueita, joista sinä haluaisit lukea? Tilastoista ja kommenttien määrästä olen tulkinnut, että simppelit arkiruoat ainakin vetoavat suureen yleisöön 😉 Myös ne postaukset, joissa annan itsestäni ja omalla kokemuksellani rohkaisen/lohdutan/autan muita ovat olleet sangen suosittuja.
   2. Mikä olisi sopiva postaustahti? Tiedän, että te lukijatkaan ette ehdi ihan joka päivä blogeja lukemaan. Olen yrittänyt tietoisesti rajoittaa postausten määrää ettei tule ähky. Mutta helposti tunnen itseni toimettomaksi, jos en postaa päivittäin. Mietin, että rahalle pitää antaa vastinetta. Kotitoimistopäivinä musta ei ole löhöämään kirja kädessä sohvalle, vaan haluan tehdä töitä. Eli tehdä blogia.
   3. Millaiset kaupalliset yhteistyöpostaukset ovat teille mieluisampia? Koska blogi ja some on päätyötäni, niin se sisältää myös kaupallisia yhteistöitä. Ne usein koetaan välttämättöminä pahoina, mutta mun täytyy sanoa, että mä nautin noiden tekemisestä suunnattomasti. Sillä mulla on vapaus valita, mitä kaupallisia yhteistöitä teen. Haluan tehdä sellaisia, joihin mulla on tarina. Joista myös te lukijat saatte jotain irti. Oma-aloitteisuus ja vapaaehtoisuus on avain onnistuneeseen kaupalliseen yhteistyöhön. Se, että yhteistyö on mielekästä tehdä näkyy lopputuloksessa ja antaa lukijalle ja asiakkaalle parhaimman mahdollisen vastineen.

Sana on vapaa kommenttikentässä, mutta voitte toki laittaa myös sähköpostia tai viestiä Facebookin tai Instan kautta. Nykäistä hihasta lähikaupan kassalla tai lähettää savumerkkejä. Kaikki viestit otetaan innolla vastaan 🙂

Hei, koska meillä on ollut tapana rupatella vähän säästä, niin en voi tätäkään postausta ilman sääspekulointia kirjoittaa. Totean vain, että jumankekka mikä ilma! Marraskuu – I ♥ you .

IHANAA TIISTAITA TOIVOTELLEN,

PS. sen lisäksi, että olen viime päivinä pohtinut paljon blogiin liittyviä asioita, olen selannut Lappi-kuvia. Laittanut silmät kiinni ja matkannut sinne, missä on ihan hiljaista. Hämärän hyssyä ja pakkasta. Missä lumi narskuu kengän alla.