MOIMOI!
Ja terkkuja mökiltä. Vähän tuppaa olemaan holodna 🙂 Kun saavuttiin saareen, niin ulkolämpötila oli 7,6 astetta (tuulen kanssa varmaankin pakkasella) ja mökissä sisällä lämpöä oli kuutisen astetta. Mutta hei, enää ei tule huurua hengitettäessä, joten ehkä se siitä mökkeröinenkin lämpenee.
Laitettiin juuri esikoisen kanssa saunaan valkeat ja nyt lapset alkoivat katsomaan Heinähattua ja Vilttitossua. Ties monennenko kerran. Visusti peittojensa alla. Itse lämmittelen kahvikupposella käsiäni. Punaviiniä tekisi mieleni, mutta sitä ei meiltä saaresta löydy (big mistake, huge), enkä oikeastaan edes viitsi näin lasten kanssa kolmistaan ollessa mitään alkoholia ikinä nauttiakaan. Edes sitä lasillistakaan.
Perjantaimyyssiruoat ovat jälleen tex mex -henkiset. Aamupäivällä mietin, että mitä kivaa sitä tekisi ruoaksi. Toisaalta tulee jo vähän burritoksia, tacoja ja nachoja korvista ulos, mutta kuitenkin makumaailma viehättää. Sitten sen keksin; tacotoastit! Nämä meidän ovat kasvisversiot, mutta hienosti noiden väliin sopisi jauheliha tai kana.
TACOTOASTIT
(6 kpl)
12 ruispaahtoleipäsiivua
1 avocado
2 tomaattia
1/2 paprika
papuja
chunky salsaa
juustoraastetta
cheddarjuustoa
ranskankermaa
paprikaa (tai chiliä)
jalapenoja
korianteria
-lado uunipellille kuusi paahtoleipää ja ripsottele niille juustoraastetta
-pilko avocado, tomaatit ja paprika ja levittele juustoraasteen päälle
-lisää chunky salsaa, haarukalla hienonnettuja papuja ja juustoraastetta
-laita kansi päälle
-aseta cheddar-sulatejuusto siivu kannen päälle (ja loput juustoraasteet)
-paista leipiä 225 asteessa noin vartti, ja lopuksi tovi grillivastuksen alla
-annostele leipien päälle ranskankermaa, pilkottua paprikaa, jalapenoja ja korianteri
HUOM! Älä kuvaa leipiä, vaan syö lämpimänä ;D
Lisäksi rucola-pinaatti-tomaatti-nachosaldea ja lasi sitä punaviiniä (jos vaan olisi…hammasta kolottaa kyllä kovin ;). Näihin muuten sopisi väliin kuin nenä päähän tuo aiemmin tekemäni mustapaputahna. Namskis! Miehen leiville en vielä lisännyt ranskankermaa lisukkeineen. Saa sitten illalla lämpätä ensin omansa ja lisätä tuon itse. Mulla on ihan hirmuisen kova addiktio ranskankermaan. Voisin syödä sitä(kin) lusikalla suoraan purkista!
Nyt saunaan lämmittelemään ja sitten maja olkkarin lattialle. Voisi katsoa uusintana tuon Irinan illallisen. Eilen katsottiin se jo ennakkoon, mutta niin vain oli taas hyvä, että ei kulu puhki vaikka toistamiseen katsoisi!
TUNNELMALLISTA PERJANTAI-ILTAA,
Ja tässä sitä nyt ollaan; blondiblondina. Halusin, että tyvi saa jäädä tummaksi. Sitä ei tarvinnut värjätä, mutta pituudet koki muutoksen. Lähtötilanne oli varsinkin niskassa ja päälisosan raidoissa niin tumma, että keltaisuudelta ei voitu välttyä. Vaalennettiin kuitenkin niin miedosti, ettei hius mennyt lainkaan purukumimaiseksi. Nyt kotona jatkan hopeashampoolla ja -hoitsikalla, niin eiköhän se tuo keltaisuuskin tuosta vähene. Tosin tuntuu, että se jo väheni yhden pesunkin ansiosta. Lisäksi se porottava kesäaurinko, joka pian tänne pohjolaan jostain yllättäen saapuu, tulee tekemään osansa. 
Kyllä, I am happy to be blonde again. Mitenkään omaa itseäni dissaamatta, niin voin todeta ulkoisen habituksen kuvastavan nykyisellä hiusten värillä todellista minääni paremmin. Tiedän olevani fiksu, mutta kyllä mulla on kuulkaas välillä niitä blondihetkiä. Ne ovat elämän suola. Eikä vain itselleni vaan myös tuolle rakkaalle aviomiehelleni. Elämä on aika ihanaa, kun osaa nauraa itselleen. Kun osaa päästää sammakoita suustaan oikealla hetkellä. Kun osaa olla päästämättä niitä suustaan oikealla hetkellä. Jälkimmäistä taitoa vielä kyllä opettelen. Mutta hei, I’m blonde..what’s your excuse? 😉
Varsin talvisesta säästä huolimatta olen vakuuttunut, että kyllä se kesä sieltä tulee. Olo on odottava ja toiveikas! Viikonloppuna mökin kesähuoneessa oli varsin kesäinen tunnelma. Tai ainakin lämmittävä aurinko antoi lupauksen kesästä, jos ei muuta. Varma kesän merkki meillä on ensimmäinen leivottu pavlova. Pidempään mukana olleet lukijat taitavatkin muistaa, että kolmisen vuotta sitten menin sekaisin pavlovan laskuissa siinä kohtaa, kun sitä oli tullut tehtyä 17 kertaa. Yhden kesän aikana. Jep, pari vuotta meni vähän vähemmillä pavlovilla, mutta nyt pavlova taas maistuu. Täytteitä varioimalla saa vaihtelua. Milloin päälle pääsee kermavaahto, mustikat ja valkosuklaaraaste, milloin rahkakermavaahtoa ja marjoja. Vaahtoutuva vaniljakastike, bastogne-keksit ja mansikat. Jouluaikaan pavlovaan menee hienosti luumukermavaahto, karpalot ja kinuskikastike.
