HEISSULIVEI VAAN,
toivottavasti sielläkin on vietelty leppoisaa lauantaita! Aika huikeat ulkoilukelit saatiin täksi viikonlopuksi 🙂 Kun veli tuossa taannoin puhui jotain isukkifeministeistä ja retrolapsista repesin ihan täysin. Aluksi luulin, että toinen on kehitellyt termit ihan itse. Kunnes luin isukkifeministeistä ja retrolapsista uusimmasta Kauppalehti Optiosta. Artikkelissa ”100 asiaa, jotka pitää tietää juuri nyt” oli lisäksi 98 muuta asiaa, jotka puhuttavat tänä vuonna. Itsenäisyyden juhlavuonna.
Mikäli isukkifeministin määritelmään ”Mies, joka tyttölapsen saatuaan omaksuu feministiset ihanteet” on uskominen, niin meillä asuu todellinen isukkifeministi 😀 Option mukaan isukkifeministeistä on tullut niin valtavirtaa, että Ruotsissa kieleen on hyväksytty uudissanana ”pappafeminist”. Ehkä se on niin, että tyttölasten myötä nuo isät alkavat enemmän kyseenalaistamaan yhteiskunnan tasa-arvonäkemyksiä ja lastensa myötä pyrkivät myös ajamaan miesten ja naisten välistä kuilua pienemmäksi mm. palkkojen suhteen. Olisin tähän haastatellut tuota meidän isukkifeministiä, mutta hänellä oli suu niin täynnä Runebergin torttua (joillakin nämä herkkulakot ovat vähän sallivampia ;), että taisin saada selvää vain no comments -lauseen verran.
Täytyy myöntää, että retrolapset -termi osui ja upposi. ”Koneiden ääressä kököttävien digitaalisen maailman lumoamien nuorisolaisten joukossa lymyää lasten alakulttuuri. Osa lapsista leikkii ja touhuaa ulkona keskenään ilman ohjattua harrastusta tai asetettuja tavoitteita aivan kuten silloin ennen.” Siinä, missä omat vanhempani jaksoivat muistuttaa hiihtämällä taivalletuista koulumatkoista, jaksamme me miehen kanssa muistuttaa lapsia niistä talvista, kun kaikki vapaa-aika kulutettiin pulkkamäessä, luistelemassa tai pihahöntsyissä. Sen sijaan, että kökötetään sohvan nurkassa ja tehdään kaikenmaailman musiikkivideoita 😉 Maailma muuttuu, se pitää toki ottaa huomioon myös. Mutta tiedättekö, meillä nähtiin tänään retrolapsi. Retrolapsi, joka noudettiin juuri jääkalikaksi muuntautumisen kynnyksellä koulun luistelukentältä. Retrolapsi ei ehkä osannut pukeutua tarpeeksi lämpimällä tavalla, mutta ehkä se olisi ollut meidän vanhempien kontolla valistaa tuota retrolasta.
Tuossa 100 asian listassa oli muutama muukin asia, joka osui ja upposi. Ronski ruoka oli iloinen näky ko.listalla, sillä Marian keittiössä tehdään juurikin ruokaa ronskilla kädellä .”Hienosteleva molekyylipiperrys kyllästyttää. Hyvin tehty ronski katu- ja kotiruoka on seuraava ruoka huuma. Järjen voitto.” Muutaman kerran ollaan miehen kanssa fine dining -ravintolassa käydessämme kurvattu snagarin kautta kotiin 😀 Voipi tosin olla, että ollaan oltu vääränlaisissa fine dining -ravintoloissa…
Slow media on nannaa korville. ”Ne, jotka haluavat päteä fiksuudellaan, hehkuttavat tätä nykyä kirjallisuusharrastustaan…Intellektuelli lukeneisuuden hehkutus tapahtuu tietysti sosiaalisessa mediassa.” Itse en välttämättä pääse mihinkään intellektuelleihin piireihin näillä Danielle Steel & Jenny Colgan -kirjoillani, mutta silti olen sitä mieltä, että lukeminen on niin pop. Ja olkoon vaikka kuinka hömppä kirja, niin aina siitä tarttuu jotain mukaan. Joku oppi tai tieto, joka avartaa maailmankatsomusta. Lukupiiri on sellainen, johon haluaisin joku päivä kuulua. Äiti ja isä treffasivat parin kuukauden välein ystäviensä kanssa lukupiirissä. Siinä välissä aina lukivat kukin ennalta määrätyn kirjan ja sitten keskustelivat siitä hyvän ruoan äärellä. Perustetaanko lukupiiri? 😀 Toimisikohan sellainen netissä? Jos päätettäisiin mikä kirja luetaan ja sitten keskusteltaisiin siitä postauksen kommenttiboksissa. Hmmm, jatkojalostetaan tätä ajatusta, mutta saa hihkaista jos on kiinnostunut!
Onko siellä teilläpäin näkynyt isukkifeministejä tai retrolapsia? 🙂 Meille tarjoutui tänään tuon isukkifeministin kanssa laatuaikaa ilman retrolapsia. Käytiin kauppahallissa kahvilla, lihaostoksilla (pian iltaruoan tekoon!) ja pitkästä aikaa Sokoksen ruokapuolella. Sinne pitää päästä pian uudelleen, sillä tajusin että ruokamarkkinathan ovat kehittyneet ihan hirmuisen paljon ja uutuuksiakin on tullut hyllyihin vaikka kuinka! Runebergin torttuun meinasi allekirjoittaneen herkkulakko kosahtaa, mutta viime hetkellä sain sanottua, että otetaan vain kolme torttua 😀
LEPPOISAA LAUANTAITA ♥
PS. ””-merkityt ovat lainauksia Kauppalehden Optiosta nro 1/2017
Viikon aikana sai tehtyä taas ne tarvittavat hommat ja kotikin on yllättävän siisti. Eilisen hiihtolenkin jälkeen huomasi, että kroppa kaipaa lisää. Kunto on kolmessa viikossa noussut hirmuisesti ja lenkin pituutta pitäisi pikkuhiljaa kasvattaa. Tänään piti olla urheilusta vapaapäivä, mutta aamuaurinko houkutteli lenkille. Kävelylenkki vaihtui yllättäen hölkkään, koska jalka nousi niin kepeästi. Pispalan portailla kävin tekemässä muutaman välikuoleman, mutta maisema huipulle päästessä palkitsi.
Siinä sohvalla iltaisin istuessani olen miettinyt kotiamme vuosien saatossa ja sitä, kuinka paljon se on muuttunut. Mutta kuinka kuitenkin sisustuksen punainen lanka on säilynyt. Sisustuksessa ei ole nähty ääripäitä, ei ole menty liian maalaisromanttiseen eikä liian kliinisen moderniin. Sisustus on ollut asujiensa näköinen ja elänyt kokolailla elämäntilanteiden mukaan. Huonekalutkaan eivät ole muuttuneet, mutta sisustusesineet ovat jonkin verran. Kaiholla muistelin niitä aikoja, kun meillä oli kaksi isoa rottinkilaatikkoa olohuoneessa lasten leluja varten. Niitä hetkiä päivästä, kun koti oli hiljentynyt lasten mentyä päikkäreille ja itselläni oli pakkomielle siivota kaikki lelut pois lattioilta noihin koreihin. Vain jotta pystyin istumaan sohvalle kahvikuppini kera ilman, että kompastun matkalla leluihin. Parin tunnin päästä siivouksen jäljistä ei ollut merkkiäkään, mutta hetkeksi silmä näki seesteisen olohuoneen. Silloin siihen lelurumbaan ja huonosti nukuttuihin öihin oli jopa hieman kyllästynyt. Nyt sitä toivoisi saavansa edes pienen hetken noista päivistä takaisin. Onneksi on muistot 
