tiistai 31. lokakuun 2017

Vinkkejä Los Angelesin reissuun

HEIPPAHEI,

nyt vuorossa toivepostausta eli vinkkejä Losin reissuun. Täytyy sanoa, että kukin meistä kokee asiat ja paikat erilailla. Nämä ovat siis vain ja ainoastaan minun subjektiivisia mielipiteitä ja kokemuksia 🙂 Mutta voi pojat, kuinka tulikaan ikävä näitä maisemia ja kokemuksia tämän postauksen myötä ♡

LENNOT
Meidän perhe on keskittänyt viime vuosina lennot Finnairille. Pisteitä kertyy ihan mukavasti ja niillä voi mm. maksaa istuinpaikan etukäteen. Tällä kertaa lensimme Helsingistä Chicagoon ja siitä samaan allianssiin kuuluvalla American Airlinesilla Los Angelesiin. Kolmen tunnin vaihtoaika Chicagossa osoittautui aika naftiksi, vaikka pääsimmekin nopeampaan maahantulojonoon. Paluumatkalla vaihtoaikaa oli varattu puolitoista tuntia, mutta koska Losista lähtenyt kone oli myöhässä, niin saimme kävellä suoraan Finnairin koneeseen.

Seuraavan kerran ajattelimme lentää Tukholmasta, Kööpenhaminasta tai Oslosta suoraan Los Angelesiin (tosin lentoyhtiö ei tule olemaan sitten valitettavasti Finnair), sillä tuo Chicagon välistoppi osoitti sen, että kun joudut maahantulosyyniin, ottamaan laukut ulos ja tsekkaamaan ne uudelleen, turvatarkastukseen ja vielä vaihtamaan terminaalia, niin mieluummin ottaa sen pitkän lennon Euroopasta ja ottaa ne laukut ulos ja käy läpi maahantulomuodollisuudet vasta määränpäässä. Chicagoon lensi Helsingistä noin yhdeksän tuntia ja siitä Losiin vielä noin neljä tuntia. Tukholmasta Los Angelesiin lentää noin 11 tuntia.

Lennot ostimme tällä kertaa Mytrip.comin kautta, mutta siis alkujaan vertailimme lentoja Momondossa. Välillä kyllä Finskin omilta sivuiltakin saa varsin kilpailukykyisiä hintoja. Tein tuossa muutamia hakuja ja jos kuviteltaisiin, että lähtisimme vaikka hiihtolomalla uudelle reissulle, niin Norweigianilla säästäisimme liki tuhat euroa lentolipuissa siihen, mitä nyt maksoimme. Lento olisi yhdellä pompulla Tukholman kautta.

AUTO
Aivan ehdoton Los Angelesissa. Emme olisi tulleet toimeen ilman autoa. Tosin emme majoittautuneet aivan keskustassa vaan keskustan ulkopuolella. Onneksi, tästä myöhemmin lisää 🙂 Auton vuokrasimme Dollar:lta, mutta tarjoajia on vaikka kuinka. Kaikki sijaitsevat lentokentän läheisyydestä ja tuloterminaalin edestä lähtee autonvuokrausfirmojen shuttle bussit, joilla pääsee ilmaiseksi matkalaukkujen kanssa autovuokraamoon.

Meillä piti olla Jeepin pikkumaasturi, mutta sellaista ei ollut vapaana, kun auton haimme. Joten saimme Nissan Roguen, joka toimi loistavasti. Erehdyksissämme emme ottaneet autoa, jossa olisi valmiina ollut navigaattori, joten vuokrasimme myös navigaattorin. Auton vuokra oli viikossa himpun yli 200 euroa ja navigaattorin puolet siitä. Bensiiniä meillä kului noin 40 eurolla ja kilometrejä tuli liki 800.

HOTELLIT
Siinä missä mies hoitaa meidän perheessä auton vuokraukset, hoidan minä yleensä hotellivaraukset. Teen sen aika usein joko hotelleilta suoraan tai sitten Booking.comin kautta. Sielläkin on kertynyt jotain genius member -pojoja. En ole ihan varma vaikuttaako hintaan, mutta ehkä 😉 Olen huomannut, että mitä aiemmin hotellin varaa, niin sen parempi. Tai sitten ihan viime tinkaan. Silloinkin säästää pitkän pennin, mutta riskit ovat olemassa, että tietyssä hotellissa ei ole enää tilaa. Kahdessa ekassa hotellissa otimme aamupalan, mutta muuten aamupalat nautimme ulkona. Panera Breadille iso suositus. Puuro oli taivaallista, kuten myös turkkilainen jugurtti myslin kera.

Eka yö yövyttiin suosiolla lentokenttähotellissa. Lento oli perillä la-yönä klo 00:25 ja hotellilla olimme ennen kahta. Olimme ottaneet auton vasta lauantaiaamusta, mikä oli hyvä ratkaisu. Auton vuokraamisen jälkeen ajoimme vartin verran Hermosa Beachille, jossa olimme yhden yön. Tuo hotelli oli budjettiimme nähden kallis, mutta ah niin ihana. Suosittelen Hermosa Beach House -hotellia lämmöllä. Hintaan sisältyi aamupala ja se oli fantastinen. Terveysfriikeille olisi ollut lisähinnasta jos jonkinlaista smoothieta ja tuorepuuroa. Aamiaisen sai nauttia joko sisällä tai sitten ulkoterassilla merta ja ihmisiä katsellen.

Koska meillä oli Anaheim Ducksien peli sekä Disneyland ohjelmistossa, niin päätimme yöpyä kolme yötä Anaheimissa. Sinne hurautimme 45 minuuttia sunnuntaina. Majoittauduimme Marriott Fairfield Inn -hotelliin, joka oli hintaansa nähden ihan ok. Sijainti oli huippuluokkaa. Noin 800 metriä kävellen Disneylandin porteille. Anaheimista oli myös lyhyempi matka Laguna Beachille, jossa kävimme yksi ilta Teemu Selänteen ravintolassa syömässä. Anaheimista ajoi sinne reilun puoli tuntia, mutta takaisin päin posottelimme reilun kymmenen minuuttia 🙂

Loppulomaksi ajoimme takaisin rannikolle, Hermosa Beachin viereiselle rannalle Redondo Beachille. Meillä kävi hotelleja varatessa ihan älytön säkä ja saatiin Portifino Hotel & Marinasta kolme yötä pilkkahintaan. Hotelli oli ihan älyttömän kiva. Satama- ja merinäköaloin.

NÄHTÄVÄÄ
Nähtävät eivät lopu kesken 🙂 Tuollainen viikko oli armottoman lyhyt aika, mutta toisaalta – ehti näkemään ne must see paikat sekä menemään ex tempore -meiningillä.
Lähirannat & rantabulevardit: mm. Redondo, Hermosa, Manhattan beach
Malibu: taisin rakastua koko paikkaan. Surffimeininkiä ja leppoisaa olemista. Malibu Pierin päässä olevalle kahvilalle iso peukku.
Laguna Beach: leppoisaa menoa, kylämainen tunnelma. Tänne täytyy mennä ensi kerralla yöksi.
Hollywood-kyltti: tällä kertaa emme menneet itse kyltille vaan näköalapaikalle, josta kyltin näki. Ajelimme pitkin Mulhollandia ja yhtäkkiä tuo Hollywood -kyltti aukesi edessämme.
Hollywood walk of fame: eli ne tähdet maassa. Ajoimme ensiksi Capitol Recordsin eteen auton parkkiin ja sattumalta astuin liki suoraan autosta noustessani iki-idolini Garth Brooksin tähden päälle. Koska emme jaksaneet aivan kävellä Kiinalaiselle teatterille, joka on tähtien the place, niin ajoimme eräälle sivukadulle parkkiin. Kovin paljon ihmisiä oli liikenteessä. Myös hämärähemmoja ja huumetyyppejä. Lähdimme nopsaa kohti Santa Monicaa.
Rodeo Drive: hienostokatu täynnä luksusta. Ajoimme nopsaa läpi, mutta olisihan tuonne voinut jalkautuakin. Ei tosin kauppoihin sisään 😀
Beverly Hillsin talot: tällä kertaa emme käyneet ajelulla, mutta viimeksi Los Angelesissa ollessani kävimme katsomassa starojen taloja 🙂
Santa Monican laituri: kiva paikka, jossa huvipuistolaitteita ja ravintoloita. Meille sattui vain päivä, että ihmisiä oli ryysikseen asti.
Venice Beach: näkemisen arvoinen hipsteripaikka. Skeittirampin laidalla olisi saanut kulumaan vaikka koko päivän.
Rancho Palos Verdes: majakkaa menimme katsomaan ja sen näimme. Enemmän vaikutuksen teki paikallisten asuinalueiden läpi ajelu.
NHL-peli: must see -juttu ja vaikkei meidän tytöt niin hirmuisesti lätkäfaneja olekaan, niin oli myös heille kokemus.
Disneyland: tykkään, mutta hintataso pisti ihistämään. Käytiin kaikki hurjimmat laitteet läpi ja kuuden tunnin jälkeen oltiin sitä mieltä, että tämä oli nyt nähty. Kaikki kunnioitus ihmisille, jotka ostavat Disneylandiin monen päivän lippuja…
Melrose Avenue: mulla oli tästä shoppailukadusta ruusuiset kuvat viime reissun tiimoilta. Ajettiin läpi, mutta ei jalkauduttu.

HUOM! Universal Studiot jäi ensi reissuun; meidän perheeltä sisäänpääsy olisi ollut liki 400 euroa…

MUUTAMA SANA LASTEN NÄKÖKULMASTA
Meillä jaksoivat lapset hienosti, mutta ensi kerralla pitää ottaa myös niitä lungimpeja päiviä. Valita hotelli, jossa kunnon uima-allasalue ja viettää siellä esimerkiksi puolikkaita päiviä. Jos tytöiltä kysytään, niin kivointa oli shoppailu ja Disneyland 🙂 Yllättävän hyvin jaksoivat autossa istua takapenkillä. Täällä koti-Suomessa kun välillä tulee vähän kränää.

MUUTA
♡ ESTA-viisumi; hakekaa netissä hyvissä ajoin ennen reissua. Voimassa kaksi vuotta eli tämä reissu mentiin vuosi sitten hakemamme ESTAn voimalla.
♡ Downtown L.A.; ei sävähdyttäynyt. En oikein tiedä, onko sellaista kunnon keskustaa edes olemassa…mutta itse tykkään olla pois keskustasta.
♡ Ruuhkat; hih, ei ehkä ansaitse tuota sydäntä, mutta menköön. Losiin päin ihan tajuttomat ruuhkat ja mitä lähemmäksi keskustaa menee, niin sen ruuhkaisampaa. Joten jos löydätte kiertoreitin, niin käyttäkää sitä 🙂
♡ Car pool; onneksi useimmilla moottoriteillä on käytössä ns. car pool -kaista, jossa saa ajaa ne, joiden kyydissä on kaksi tai useampi henkilö. Näin rohkaistaan kimppakyytien käyttöön esimerkiksi työmatkailussa. Mukavasti pääsee ruuhkissa etenemään, sillä baana on aika usein puolityhjänä.
♡ Parkkeeraus; yllättävän kallista nähtävyyksien lähellä. Älkää parkkeeratko Venice Beachillä siihen ekaan vastaan tulevaan parkkipaikkaan ($15) vaan ajakaa ihan rannan tuntumaan ($5).
♡ Shoppailut; mä tykkään käydä ostoksilla Rossissa, Marshallissa ja TJMaxxissa, jossa merkkituotteita myydään ihan sikahalvalla. Ostin muutamat tennarit alle 30 dollarilla, joissa molemmissa oli pitkälti yli 100 dollarin hintalappu. Outlet ostoskeskus Citadel on tutustumisen arvoinen paikka. Alennukset riippuvat liikkeistä. Esimerkiksi Calvin Kleinilla oli paljon tuotteita -70%. Lapsille Tommy Hilfiger Kids, Gap Kids, Disney yms.
♡ Pyörät; Mikäli majoittaudutte rannalla, niin aika usealta hotellilta saa lainaan pyöriä. Sekä lasten että aikuisten, lukoilla ja kypärien kera. Lisäksi pyöränvuokrausfirmoja löytyy. Mikään ei ole kivempaa kuin strollata pitkin rantabulevardia pyöräillen ja lempeässä iltatuulessa nauttien.

Huh, siinä lyhykäisyydessään. Jäiköhän multa jotain kertomatta…jos jäi, niin palaan tänne kertomaan. Ja hei, kysykää ihmeessä, jos on kysyttävää! Täytyy sanoa, että vaikka itärannikko teki lähtemättömän vaikutuksen vuosi takaperin, niin sitä teki myös länsirannikkokin ♡

TIISTAITERKUIN,


torstai 26. lokakuun 2017

Ensilumitortut since 1995

HEI HUOMENTA IHANAT!

En tiedä, mikä kirvoitti kirjoittamaan näin heti aamusta. Suihkuun piti menemäni ja valmistautua töihin töihin, mutta yhtäkkiä huomasin avaavani tietokoneen 🙂 Ehkä se on tuo tunne tuolla rinnassa. Sisällä pulppuava ilo ja onni. Mitä tulee vuoden ensimmäiseen lumisateeseen, niin taannun pikkutytön tasolle. Siinä, missä useat manaavat ensimmäistä lumisadetta kesärenkaineen päivineen on se mulle yksi vuoden kohokohdista.

Sitä se on ollut aina. Ensimmäiseen lumisateeseen liittyy vahvasti myös ensimmäisten joulutorttujen paistaminen. Yleensä ostan torttuainekset kotiin jo lokakuun alussa. Mikäli luumuhilloa on silloin jo saatavilla. Odottamaan sitä h-hetkeä. Kun ensilumihiutaleet alkavat leijailemaan maahan, uunista on tulvinut ensimmäiset joulun tuoksut. Eilen illalla odottelimme lumisadetta. Kävimme lasten kanssa vuoron perään ikkunassa katsomassa, että joko. Ei vieläkään. Kello alkoi lähestyä yhdeksää ja lasten nukkumaanmenoaikaa. Annoin periksi. Paistettiin tortut jo ennen konkreettista näyttöä siitä, että lunta tulee. Mies innostui pikkuisemman kanssa hakemaan kaupasta glögiäkin. 

Se tunne, joka ensilumen satamiseen liittyy on jotenkin sentimentaalinen. En tiedä miksi, mutta samalla kun se tuo ihan suunnatonta iloa on se jollain tapaa myös hyvin koskettava hetki. Ensilumitortut käsitteenä syntyi vuonna 1995. Olin muuttanut juuri opiskelujen takia toiselle paikkakunnalle ja siellä pienessä kerrostalon alimman kerroksen yksiössäni fiilistelin ensilumisadetta. Tuolloin tapanani oli hillitä koti-ikävää leipomisen ja ruoanlaiton merkeissä. Istuin kahden hengen ruokapöydän ääressä keittiönurkkauksessa ja nostin sälekaihtimet ylös. Kun ensimmäiset lumihiutaleet alkoivat leijailemaan takapihalla olevan urheilukentän valokeilassa, paistoin ensimmäiset joulutortut.

Kaikkien näiden vuosien aikana mieleen on ehkä jäänyt vahvimmin ne muutamaa vuotta myöhemmin Tampereelle takaisin muutettuani olleet ensilumihetket. Valkoiseen huntuun peittyvä kotikaupunkini on niin kaunis. Eräästä opiskelukämpästäni näkyi Koskipuistoon ja Tammerkoskeen. Muistan maiseman olleen liki satumainen, kun ensilumi peitti kosken rannan. Illan ilmasta tuli taianomaisen värinen. 

Eli ensijoulutortut since 1995. Perinne, josta en suostu luopumaan. Perinne, joka korkkaa joulunodotuksen. Ja hei saatiinhan mekin sitten loppujen lopuksi eilen lunta. Kello taisi olla puolenyön paikkeilla, kun viimeisen kerran miehen kanssa nousimme sängystä raottamaan sälekaihdinta. Jep, lunta tuiskutti. Arvatkaa kuinka onnellinen olen tuosta raksusta, joka yleensä tuppaa vähän murahtelemaan mun hömpötyksille….nyt oli jutun juonessa ihan täysillä mukana 😀 Tai sitten kauhulla odotti sitä lunta. Kesärenkaineen päivineen 😉

Toivottavasti siellä sujuu töihinmenoliikenne turvallisesti. Itsekin mattimyöhäisenä vaihdoin (tai no, lahjoin tuotannonpojat vaihtamaan 😉 eilen vasta talvirenkaat. Viime tippaan meni, mutta silti ajoitus kohdillaan. Nyt sinne suihkuun ja sitten; pikaiselle ensilumilenkille koiran kanssa. Ai että ♥

IHANAA TORSTAITA TOIVOTELLEN,

PS. ja tiedän, että täällä meillä päin saatiin ensilumi virallisesti viikonloppuna. Mutta koska emme olleet sitä todistamassa, niin sen kunniaksi ei voitu paistaa torttuja aiemmin. Meille ensilumi satoi viime yönä 🙂


tiistai 24. lokakuun 2017

Aika aikaansa kutakin / Heippa mökki!

KIITOS!

Sinulle, joka saat sydämeni pakahtumaan onnesta. Joka kuuntelet hiljaa ja myötäilet äänettömästi. Sinulle, joka pidit meitä jälleen hellässä huomassasi kuuden kuukauden ajan. Olit pakopaikka, jonne suunnattiin usein. Paikka, jossa meidän kaikkien  on niin hyvä olla. Sinulle, jonka hirsiseinien väliin on sujautettu unihiekkaa. Jonka seinät eivät ole vatupassilla mitattu. Sinulle, jolla on luonnetta. Joka suojelet meitä myrskysäällä. Viilennät hellepäivänä. Sinulle, jota ilman emme pystyisi enää elämään yhtä onnellisena. Sinä olet ilopilleri, jonka tapaamista odotamme koko perhe. Kerta toisensa jälkeen.

Siinä meni kiitokset tuolle rakkaalle mökille tästä mökkikaudesta, mutta samalla haluan myös kiittää teitä. Kiitos, että olette siellä ja kiitos jälleen ihanista viesteistänne, kommenteistanne ja palautteesta ♥

Mökki on nyt sulkenut ovensa tältä mökkikaudelta. Siinä missä vuosi sitten päätimme, että ensi kesänä olemme mökillä enemmän taisi kääntyä niin, että tänä kesänä mökillä tuli oltua vähän vähemmän. Kiitos tuon muuttoruljanssin heinäkuussa ja muutamien viikonloppumenojen syksyllä.

Mökkikausikin alkoi pari viikkoa myöhemmin kuin aiemmin, sillä ne pirskatin jäät eivät meinanneet sulaa ollenkaan. Hyvillä mielin kuitenkin paketoitiin tänään mökki talviteloille. Tasan puolen vuoden päästä on suunnitelmissa päästä saareen uudelleen. Pitänee ostaa aamukampa, jotta on jotain mitä odottaa 😉 Tuosta tuli mieleeni, että meillä ostettiin tänään ensimmäiset joulukalenterit. Jep, ja eilen viriteltiin kausivalot. Kausivalokausi on täten korkattu ja nyt aletaan pikkuhiljaa hiipiä täällä bloginkin puolella kohti joulua. Aika aikansa kutakin, sanotaan. Heipat siis mökkikaudelle ja tervetuloa (maltillinen) joulunodotus ♥ 

Joko siellä on sanottu heipat mökille?

Hei, nyt valmistautumaan treffeille. Nukkumatin kanssa nimittäin. Tänä aamuna herättiin vasta puoli kuuden aikaan…josko huomen aamulla saisi jo nukuttua kuuteen asti? Meillä on vähän erilainen työpäivä huomenna edessä, sillä sinne sonnustaudutaan ulkovaattein ja haravoin. Tyky-päivä. Tavallaan 😀

TIISTAITERKUIN,


maanantai 23. lokakuun 2017

Aamuyön rumbaa

Klo 03.08 Herään ja eka ajatukseni on ”Jes, herätyskello soi varmaan ihan pian. Olo on levännyt eikä jetlagista ole tietoakaan.” Päätän tarkistaa kellon kännykästä. Jepjep…
Klo 03.12 Joku koputtaa jalkaan. Tunnen Tobyn toisella puolellani, joten sen on pakko olla jompi kumpi tytöistä. Pikkuisempi ei saa enää unta. Kömpii peiton alle kanssani.
Klo 03.26 Toby päättää vaihtaa asentoansa minulle ”epäsuotuisalla” tavalla enkä raaski siirtää toista.
Klo 03.43 Pikkuisempi haluaa omaan sänkyynsä, mutta ei halua kävellä sinne yksin.
Klo 03.44 Olen juuri vetänyt peiton korviin, kun esikoinen huhuilee sängystään. Ei saa enää unta. Nenä on tukossa ja mitä kaikkea.
Klo 03.52 Mies siirtyy esikoisen sänkyyn nukkumaan ja esikoinen minun viereeni.
Klo 03.59 Toby on päättänyt ottaa ilon irti siitä, että ollaan kotona jälleen. Herää ja löytää jostain luunsa, jota alkaa kovaäänisesti kaluamaan.
Klo 04.12 Ihanaa, talo on hiljainen. Päätän katsoa netistä hätsynpikaisesti Hermosa Beachin Airbnb-asuntoja.
Klo 04.28 Mietin, että pitäisi laittaa puhelin pois kädestä ja yrittää saada unta.
Klo 04.42 Huomaan guuglettavani sitä, miten lentokone selviää turbulenssista (nimimerkillä ”pomppuinen kyyti Losista Chicagoon”)
Klo 04.52 Löydän meille ihan täydellisen mustan pyöreän ruokapöydän, vaikka valkoinen oli hakusessa 🙂
Klo 04.59 Ihanaa, kohta voi nousta keittämään kahvia!
Klo 05.11 Jos tähän väliin katsoisi työsähköpostit…
Klo 05.19 Ehtisin vielä nukkua reilun puoli tuntia, mutta mitä sitä turhaa.
Klo 05.25 Kaivan villasukat jalkaan ja pitkähihaisen päälle. Unentulo ei ole kaukana.
Klo 05.30 Vatsa kurnii nälkäänsä.
Klo 05.41 Luovutan ja hiivin alakertaan keittämään kahvia. Sytytän kynttilän, koska aamun hygge ♥
Klo 05.55 Istun sohvannurkkaan aamupalani kanssa ja tuumaan, että ei lainkaan hassumpaa syödä se taas ihan rauhassa, kunnes
Klo 05.56 Kuulen yläkerran rappustasanteelta epämääristä vinkumista ja käyn hakemassa pimeää pelkäävän koissulin sohvalle kanssani
Klo 06.12 Olemme (kyllä, minä ja koira) syöneet aamupalani puoliksi. Kahvi on jäähtynyt ja silmät alkavat lurpsimaan kiinni.
Klo 06.30 Maanittelen Tobyn kanssani ulos. Vetää liinat kiinni orapihlaja-aidan vieressä. Pimeys ja kylmyys käyvät itsellenikin luihin ja ytimiin.
Klo 06.42 Suihkuun ja
Klo 06.52 Rusinana sieltä pois. ”Toivottavasti muillekin jäi lämmintä vettä!”
Klo 07.13 Hiukset kuivattu ja valvomisesta kärsineet kasvot meikattu
Klo 07.15 Kierros vaatekaapissa ja lopputuloksena ”Mulla ei ole mitään päällepantavaa”.
Klo 07.28 Valmis lähtemään töihin, mutta olisikohan mahdollista sittenkin kaivautua peiton alle nukkumaan? 🙂

HELLOU IHANAT!

Ja terkkuja koti-Suomesta. Ihanaa olla kotona. Ollakin, että mitään pehmeää laskua arkeen ei ollutkaan. Yleensähän olen ollut maanantait kotitoimistolla, mutta en tänään. Lounaan jälkeen väsymys iski todenteolla päälle ja iltapäivästä työn tehokkuus oli mitä oli. Noh, huomenna uusi yritys 🙂 Lauantaina lähdettiin hotellilta yhdeksän maissa ja eilen tultiin kotiin viiden aikaan illalla. Välissä toki 10 tunnin aikaero. Lapset lähtivät heti kavereidensa kanssa ulos ja me urakoimme miehen kanssa matkalaukut tyhjiksi. Hellyydenkipeä Toby seurasi koko illan perässä ja kellahti aina tilaisuuden tullen selälleen rapsutettavaksi ♥

Tänään näemmä karvainen kaveri jatkaa samalla linjalla. Koska sanallinen arkkuni on tällä hetkellä tyhjä, kiitos tuon aamuöisen rumban ja sitä seuranneen aamun samban, niin jatketaan taas huomenna, jooko? Ja toivotaan, että ensi yö tanssitaan nukkumatin melodioiden tahtiin 🙂 Nyt iltaruokaa, pyykin pesemistä, koiran lenkittämistä ja ihanasta maanantai-illan arkihyggestä nauttimista.

MAANANTAITERKUIN,


sunnuntai 02. heinäkuun 2017

BURGERIBILEET!

HEI HUOMENTA IHANAT!

Pidemmän aikaa mukana olleet lukijat muistavatkin, että meillä juhlitaan 4. heinäkuuta vietettävää USA:n itsenäisyyspäivää. Tuo tapa juontaa juurensa niihin kuuteen vuoteen, kun mies rapakon takana asui. Yleensä koristeluina on toiminut se yksi ja ainoa miehen päällä oleva USA:n lippua kantava t-paita, mutta tänä vuonna otimme varaslähdön kyseiseen juhlaan ja sen kunniaksi koristelimme kesähuonetta hieman enemmän. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Hellmann’sin kanssa ja sen myötä saimme herkullisia ja laadukkaita Hellmann’s Real majoneeseja tuomaan lisämakua juhlaamme. Eihän grillibileet ole mitään ilman hampurilaisia. Mökkiolosuhteissa burgerin sämpylät olivat valmiita kaupan sämpylöitä, mutta suosittelen kokeilemaan itse leivottuja. Tytöt maustoivat naudanjauhelihan ja prässäsivät tarkoitukseen soveltuvalla muotilla pihvit sopivan kiinteiksi. Mies toimi grillimestarina ja paistoi pihvit.

Hampurilaiset taas eivät ole mitään ilman majoneesia. Hellmann’s Real majoneesi on herkullista ihan sellaisenaankin, mutta burgereiden seurassa se on jo klassikko. Se sisältää  pehmeää, tyydyttymätöntä rasvaa ja runsaasti omega-3-rasvahappoja. Perinteisten käyttökohteiden lisäksi majoneesi taipuu myuös leivontaan. Oletteko kokeillut? Mä en ole, mutta aion kesän aikana kokeilla!

Meillä juhlapöytään valmistui burgereiden ja hampurilaiskastikkeen lisäksi kaksi majoneesipohjaista dippiä uunissa tehdyille lohkoperunoille sekä kaalisalaatti. Tässä vaiheessa on pakko tunnustaa, että olen majoneesiaddikti. Mietin, että tuleeko pöytään muiden syöjien mielestä liikaa majoneesipitoista tarjottavaa, mutta ei tullut. Kaikki sopivat niin hyvin yhteen ja juhlat olivat oikein onnistuneet.

Kaikki majoneesipohjaiset lisukkeet tein hyvissä ajoin jääkaappiin odottamaan iltaa. Varsinkin kaalisalaatti paranee ajan kanssa, joten sen voi huoletta tehdä jo vaikka edellisenä päivänä. Laadukkaan majoneesin avulla tästä tuli samettisen kermainen.

KAALISALAATTI
4:lle syöjälle

puolikas kevätkaali
4 porkkanaa
1 ananassäilyketölkki

Kastike
0,5 dl Hellmann’s Real majoneesia
1 prk kermaviiliä
2 rkl ananasmehua
suolaa & pippuria

-suikaloi kevätkaali ja porkkana
-lisää pienet ananaksen palat
-sekoita kastikkeen aineet keskenään ja sekoita se salaattiin
-laita tekeytymään jääkaappiin

Hampurilaiset eivät kaipaa mielestäni mitään muita mausteita kuin oikein hyvän majoneesin. Lapset toki laittoivat ketsuppia omiin hampurilaisiinsa, mutta me aikuiset menimme pelkällä chilimajoneesilla. Alla oleva resepti riittää mainiosti neljälle nälkäiselle, mutta tein sen tällä kertaa tuplana, sillä tiesin meillä olevan seuraavana päivänä ruokana ribsejä ja ajattelin kokeilla majoneesia myös niidenkin kanssa. Hienosti toimi chilimajoneesi bbq-kastikkeen kanssa myös ribseissä. Burgeriin se antoi kivasti potkua.

Sriracha-kastikkeen avulla tulisuutta voi säädellä oman maun mukaan. Chilimajoneesi kaipasi myös hieman makeutta, joten loraus hunajaa ajoi tämän aseman.

CHILIMAJONEESI HAMPURILAISELLE
4:lle syöjälle

1 dl Hellmann’s Real majoneesia
1-2 rkl sriracha-kastiketta
loraus hunajaa
-sekoita aineet keskenään
-säädä chilimajoneesin tulisuus sriracha-kastikkeella
-anna tekeytä jääkaapissa puolisen tuntia

Dipit ovat oiva pari joko ranskalaisille tai sitten uunissa paahdetuille lohkoperunoille niin kuin meidän juhlapöydässämme. Grillissä paahtuneet solovalkosipulit maistuivat ihanalle. Jo pelkälläänkin, mutta dipissä ne maistuivat taivaalliselle. Lapset eivät yleensä ole olleet valkosipulin ystäviä, mutta tässä tapauksessa valkosipulin maku oli niin lempeä, että mieluusi dippasivat perunoitaan tähän viekkaasti lempeään valkosipulidippiin.

PAAHDETTU VALKOSIPULIDIPPI
4:lle syöjälle

1 dl Hellmann’s Real majoneesia
1-2 yksikyntistä valkosipulia
-paahda valkosipuleita (kuorineen) grillissä noin 10 -15 minuuttia
-soseuta valkosipuli(t) haarukalla ja sekoita majoneesin kanssa
-anna tekeytyä jääkaapissa puolisen tuntia

Aina Lapissa ollessamme täytyy ainakin kerran päästä maistamaan erään rinneravintolan ranskalaisia perunoita, jotka tarjoillaan sinappidipin kanssa. Olen kehittänyt itselleni jonkin sortin addiktion sinappidippiin. Kertaakaan en ole itse onnistunut valmistamaan yhtä hyvää sinappidippiä, mutta nyt osuttiin kyllä lähelle 🙂

SINAPPIDIPPI
4:lle syöjälle

1 dl Hellmann’s Real majoneesia
1-2 rkl karkeaa sinappia
loraus hunajaa
-sekoita aineet keskenään
-anna tekeytä jääkaapissa puolisen tuntia

Onneksi tämän postauksen kuvien myötä pystyn matkaamaan takaisin tuonne kesäiseen lauantai-iltaan mökille. Vaikka ystävien kanssa on kiva istua iltaa, niin ei se ole lainkaan hassumpaa ihan oman perheen kerakaan. Kaiken kruunasi vielä aterian loppupuolella aurinko, joka alkoi pilkottamaan pilviverhon takaa.

Hei, mikäli innostuitte majoneesista yhtä paljon kuin tämä majoneesiaddikti, kannattaa käydä katsastamassa Hellmann’sin Facebook-sivut sekä Instagram. Nuo ovat resepti-inspiraatiota pullollaan!

LUKIJAKILPAILU

Ideoi oma herkullinen Hellmann’s majoneesireseptisi ja kirjoita se tämän postauksen kommenttiosioon. Kolme onnekasta voittaa Hellmann’sin herkullisen tuotepaketin (arvo noin 15 euroa). Kilpailuaika alkaa nyt ja päättyy sunnuntaina 9.7. klo 12.00. Kilpailun säännöt löydätte täältä.

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,