MOIMOI IHANAT!

Good to be back ♥ Vaikka blogissa on tapahtunutkin parin päivän aikana (paitsi vielä on kommentteja vastaamatta…), niin täytyy myöntää etten ihan ole ollut läsnä täydellä sydämellä. Vaikka olisin halunnut. Kävin katsokaas eilen aika pohjalla. Voitteko kuvitella, että kortisoniin voi jäädä koukkuun? Superkiitollinen olen, että tuo sudden deafness toisesta korvasta meni pois kortisonilla, mutta voi jösses mikä pari päivää ollut takana! Kuuri loppui sunnuntaina ja maanantaina alkoi pikkuiset pumpsutukset sydämessä. Ma-ti yön hikoilin kuin sika ja sydän sykki ulos rinnasta. Eilen yritin tehdä töitä, mutta silmät menivät kuin hedelmäpelit konsanaan, tietokoneen ruudulta ei muodostunut mitään järkevää luettavaa, ahdisti ja masensi, sydän laukkasi miljoonaa ja lopulta alkoi ihan vippaan päässä niin paljon, että annoin luonteelleni periksi puolen päivän jälkeen ja tilasin työterveyshoitajalle ajan (jep, lääkäriä ei saanut). Mies kiltisti tuli mut sinne kuskaamaan ja saatiinhan me sitten nopsaa lääkärikin huoneeseen, kun leposyke ja verenpaineen alempi numero olivat sitä luokkaa, että oksat pois.

Pitkän tutkimuksen jälkeen lääkäri tuli tulokseen, että täysin tuosta kortisonikuurista johtuva tämä kropan yhtäkkinen adrenaliinin täyttämä tila. Enpäs ole koskaan kokeillut huumeita, mutta veikkaisin että narkkareilla tulee samanlaiset vierotusoireet. Ei kiva. Nyt sitten jatketaan kortisonia laskevin annoksin viikon verran (alkuperäisessä kuurissa oli neljänä päivänä 60 mg ja neljänä 40 mg). Vissiin olen sitten niin herkkä ja hiiri, ettei tuollaiset yhtäkkiset lääkekuurien lopetukset sovi mulle 😉 Kaikki onni ja iso tsemppi heille, kenelle tuo kortisoni lääkkeenä on elintärkeä. Itse syön sitä jatkossa vain äärimmäisessä hädässä. Mutta kuten todettua, sain sillä kuuloni takaisin, joten nämä ohimenevät oireet kyllä sietää! Onneksi ei ole mistään vakavammasta kyse. Vieläkään en tosin saanut lupaa liikkua sykettä nostavalla tempolla. Se jos mikä ärsyttää. Vuodenvaihteen jälkeen laitetaan kyllä taas ruokailut ja liikunnat ruotuun. Vois tehdä vaikka jonkun blogissa aloitettavan kuntokuurin, johon saataisiin tukea toisiltamme!

No niin ja nyt unohdin sitten ihan täysin mitä mun piti teille kirjoittaa. (kortisonin sivuvaikutuksiin lisättäköön omalla kohdallani muistihäiriöt!) No ehkä sitä, että täällä on peurat nostettu esiin ja tänään suunnataan sypressiostoksille. Peurat kaipaavat viereensä pientä metsää. Sitäkin piti kirjoittaa, että saadaan äiskä perjantaina kotiin odottelemaan leikkausta, joka on reilun viikon päästä. Joten blogin kanssa voi tulla hiljaisempia päiviä. Ajattelin katsokaas valjastaa äidin mun kanssa joululeipomisiin, että saa muuta ajateltavaa. Haetaan joulukukkia ja eletään normi arkea. Niin ja autetaan veljen perhettä muuttamaan! Muuttavat tuohon 500 metrin päähän, joten eivät kauas kuitenkaan lähde. Tänään päästäänkin kurkistamaan tuonne uuteen kotiin 🙂

Pikkuinen pohjakosketus ja nyt taas eteenpäin porskuttaen…elämä ♥

ILOISIN KESKIVIIKKOTERKUIN,

PS. niin juu, piti vinkata että mikäli löydätte jostain tuollaisen Isabellas -lehden niin napatkaa mukaan! Ostin sen Köpiksen kentältä ja ihan täydellinen pakkaus. Joulujuttuja jokaiseen makuun. Sisutuksessa muutakin kuin vain yhtä sorttia. Lisäksi ihan tosi kivoja kattaus yms. vinkkejä!