Matkailu Archives - Sivu 3 10:stä - Marian Bistro & Lifestyle

keskiviikko 07. maaliskuun 2018

Umpirakastunut ♥

HEISSULIVEISSULI!

Enpäs muista ihan heti, että mikään tai kukaan olisi vienyt multa näin jalkoja alta. Komeudellaan ja karismaattisuudellaan. Lämpöisyydellään ja sillä pienellä rosoisuudellaan, joka tuo särmää. Olemuksellaan, joka vaatii tutustumaan paremmin. Ylväydellään, joka kiehtoo koukuttaen. Erilaisuudellaan, jollaista en ole ennen nähnyt.

Kuten kerroinkin, niin hyvin hitaasti lämpenin, mutta loppujen lopuksi aivan hurahdin. Ne tutustumisemme alussa tuntemani lievät ”epävarmuudet” käänsin positiivisiksi asioiksi. Kokonaisuutta katsoen en voi kuin todeta, että Dubaista joko tykkää tai sitten ei tykkää. Itse kuulun tuohon ensimmäiseen porukkaan. Sehän näissä matkailuasioissakin on, että mielipide-eroista ei sovi kiistellä. Se mikä sopii jollekin toiselle ei välttämättä sovi muille. Listasin ”muutamia” juttuja alle, mihin Dubaissa rakastuin. Ja ihan vain ”muutamien” kuvien kanssa. Pahoitteluni siis kuvatulvasta.

♥ Lyhyt lentomatka. Mielestäni seitsemän tuntia on lyhyt lentomatka, se soljuu ohi silmänräpäyksessä (paitsi aamuyön lennolla…). Seuraavan kerran ehkä otetaan jokin muu lentoyhtiö. Finnairin huomasin olevan aika tyyris, mutta esimerkiksi Emirates lentää Tukholmasta kohtuuhintaan Dubaihin ja kivoihin lentoaikoihin. Siihen kun saisi vielä hyvät jatkolennot Tampereelta niin säästäisi pysäköintikuluissakin!

♥ Ei juuri aikaeroa! Kun olemme tottuneet reissaamaan joko Aasiassa tai USAssa, niin tämä jet lagin puuttuminen on ihanaa vaihtelua ja helpottaa mennen tullen elämää 🙂 Ainakin näinä päivinä, kun elämä on yhtä exceliä ja rivit vilisee muutenkin silmissä!

♥ Ilmasto. Täytyy myöntää, että aluksi petyin Dubain talven ”kylmyyteen”. Ei tullut sitä tukalaa oloa ulos astuessa. Kosteaa pläjäystä päin pläsiä. Illalla piti kietoa pitkähihaista päälle. Parin pilvisen päivän aikana altailla sai hytistä. Loppujen lopuksi loppuviikon +22 astetta tuntui ihanalle. Ei liian kuumalle vaan just sopivalle. En ole muutenkaan enää se Maria, joka makaa auringossa rusketusraitoja etsien vähintään +35 asteen helteessä, joten tämä lämpötila sopi ihan loistavasti. Tosin kyllä tuolla silti ruskettuu, jos niin haluaa.

♥ Ruoka. Aika paljon olemme maailmalla reissaneet ja paljon ihania ruokia syöneet. Ikinä ennen ei ole kuitenkaan reissun jälkeen ollut sellaista tunnetta, että joka ikinen ruokailu meni nappiin. Tai rahoilleen sai vastinetta. Dubaissa jokaikinen ruokailu oli kokemus. Maukas sellainen. Söin 10 päivän aikana valehtelematta ainakin kahdeksan fattoush -salaattia. Lisäksi libanonilaisia kylmiä mezejä, mutta myös pitsaa. Minihamppareita ja teriyaki -kanaa. Hummerinacholautasta ja paikallisia jälkiruokaherkkuja. Turkkilaista kunnon kebablautasta ja kuvissakin vilahtelevia pizza/pitaleipien yhdistelmiä. Terveellisiä kvinoasalaatteja. Arabialaista leipää ja suloisen täyteläistä hummusta on kaikista eniten ikävä.

♥ Turvallisuus. Kukaan ei vislaile tai huutele perään. Iltamyöhäänkin saimme kaduilla kävellä ilman tunnetta siitä, että olisi epämiellyttävä olo. Käsilaukusta ei tarvinnut pitää kaksin käsin kiinni varkaiden pelossa. Taksissa ei tullut kertaakaan tunne, että kuski huijaa.

♥ Hygienisyys. Ruokamyrkytyksenhän voit saada mistä tahansa. Ihan koti-Suomessakin. Meillä kuopus oksensi yhtenä yönä ja esikoinen Atlantiksessa huonetta odotellessamme. Veikkaan, että joku pikkupöpö tytöillä oli, mutta toisaalta kuopuksen äkillisen pahoinvoinnin kuittaisin myös Tim Hortonsin äklömakealla kaakaojuomalla 😀 Tuntui, että oli ruokapaikka mikä tahansa, niin mitä tahansa uskalsi syödä. Tälläkään reissulla emme vältelleet mitään, niin kuin emme ole koskaan vältelleetkään. En voisi kuvitella eläväni lomamatkaani esimerkiksi ilman salaatteja tai muita kypsentämättömiä ruokia.

♥ Siisteys. Singapore on siisti, mutta ei kuulkaa Dubai sille paljoa häviä. Oikeastaan voisin sanoa, että katukuva on siisteydessään samaa tasoa. Julkisia veskejä oli runsaasti ja aina ihastelin niiden siisteyttä.

♥ Ihmiset. Aluksi mietin, että onpa harmi, ettei saa hymyjä samanlailla kuin esimerkiksi Indonesiassa tai Thaimaassa. Kunnes tajusin, että kun ensin hymyilee itse, niin useimmiten dubailaiset hymyilivät takaisin. Muutaman kerran jouduin toteamaan, että vaikka itse olin yliystävällinen ja hymyilin, niin sain hymytöntä palvelua. Mutta hei, kaikillahan meillä on joskus sellainen päivä, ettei hymy irtoa. Sitäpaitsi, ajattelin asian niin, että nuo pari miespuolista henkilöä, ketkä eivät hymyilleet mulle asiakaspalvelutilanteessa omasivat huippuhyvän pelisilmän; kunnioittivat minua naisena sekä sitä, että vieressäni seisoi aviomieheni. Ei siinä sovi lirkutella, eiks niin 🙂 Joten tässä yksi esimerkki, miten negatiivisuudet voi kääntää positiivisuuksiksi!

♥ Hotellin sijainti. Me emme juuri tutkailleet hotelleja varatessamme, mikä on kivaa aluetta ja mikä ei. Ihanalta ystävältä kysäisin sen jälkeen mielipidettä, kun olin jo varannut hotellit ja tulimme tulokseen, että hyviltä paikoilta ovat. Eka hotelli (Hilton Dubai by the walk) sijaitsi JBR:ssä lähellä The Walk:ia. Nappisijainti, lähistöltä löytyi kasapäin ravintoloita ja kauppoja. Toinen hotelli (Atlantis the Palm) sijaitsi Palmusaarella, josta on vähän matkaa Dubain muihin osiin. Nappivalinta tämäkin.

♥ Hintataso. Taksit olivat ihanan edukkaita verrattuna Suomeen. Niitä oli helposti saatavilla ja olivat luotettavia. Ruoka oli samanhintaista kuin meillä. Vaatteiden hintoja silmäilin pikaisesti Dubai Mall:ssa ja huomasin, että samaan hintatasoon menevät kuin kotonakin. Koska mitään akuuttia shoppailtavaa ei ollut, niin emme juuri kaupoissa kierrelleet. Verrattuna esimerkiksi Aasian lomiin ruokaan kului rahaa rutkasti enemmän, mutta toisaalta kertaakaan emme joutuneet ruoan laatuun pettymään.

♥ Alkoholittomuus. Tämä! Se, että julkisilla paikoilla ei myydä alkoholia on ihana asia. Ei örveltäviä turisteja tai paikallisia nähtävillä, mikä lisäsi turvallisuuden tunnetta. Itsekin nautin siitä, että ruoan kanssa tuli juotua vettä. Tai sitä Diet Pepsiä (miksei muuten tätä juuri enää saa Suomesta?). Kerran mies ehdotti pihviravintolaan menemistä, mutta niin on makuaisti kehittynyt, että en olisi ehkä pihviä voinut ilman 12 cl punaviiniä syödä ;D Hotellien baareissa on kyllä saatavilla alkoholia, mutta hintataso on aikamoinen. Mielelläni otan sen dieetti Pepsin kuin maksan valkoviinilasista 18 euroa…

♥ Pukeutuminen. Tämäkin seikka aiheutti aluksi hämmennystä; miten me nyt osataan pukeutua maassa maan tavalla. Mutta kun teki pienen kierroksen (ulkopuolella hotellin), niin huomasi että siistit vaatteet on pop. Oikeastaan ihan kiva, että ihmiset pukivat päällensä mennessään syömään esimerkiksi uima-allasosastolla. Aika monessa kohteessa kun näkee hikisiä ihmisiä pikkupikkubikineissään ruokailemassa. Tutkailimme lapsien pukeutumista ja huomasimme, että se on vapaampaa esimerkiksi julkisilla paikoilla; heillä ei tarvitse olla olkapäät ja polvet peitettynä.

Voi voi, että tuli taas ikävä Dubaihin! Mutta olipa ihana palata ruokiksella noihin maisemiin ♥ Nyt takaisin töiden pariin eli ajatukset loppuviikon myyntikokoukseen matkailun sijaan. Helpommin sanottu kuin tehty 😀

KESKIVIIKKOTERKUIN,

torstai 27. lokakuun 2016

Muutamia vinkkejä NYCiin

MOIMOI!

Ei mene iltaakaan, etteikö miehen kanssa vielä juuri ennen nukahtamistamme palata tuohon ihanasta ihanimpaan reissuun. Muistellaan Salemin katuja, Bostonin North Endin edessä olevia markkinoita, tajutonta mäihää kelien suhteen, Stonehamin jääkiekkohallin tuoksua ja sitä mielettömän kaunista ruskaa, joka oli värjännyt puut punaisellaan. Muistellaan myös New Yorkia ja siellä viettämiämme ikimuistoisia hetkiä. Joista ehkä eniten kaikkien mieleen jäi tuo NHL-ottelu. Muun muassa siihen liittyen listasin muutaman pienen vinkin. Osalle nämä voivat olla ihan selvää kauraa, mutta joillekin ehkä tulevat tarpeeseen 🙂

NHL-PELIIN?

Jos et ole ehdoton sen suhteen, että pitäisi päästä Madison Square Gardenille, niin kannattaa ehdottomasti lähteä Brooklyniin ja säästää rahaa. New York Islanderin uusi hieno kotihalli Barclays on metron päässä. Metroasema sijaitsee hallin pääsisäänkäynnin edessä. Taksilla tuolta takaisin Times Squarelle maksoi 25 dollaria ja aikaa kului noin 20 minuuttia. Jääkiekkoliput kannattaa ehdottomasti ostaa www.ticketmonster.com:in kautta. Suomen päässä ehdimme jo luopua toivosta päästä peliin, sillä meidän perheeltä liput New York Rangersien peliin olisivat maksaneet noin 800 euroa. Miettikää, ihan järjetön summa! Onneksi mies bongasi tuolta Ticketmonsterilta neljä vierekkäistä paikkaa. Siellä siis ihan mattimeikäläiset myy lippujaan, mitä ei käytä. Meillä ei ollut niin väliä mistä päin paikat ovat, mutta ne olivatkin sitten ihan parhaimmilta paikoilta. Kotijoukkueen hyökkäyspään puolella ja tarpeeksi alhaalla, jotta kiekonkin näki. Maksoimme noista á 125 dollarin arvoisista paikoista 36 dollaria kipale. Pelin jälkeen katsoimme lippuja tarkemmin ja huomasimme, että olisimme olleet oikeutettuja niillä myös VIP-sisäänkäyntiin. Mutta eipä tuolla silti jonoja ollut.

Tunnelma hallissa oli sitä luokkaa, että jopa lapset intoutuivat kannustamaan kotijoukkuetta. Ollakin, että vierasjoukkueessa ”haijoukkueessa” pelasi suomalainen Donskoi 😉 Kuten jo mainitsin aiemmin niin hallissa syömäni hodari oli parasta ikinä syömääni hodaria ja Brooklyn olut maistui taivaalliselle. Katsomossa kiersi myyjät myymässä ”tall boys” eli isoja oluttölkkejä ja virvoitusjuomia. Muutenkin tuo Brooklyn näytti iltahämärässä taksista käsin sellaiselta, että sinne pitää päästä vielä uudelleenkin. Jalkautua kaduille dallaamaan.

NÄKÖALOJA KATSOMAAN?

New Yorkin kattojen yllähän sitä näkee itsensä, kun ajattelee kaupunkia. Sitä, kun silmän kantamattomiin näkyy pilvenpiirtäjiä ja merta. Kiitos teidän vinkkien, suuntasimme tätä näkymää todistamaan The top of the Rockiin, joka olikin meidän hotellistamme kivenheiton päässä. Netistä olisi saanut ostaa ennakkoon voucherit, jolla olisi päässyt lipputiskille ohitusjonoa pitkin. Emme ostaneet, mutta eipä lippujono ollut viittä minuuttia pidempi. Mikä jälleen kerran sai silmäni kiepsahtamaan ympäri oli lippujen hinnat. 132 dollaria koko perheeltä näköaloista tuntui suurelta, mutta kun päästiin tuonne ylös niin haukoimme henkeämme. Eikä pelkästään korkeanpaikan kammon takia 😀 Empire State Building on kaunis ja se näkyi tuolta TOTR:istä aivan täydellisesti. Kuuleman mukaan Empire State Buildingin näköalamestoille on paljon pidemmät jonot, joten suosittelen TOTR:ia. Myös WTC:n tilalle rakennetussa One World Trade Centerissä on mahdollisuus hurauttaa hissillä ylös näköaloja katsomaan, mutta se olisi ollut vielä kalliimpaa lystiä kuin TOTR. Tuo WTC-rakennusten tilalle tullut 1WTC (alin kuva seuraavista kuvista) on muuten USA:n korkein rakennus. Näköalojen lisäksi The Rock hurmasi ympäristöllään. Seuraavalla kerralla pitää vuokrata luistimet tuosta TOTR edestä ja päästä luistelemaan!

NYC MERELTÄ KÄSIN?

Oh, yes sir! Kerroinkin teille, että me otettiin pariksi päiväksi turistibussiliput. Big Bus -yhtiötä suosittelen. Tuohon kahden päivän lippuun sisältyi tunnin risteily. Ellei olisi sisältynyt olisimme todennäköisesti menneet lounasristeilylle tai illallisristeilylle. Tosin nekin olisivat maksaneet aivan sikamaisesti (päälle 400 dollaria…huh). Ystävät vinkkasivat meille, että parhaiten Vapaudenpatsaan näkee Staten Islandille menevästä laivasta. Tätä suositteli myös yksi paikallinen. Ei sen kummempia terminaaliruuhkia ja mikä parasta, laiva on ilmainen ja siellä on baari. Meillä oli tarkoitus mennä sillä vielä yksi ilta ikuistamaan skyline ja Vapaudenpatsas auringonlaskussa, mutta se jäi kiireen alla tekemättä. Useimmat risteilylaivat kiertävät myös Brooklyn Bridgen alta. Jos silta voi olla kaunis, niin tuo on juurikin sitä.

EDULLISEMMIN MUSIKAALEIHIN?

Niin, meillä oli tarkoitus mennä musikaaleihin, mutta koska Suomessa katsoimme lippujen olevan 500 dollarin luokkaa meidän perheeltä, niin päätimme ottaa liput vasta paikan päällä. Times Squaren TKTS:ssä saa hyviä diilejä päivän näytöksistä. Hinnatkin ovat ihan minimaaliset noihin ennalta ostettuihin. Halvimmillaan 25 dollaria / lippu. Times Squaren TKTS-lippupisteelle on vain aivan järkyt jonot, joten suosittelen käymään Etelä-Manhattanilla, Wall Streetin lähellä olevalla South Street Seaportin TKTS:llä. Ei jonoja lainkaan. Ainakaan niinä kertoina, kun siitä ohi tallustelimme 🙂 Musikaalit jäivät meidän osaltamme seuraavaan kertaan. Jostain kuulin, että Leijonakuninkaaseen ei saa lippuja TKTS:stä, joten ehkä sitten pitää laittaa nyörit kiinni hyvissä ajoin ennen reissua.

MERKKIVAATTEITA EDULLISEMMIN?

Jos ei ennätä lähteä New Yorkin ulkopuolelle outlet ostoskeskuksiin, niin voihan aina suunnata Marshallsiin tai T.J.Maxxiin. Bostonin päässä teimme kivoja löytöjä Marshallsista, Sohon Marshallissa emme käyneet, mutta uskoisin, että sielläkin on samanlainen vaatevalikoima. Miehelle löytyi pari Ralph Laurenin neuletta 30 dollariin, itse ostin Philosophyn mekon 20 dollarilla (lähtöhinta 100 dollaria). Tytsyille farkut kuudella dollarilla. Ja hei, alusvaatteet ovat tuolla ihan älyttömän edullisia. Laukut myös. Michael Korsia sai 50-60 dollariin. New Yorkissa kävimme T.J.Maxxissa Hell’s Kitchenin alueella. Sieltä emme vaatteita ostaneet, mutta hullaannuin kosmetiikkaosastolla. Esittelen nuo kosmetiikkaostokset myöhemmin 🙂

Jotain vielä oli, mitä piti vinkkaamani…ai niin, joka yö klo 23:57 Times Squaren isot valomainokset korvataan yhtenäisellä taideinstallaatiolla. Kolmeksi minuutiksi vain tosin. Meillä oli hotellihuoneesta Times Square näkymä ja piti jaksaa joku ilta valvoa tuonne asti. Haaveeksi jäi 😀 Hotellistakin piti mainita vielä sen verran, että ehkä toista kertaa en menisi Times Squarella sijaitsevaan hotelliin. Hustle & bustle on sitä luokkaa, että ei montaa päivää jaksa. Lisäksi tuo meidän Crowne Plaza oli aivan ylihinnoiteltu siihen nähden, että oli jo melko kulahtanut eikä lämmintä vettä tullut ihan koko suihkuttelun ajan. How nice is that, eh? 😉 Mutta mikäli haluaa keskeistä sijaintia, niin sitten tuo hotelli toimii! Meillä oli alunperin varattu huone The New York Edition -hotellista, joka sijaitsee Madison Square puiston reunalla. Diili oli ihan älyttömän edullinen ja sitten menimme säätämään matkustuspäivien kanssa ja peruin tuon hotellin. Argh. No, ensi kerralla sitten sinne!

Voipi kuulkaas olla, että meidän perheen Aasia-rakkaus vaihtuu Amerikka-rakkaudeksi. Siitä on liian monta vuotta kun olen käynyt viimeksi Floridassa tai Kaliforniassa, joten ehkä matkustusbucketlistiin pitää lisätä ne seuraavaksi. Haaveissa on käydä katsomassa vieläkö siellä San Diegon yhdellä pienellä sivukujalla on liike joka myy Turkinpippureita (karkkeja). Ah, vaihtarivuoteni pelajastakauppa. Hamstrasin niitä Kanadan puolelle sen verran, että tullimies on varmaan naureskellut partaansa laukkuani skannatessaan. Hei, toivottavasti siellä sisäinen aurinko möllöttää – ulkona kun on sen verran kökkö keli. Päätin muuten tänään, että uuteen kotiin on pakko saada kuraeteinen. Koiraherra alkaa olemaan sen verran iso, ettei mahdu enää lavuaariin jalka- ja masupesulle 🙂

TORSTAITERKUIN,

sunnuntai 23. lokakuun 2016

Madagascarin pingviinien luona

HEISSULIVEI

vaan ja suloista sunnuntai-iltaa! Ihan pakko paljastaa taas yks juttu; se things-to-do lista ei tänäänkään lyhentynyt, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Mutta hei, nyt on juhlittu erään pienen prinsessan synttäreitä, vaihdettu autoon talvirenkaat, pesty auto ja saatu pitkästä aikaa mummulan ulkovalot palamaan. Kulutettu myös pitkästä aikaa juoksulenkkarin pohjaa. Onhan siinäkin jo jotain yhdelle päivälle. Tosin pian tämä saamattomuus ei kyllä enää mene aikaeroväsymyksen piikkiin. Työpisteenikin on niin täynnä tavaraa, että piti raivata hiukan niitä sivuun, jotta löydän tämän näppikseni. Nuttura on tainnut todellakin löystyä…aiemmin olisin saanut tästä kaaoksesta panikslagenin 😀

Palataan ihanaan ja syksyiseen New Yorkiin. Helmi kaupungin keskellä näyttäytyy kuvissa. Nimittäin tuo Central Park. Ihana paikka. Hassua oli se, että miljöö näytti varsin syksyiseltä ruskan keskellä, mutta mittarissa oli 28 astetta lämmintä. Täytyy sanoa, että kelien suhteen meillä kävi kyllä mieletön mäihä; eilen oltiin palauduttu perin lokakuiseen +9 asteeseen. Kylmempiä kelejä varten olimme kyllä pakanneet mukaan villatakkeja ja farkkuja. Mies sujautti viime tingassa yhdet sortsit mukaan ja niille olikin joka päivä käyttöä. Central Parkin varjossa oli ihana viilentyä kesken kiertelyn.

Aluksi ajattelimme, ettemme varmastikaan ehdi Keskuspuiston eteläpäädyssä sijaitsevaan eläintarhaan, mutta päätimmekin mennä sinne ex tempore. Vaikka Nykissä oli muuten hinnat pilvissä, niin tuonne eläintarhaan oli mielestäni muuhun hintatasoon nähden erittäin suopeat pääsymaksut. Aikuisilta sisäänpääsy taisi olla 10 euron luokkaa ja lapsilta puolet vähemmän. Eläintarha oli todella kompakti, mutta sieltä sai aivan tajuttoman kivoja kuvia NYC:n pilvenpiirtäjistä. Tiedättekö, kun aina sitä on jonkinlainen mielikuva matkakohteesta. Ja näin kun maailmaa katselee linssin läpi, niin sitä odottaa saavansa täydellisen kuvan. Madagascarin pingviinien vierestä se löytyi. Mulle henkilökohtaisesti täydellinen paikka ikuistaa New York.

Arvatkaas mitä huomasin tuolla eläintarhassa? Niin ihana paikka kuin se olikin, niin mun alkoi yhtäkkiä käymään noita ihania pikkupingviinejä sääliksi. Olisiko niiden kuitenkin parempi olla siellä, missä on jäätikköä ja jääkylmää vettä? Eivät ne kyllä siltä lainkaan näyttäneet, että olisivat kärsineet, mutta minkäs sitä herkkis itselleen mahtaa :p Oletteko muuten nähneet Madagarskarin pingviinit elokuvaa? Mä en juuri ole piirretyistä perustanut, mutta noi Madagascarit uppoaa hienosti 🙂

VIETTÄKÄÄHÄN IHANA SUNNUNTAI-ILTA ♥

PS. kameran muistikortille taltioitui yli 1000 kuvaa. Ja perinteiseen tapaan mä olen niistä yhdessä. Yhdessä. Hih, pitäisi laittaa mies joskus kameran taakse!

perjantai 21. lokakuun 2016

In the heat of the night

new-york-12-of-20 new-york-1-of-2 new-york-20-of-20 new-york-8-of-20 new-york-3-of-20 new-york-5-of-20 new-york-6-of-20 new-york-7-of-20 new-york-9-of-20 new-york-13-of-20 new-york-15-of-20 new-york-17-of-20 new-york-18-of-20 new-york-19-of-20 new-york-2-of-2 …no niin, käsi ylös kenellä alkoi soimaan Sandran kyseinen kappale päässä? 😉

MOIKKAMOI,

täällä ollaan molemmat kädet ylhäällä. Päässä soi tätä postausta kirjoittaessani. Postauksen julkaisuhetkellä oikeastaan ollaan lentokoneessa jossain 11 000 kilometrin korkeudella, mikäli ajastukseni toimii niin kuin sen pitäisi. Yleensä reissun lopussa tulee se reissuhaikeus, mutta viime päivien aikana on tullut niin kova ikävä koirulia, että haikeutta ei ole. Kerrankin näin.

New York jää todellakin mieleen kaupunkina, joka ei koskaan nuku. Illalla kun laitoimme hotellihuoneen verhot kiinni, tuijottelimme Times Squaren valoja ja liikennettä. Aamulla verhot avatessamme alhaalla näkyi jälleen keltainen taksimeri. New York oli kyllä kaunis kaikessa valoloistossaan. Ehkä vakuuttavin yöllinen skene oli Brooklyn Bridgeltä kohti Manhattania ajaessamme. Onko siitä kuvia? Ei ole, sillä pikkuinen nukkui olkapäätäni vasten emmekä raaskineet pyytää taksikuskia pysähtymään 🙂

Vaikka suurkaupungeissa tulee noudattaa tiettyä varovaisuutta, niin silti NYC tuntui aivan turvalliselta. Ainakin siis tuo Manhattanin alue. Eipä me myöhään yöllä ulkona kukuttu, paitsi silloin kun tultiin jääkiekko-ottelusta. Silloin hypättiin taksin kyydistä 5th Avenuella ruuhkien takia ja käveltiin hotellille Times Squaren kautta. Poliiseja näkyi liki joka kadunkulmassa. Kodittomien edessä sydämeni särkyy joka kerta. Varsinkin sen yhden mustaihoisen, joka ilta toisensa jälkeen aneli ”have a heart, help the homeless”. Mulla on iso sydän ja näin jälkikäteen ajattelen, että miksi en auttanut? Miksimiksimiksi…

Meillä oli pari päivää NYCissä todella tiivis ohjelma ja pari päivää otettiin lungisti. Päätettiin, että se, mitä näkemättä jää, nähdään ensi kerralla. Esimerkiksi käveleminen High Linea pitkin tai illallisristeily. Musikaali ja lenkkeily Central Parkissa. Ehtiihän sitä. Paljon tosin nähtiinkin. Kiinnostaako teitä muuten lainkaan sellainen perinteinen nähtävyyspostaus? 🙂 Postauksia New Yorkista on vielä tulossa seuraavien päivien sisään, mutta niiden ohella aletaan pikkuhiljaa remontoimaan sitä mummulaa. Myös täällä blogin puolella. Lisäksi ajattelin laittaa ihan julkisesti ruokavalion takaisin ruotuun kuten myös liikunnat. Jonkinsortin myyssipostausta on ihan takuulla luvassa viikonloppuna myös. Kaipaan hellan ääreen, kynttilän valoon.

Pieni loma on tehnyt poikaa, tuo mummulan tyhjäysprojekti kun otti sen verran koville. Nyt osaa jo taas nauttia siitä ihanasta ajatuksesta, että me asutaan kesän kynnyksellä jo uudessa kodissa. Eikä missä tahansa kodissa, vaan lapsuudenkodissani. Tuo ajatus tuntuu niin kovin hyvältä ♥

SUPERIHANAA PERJANTAITA,

torstai 20. lokakuun 2016

Ruokajuttuja reissun päältä

lepainquotiden-1-of-25 lepainquotiden-2-of-25 lepainquotiden5 lepainquotiden-4-of-25 lepainquotiden4 lepainquotiden-9-of-25 lepainquotiden1 lepainquotiden-16-of-25 lepainquotiden2 lepainquotiden-17-of-25 lepainquotiden3 lepainquotiden-19-of-25 lepainquotiden7 lepainquotiden-21-of-25
..so sorry kuvatulvasta, innostuin vähän kuvailemaan 😉

HELLOHELLO!

Siellä elellään jo torstai-iltapäivää, mutta me herättiin ihan just. Kohta ollaan lähdössä aamiaiselle, mutta sitä ennen tulin kertomaan teille vähän millain tuo aamiaiskuvio ja muut ruokailut meillä on täällä reissussa mennyt. Bostonin Marriott Burlington-hotellissa saimme hienon diilin varausta tehdessämme; 23 eurolla sai neljälle aamiaisen kolmeksi aamuksi. Ok, mietimme. Varmaan sellainen peruspaahtis ja muna -tyylinen systeemi. Mutta ehei, aamiaisbuffet oli taivaallinen. Terveellistä tai rasvaista. Suolaista tai makeaa. Up to you. New Yorkissa majoitumme Crowne Plazalla Times Squarella (ensi kerralla vähän muualla…) emmekä ottaneet aamiaista, kun olisi ollut 30 euron luokkaa/hlö/aamu. Tuolla hinnalla kun syödään ihan kiitettävästi ulkonakin.

Ekan NYC aamun aamiainen oli täydellinen katastrofi. Disaster. Kiireessä ryntäsimme yhden sivukadun kuppilaan, joka mainosti ilmaista kahvia (heh, me suomalaiset). Aamiainen ei ollut hinnankiroissa, mutta munakas, paahtikset ja paistetut perunat tihkuivat rasvaa niin, että meikäläisen sappikivet meinasivat räjähtää ulos rinnasta 😀 Noh, kahvi oli hyvää ja myös refill oli ilmainen. Tokana aamuna haettiin hotellin kiskasta lapsille croissantit ja meille bagelit kera Phillyn. Kahvit ja mehut. Kohtuuhintaista ja ah, niin hyvää. Eilen aamuna kroppa kaipasi jo jotain muuta. Blogeissa (olettehan kuulleet blogeista? Ikään kuin naistenlehtiä, mutta netissä. Suosittelen tutustumaan, mä olen koukussa ;D) olen lukenut Le Pain Quotiden -paikoista ja ihastellut. Sekä ruokia että miljöötä. Unelmat käyvät toteen, sillä nyt sellaiseen pääsimme. Ihan minimaalisella jonottamisella. Postauksen kuvat ovat sieltä.

Lapsille lasten menusta vohvelit tuoreilla mansikoilla (alle viisi dollaria sis. mehun) ja croissantit. Miehelle kaurapuuroa banaanilla ja pähkinöillä. Minulle kreikkalaista jugurttia marjoilla. Leipävati pöytään. Lisäksi kahvipannulliset molemmille. Sekä superduperterveellinen puristettu mehu, joka takaa sen, että flunssaa ei meidän perheessä näy seuraavaan vuoteen. Mitähän muuta…no sen verran, että aamiainen muuttui brunssiksi ja ähkyssä käveltiin kohti Central Parkia. Ensimmäinen vapaa penkki ja kymmenen minuutin eteenpäin tuijottelusessio auttoivat!

Lounaaksi olemme joka päivä New Yorkissa hakeneet ”grab ’n’ go” -tyylisesti salaattia tai salaattia ja lämmintä ruokaa. Salaattibaarit ovat ihan loistavia paikkoja. Saat valita joko valmiista salaateista tai sitten rakentaa omasi alusta asti itse. Valmiit salaatit olivat niin reiluja, että kahdesta sellaisesta saamme koko perheelle lounaan. Ja täällä tuo lihanystävä mieskään ei rutise, sillä jostain syystä nuo ”kasvispöperöt” täyttävät paremmin kuin kotona. Hmm 😉 Sohon Dean & Delucaan olisi voinut jäädä lounaalle, mutta kassajono oli miljoona kilometriä pitkä. Sen sijaan suuntasimme tien toiselle puolelle jo aikansa eläneeseen Jubilee Marketplaceen kera paikallisten. Aluksi oli tarkoitus napata sieltä ruoka mukaan, mutta päätimmekin syödä paikan päällä baarijakkaroilla. En muista koska salaatti olisi maistunut niin hyvälle. Jääkylmästä Samuel Adamsista puhumattakaan.

Pari iltaruokajuttua sopii vissiin heittää tähän postauksen perään myös; Hell’s Kitchen on tuossa ihan lähellä ja siellä ollaan syöty nyt kahtena iltana. Ekana iltana Il Fornossa. En suosittele. Sijainti ja sisustus olivat ok, mutta ruoka ei. Mitenkähän sen voisi kauniisti sanoa, jos ruoka maistuu siltä, että se on mikrossa lämmitetty? Pastasuikaleet kiinni toisissaan yhdessä klimpissä? Että lihapullat maistuvat liikaa pakastimelle? Ugh, viini oli kyllä hyvää, mutta muuten paikan hintalaatusuhde ei ollut kyllä lainkaan kunnossa. Jännä juttu, että paikka oli kuitenkin ihan tupa täynnä. Mutta hei, kiitos jollekin teistä; suuntasimme vinkistänne Don Antonioon pizzalle eilen. Voi morjens – jos täälläpäin joskus käytte, niin käykäähän maistamassa maailman parasta pizzaa. Paikka on aika ruuhkainen ja meille sanottiin aluksi, että on noin 15 minuutin jonotusaika. Jäimme odottamaan ja saimmekin pöydän suht’ nopeasti. Mutta ne pizzat, ne olivat taivaallisia. En osaa kuvailla, mutta maistuivat ihan älyttömän hyville. Söimme kaksi pizzaa ja yhden calzonen neljään pekkaan. Puhetta ei kuulunut, mutta muminaa kylläkin 😀

Nyt taas hösseliksi. Ihan jännä ajatella, että luovutetaan tänään klo 12.00 huone ja illalla lähdetään Lontoon kautta kohti Suomea. Silti vasta huomenna illalla ollaan kotona. Ihana reissu takana, mutta nyt on kyllä niin karmivan kova ikävä Tobya, että haluan kotiin asap. Yritän ehtiä laittaa teille ajastettuna huomiselle yhden postauksen, mutta en lupaa 100%. Sen tosin lupaan 100%:sesti, että vastaan jok’ikiseen ihanaan kommenttiinne viikonlopun aikana. Kiitos niistä ihanat ♥ On ollut sangen huisia huomata, että teitä nämä reissupostauksetkin kiinnostavat!

ILOISIN TORSTAITERKUIN,

PS. ai niin ja elämäni parhaimman hodarin söin yhtenä iltana Brooklynissä NY Islanderin pelissä; Nathanin hodarit ovat kuulemma erittäin kuuluisia eikä suotta! Ovat olleet sitä jo 100 vuoden ajan.