sunnuntai 14. kesäkuun 2020

Aistit avoinna ♥

6

Tuoksutan järven raikkaan tuoksun. Jonkun lämmittämän puusaunan. Vieressä olevasta mansikkarasiasta tulevan makean suloisen tuoksun. Koiran uniset anturat. Tuoksutan kesän.

Tunnen pehmeän turkin säärtäni vasten. Auringonottotuolin hieman röpyliäisen kankaan. Auringon lämmön ihollani. Auringon säteet suljettujen silmieni läpi. Rakkaan pehmeät huulet otsallani, kun ohi kulkeissaan suikkaa suukon. Tunnen kesän.

Kuulen vastarannalta vedessä leikkivien lasten kiljunnan. A. Aallon Rytmiorkesterin vaimeat saundit. Ainakin kymmenen eri linnun sirkutuksen. Toiselta puolen saarta tulevan moottorisahan äänen. Kuopuksen vapautuneen kikatuksen mökin sisältä. Kuulen kesän.

Maistan makean mansikan suloisuuden. Järvi-ilman raikastaman ilman hengittäessäni sisään. Aamukahvin jättämän pinttyneen maun, joka yhdistyy hammastahnan raikkauteen. Maistan kesän.

Näen sinistä taivasta avatessani silmät. Pilvenhattaran, joka muistuttaa yksisarvista. Näen varpaankynsistäni hieman jo lohkenneen pinkin kynsilakan. Päikkäreiltä heräävän koiran autuaan venyttelyn. Näen kesän.

HEISSUN IHANAT!

Olettehan muistaneet nauttia kesästä jokaisella aistilla? Mun täytyy myöntää, että vaikka olen ollut koko kevään hereillä, niin nyt sitä on tullut oltua vielä enemmän alive & kickin’. Fiilistelyn mestariksi ei synnytä yhdessä yössä. Se vaatii työtä. Ainakin mä olen tehnyt paljon töitä sen eteen, että osaan olla kaikki aistit auki. Että silloinkin kun elämässä on vaikeita aikoja, osaan kuitenkin nauttia. Ihminen voi tuntea monia tunteita samaan aikaan. Jos vain antaa niille kaikille mahdollisuuden. Toivottaa tervetulleeksi tunteet, jotka ovat hyväksi. Hyväksyy tunteet, jotka ovat haastavia. Mutta ei jumiudu niihin, vaan keskittyy niihin parempiin tunteisiin.

Ajatuksiin, jotka poikkeavat kylään. Jättävät jälkensä ja jatkavat matkaa.

Hyvillä mielin laitan huomen aamulla kukonlaulun aikaan kellon soittamaan ja suuntaan toimistolle. Ensimmäinen kesälomaviikko antoi enemmän kuin uskalsin edes kuvitella. Säät, joista en olisi tohtinut edes haaveilla. Auringonlaskuja, joita jäin tuijottamaan. Aina välillä sitä tuntuu, että odotetaan kesälomaa, jotta kesästä voi nauttia. Mun mielestä kesästä voi nauttia samalla kun käy töissäkin. Töissä ollaan keskimäärin noin kahdeksan tuntia ja jos toiset kahdeksan tuntia omistaa nukkumiselle, niin siinä jää vuorokauteen kuitenkin vielä ylimääräiset kahdeksan tuntia nauttia kesästä. Se on ihan mielettömän ihanaa! Ja kuka sanoo, että töissä ei voisi nauttia kesästä. Mun mielestä kesäpäivät töissä on mahtavia. Kaikki on jotenkin kesäfiiliksellä ja tunnelma on leppoisa.

Huomen aamu alkaa toivottavasti pikaisella juoksulenkillä ja terassiaamiaisella ennen töihin lähtöä. Töiden jälkeen luvassa koko perheen (miinus sen yhden riparilapsen) kesken kesäisestä golfkentästä nauttimista. Illalla voisi pitkästä aikaa virittää vielä kotipihaan krokettikentänkin grillauksen ohella. Kesä, mä niin tykkään susta ♥

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,


perjantai 12. kesäkuun 2020

Musta tulee isona torimummo

6

MOIKKAMOI IHANAT!

Tänä aamuna lähdettiin tyttöjen kanssa toriaamiaiselle. Nautittiin auringosta ja ihmisvilinästä. Pientä jännitystä oli myös pöydän ympärillä havaittavissa. Aamupalasämpylä ei oikein uponnut. Avonainen matkalaukku kummitteli mielessä. Ajattelin, että on ihan turha tulla kotiin jänskättämään riparille lähtemistä. Käytiin ostamassa jätskit ja suomalaisia, lähituottajan mansikoita. Käveltiin ihan järven äärelle. Mietittiin, millaista olisi lähteä näin hienolla kelillä järvelle veneellä.

Törmättiin moneen tuttuun ja jälleen kerran mietin, että miksi sitä tuleekin käytyä kaupungilla niin harvoin. Ollakin, että viimeiseen kolmeen päivään olen käynyt kaupungilla kolmena päivänä. Mä rakastan tätä mun kotikaupunkia. Olen aina rakastanut. Sen toreja ja sen ihmisiä. Niitä, jotka yhdistävät sanat toisiinsa hassusti. Murretta jonka tunnistaa toisella puolen maailmaa omakseen. Meitä, joista yhtäkkiä näin kesän tullen kuoriutuu sosiaalisia toriturreja. Jotka istuvat menopaluun kanssa rotvallirreunalla, jos ei toripöydissä ole tilaa. Voin olla hivenen puolueellinen sanoessani, että meiän tamperelaisten kanssa on helppo tulla toimeen. Meidän toripöytään saa aina istua, jos vapaata löytyy. Ja me ollaan sevverran höveleitä, että jos ei tilaa löydy niin sitä tehdään.

Tiedättekö, että mä olen vihdosta viimein hiffannut, mikä haluan isona olla. Musta tulee isona torimummo. Sellainen, joka istuu kahvittelemassa koko päivän. Kahvia tassilta ryystäen. Tuttujen kanssa höpötellen. Siinä on tavoitetta kerrakseen.

Mutta ennen isoksi torimummoksi kasvamista, mulla on tässä muutama kiireellisempi työ hoidettavana. Tämä äitiys ja napanuoranvenytysprojekti esimerkiksi. Viedään kuvien kaunotar iltapäivästä kauan odotetulle riparille. Näin h-hetkellä jotenkin olen helpottunut siitä, että Espanja vaihtui koronan takia Kangasalaan. Toinen on lähempänä. Ennen riparia olisi tiedossa vielä rippijuhlatarjottavien tiimoilta palaveria. Kääks, ne juhlathan on ihan pian! Hyvin se menee, sekä riparilaisella että äidillä. Ostettiin mulle sup-lauta mökille, että saan jotain tekemistä viikonlopulle. Ei tarvii olla koko ajan sitten viestittelemässä ja kyselemässä kuulumisia 😀

IHANAA ALKAVAA VIIKONLOPPUA ♥

PS. löydettiin eilen esikoiselle juhliin kengät reilulla neljällä kympillä. Olivat 50% alessa. Todellinen löytö…vielä kun ottaa huomioon, että sopivat niin äidille kuin tyttärellekin 😉

 


torstai 11. kesäkuun 2020

Kesän herkullisin pizza & pikkuisen herkistelyä

4

HEI HUOMENTA IHANAT!

Onpas hassua laittaa näin heti aamusta iltahämärässä otettuja kuvia. Mutta koska ajattelin, että siellä on muitakin kesälomalaisia, joille tulee välipalavinkki tarpeeseen tänä (toivottavasti) helteisenä torstaina, niin sellaista tulin nyt tarjoamaan.

Kesän ehdottomasti coolein, herkullisin ja terveellisin pizza valmistuu käden käänteessä. Se virkistää kesken auringonoton ja se on helppo koota myös kesäisellä picnicillä. Nauttia iltapalaksi takapihalla samalla lintujen iltakonserttia kuunnellen. Täytteitä voi vaihdella mielensä mukaan eikä tämän pizzan paistamiseen tarvitse uunia.

Kyseessä on nimittäin vesimelonipizza. Mä bongailen aina tarjouksista kokonaisia vesimeloneja. Ollaan koko perhe aivan vesimelonifriikkejä ja palasteltu vesimeloni katoaa jääkaappikylmänä varsinkin näinä hellepäivinä alta aika yksikön.

Vesimelonipizza

vesimelonia kolmioiksi leikattuna

Päälle
islantilaista tai turkkilaista jugurttia
mustikoita ja vadelmia
kookoshiutaleita
loraus hunajaa
tuoretta minttua

– kokoa täytteet vesimelonin palojen päälle

Syödään sormilla ja sotketaan. Kesällä sekin on sallittua 😉

Pari vikaa kesälomapäivää ovat käsillä ja mun täytyy kyllä myöntää, että olen nauttinut kesälomasta täysillä. Malttanut olla katsomatta tämän tästä myynti- ja ostoreskontraa, reaaliaikaista tuloslaskelmaa tai sähköpostia. Kerran päivässä on riittänyt. Huomaan, että jälleen käy se sama kuin aiempinakin vuosina. Kun aivot menemät lomamoodiin, niin luovuus iskee. Mä voisin näin kesälomalla kirjoittaa päivät pitkät postauksia. Tekstejä varastoon.

Mutta koska tekstini elävät niin hetkessä, niin en näe oikein järkeä kirjoitella syksyn postauksia varastoon. Nuo hyvinvoinnin vuosikellon postaukset tosin ovat sellaisia, että niitä voisi työstää jo nyt ja kirjoitella valmiiksi. Kirjoitushimotuksissani olen taas miettinyt kirjan kirjoittamista. Joku sellainen ällösöpö romanttinen tarina tai sitten ruokakirja, jossa eletään kansien välissä koko ruokavuosi. Tunteella ja tarinoiden. Väliin pieniä hyvinvoinnin vinkkejä jakaen.

Loma on siis tehnyt tehtävänsä. Ihan jo kolmessa päivässä. Ehkä se auttaa, että on pitänyt huolta palautumisesta myös arjessa. Ei ole ollut niin loman tarpeessa, vaikka kieltämättä tämän kevään jälkeen olin pitkästä aikaa vähän loman tarpeessa. Jo ihan henkiselläkin tasolla tuo koronakevät oli meille kaikille raskas. Kesä, ja hei mikä ihana ja aurinkoinen kesä, tuli ihan varmasti jokaiselle suomalaiselle tarpeeseen. Jotenkin tuntuu, että tämä on lahja jostain korkeammalta meille, kun tsempattiin niin hyvin kevät ja mökkihöperöidyttiin omissa oloissamme ♥ Ajatus tuosta poikkeuksellisesta keväästä saa mut muuten vieläkin pikkuisen herkistelemään. Tai lähinnä se, kuinka monen elämä muuttui kertaheitolla (varsinkin etulinjassa olleiden). Niin, että ei siinä oikein pieni ihminen voinut kuin mukana räpistellä mukana ja totella ohjeita. Toivoa parasta. 

Herkistelyyn on kyllä toinenkin syy. Mun pikkuinen vauva, se joka vasta syntyi 44 cm pitkänä, lähtee huomenna rippileirille. Tänään mennään hakemaan rippijuhlamekko korjauksesta ja ostamaan kengät. Katsotaan, että matkalaukkuun on pakattu kaikki tarpeellinen. Uskon, että viikon päästä haetaan riparilta tyttö, jonka elämä on muuttunut kertaheitolla. Jonka matkalaukussa on jotain elämän varalle, mitä siellä ei ollut riparille lähteissä ♥

Herkisteleekö muuten kukaan muu elämän edessä vai olenko se vain mä?

IHANAA TORSTAITA TOIVOTELLEN,


tiistai 09. kesäkuun 2020

Mangojäätelö ilman jäätelökonetta

6

MOIKKAMOI!

Kuten eilen kerroinkin, niin tämä(kin) viikko mennään hyvinvointi edellä. En sitä sano, etteikö se viikonlopun Aakkos-pussi olisi kohottanut hyvinvointiani. Sitä se teki enimmässä määrin, hetkellisesti samalla kun ahmittiin neljä jaksoa Chicago PD:tä putkeen. Mutta kun kropassa on tulehdustila, niin tuo ei ollut fiksu veto. Joten tällä viikolla valkoinen sokeri joutaa minimiin. Tai ainakin karkkipussit jää kaupan hyllylle 🙂

Kesän omistan herkuttelulle ja mulle kesän ykkösherkkuina toimii kotimaiset mansikat ja herneet. Vielä niitä ei juuri ole ollut saatavilla, joten herkutellaan muulla keinoin. Jäiset mangot on meillä käytössä smoothieissa, mutta eilisissä mangojätskihimotuksissani (ihan ykkösmaku jätskikioskien valikoimista) päätin kokeilla mangojäätelön tekemistä itse. Ilman jäätelökonetta. Ja ilman valkoista sokeria. Makeutustahan tähänkin tuli, mutta välttämättä ei olisi tarvinnut. Varsinkin, jos ei ole tottunut juuri makeaan, niin mangon makeus toimii yksinäänkin.

Mangojäätelö

2 pss pakastemangopaloja
1 prk jääkaappikylmää kookosmaitoa
1-2 rkl vaahterasiirappia

-sekoita ainekset blenderissä sileäksi (lisää tarvittaessa vähän vettä, että sekoittuu)
-nauti heti tai
-kaada pakastimen kestävään astiaan (ja sekoittele pari kolme kertaa pakastamisen alun aikana, ettei jäähilettä muodostu)
-anna olla pakkasessa noin 6-8 tuntia
-ota sulamaan noin puoli tuntia ennen tarjoilua
-nauti

Nämä ns. nice creamit ovat olleet pitkään jo pinnalla eikä suotta. Niin helppoja ja iskee samantien herkkuhampaan kolotukseen. Täältä aiemmasta postauksestani löytyy lakritsi-, matcha- ja mansikka nice creamin ohjeet. Nyt kun syreenit ovat kauneimmillaan, mietin syreenijäätelön valmistamista. Syreenin lisäksi jätskiin voisi laittaa hieman kuusenkerkkäsiirappia. Nam!

Jes, nyt alkoi aurinko paistamaan, joten mars takapihalle! ☀️ Aamusta sai vetää farkkutakin päälle, sen verran viluinen keli oli. Katsoin viikon sääennustetta eteenpäin ja huh, en villeimmissä kuvitelmissa olisi edes uskaltanut haaveilla näin lämpimästä kesäkuusta. Vielä kun pääsisi mökille nauttimaan helteistä. Viikonloppuna viimeistään 🙂

TIISTAITERKUIN,

 


maanantai 08. kesäkuun 2020

Lomaviikon suunnitelmat meni uusiksi

3

MOIKKAMOI!

Niin haaveilin tänä aamuna nukkuvani pitkään, mutta siinä miestä hänen herätyskellon soitua hereille tökkiessäni heräsin itsekin sen verran, että päätin ottaa ekasta kesälomapäivästä kaiken irti ja herätä aikaisin. Jäin kuitenkin makoilemaan sänkyyn. Säätiedotus sanoi, että Tampereella oli 13 astetta ja pilvistä. Ok, jään vielä hetkeksi sänkyyn. Laitan Googlen laulamaan ”Pakarakipu, joka säteilee takareiteen ja säären ulko-osaan”. Jo viikon verran olen manannut sitä, että yöllä särkee, päivällä särkee ja oikeastaan ainoa hetki, kun ei särje on juoksulenkillä. Särky on saanut myös alaselän joikkeliin, sillä huomaan lantioni olevan virheasennossa vältelläkseni kipua. Siitä perinteisestä si-nivelestä ei ole kyse, sillä sen tunnistan heti.

Piriformis. Se se on! Nopeat googletukset venytysliikkeistä ja heti perään googletukset ravinnosta, jota suosia ja jota välttää. Mä olen niitä ihmisiä, jotka vannoo suoliston hyvinvoinnin vaikutuksesta koko kropan ja mielen hyvinvointiin. Nopeasti käyn läpi viikonlopun syömiseni, sillä tuo himskatin piriformis vaivaa enemmän kuin viime viikolla. Syy-yhteys tuntuu löytyvän. Mökillä syöty Aakkos-pussi (nam, mutta ne sokrut), entrecote (nam, mutta se rasva) ja lukuisat kananmunat (nam, mutta ne keltuaiset). Vuosien varrella olen oppinut tuntemaan kroppani enemmän kuin hyvin. Tiedän, mitä se kaipaa ja tiedän periaatteessa millaisella ruokavaliolla se voi hyvin.

Ihoni reagoi karkkeihin välittömästi pienin näpyin, lisäksi sokeri lisää kropan tulehdustilaa muuallakin. Miksei siis tulehdusta myös tuolla syvällä pakaran uumenissa piriformiksessa, joka on ollut kovilla jo monta kuukautta. Rappus- ja ylämäkivetotreenit vailla juuri kunnollisia venyttelyitä yhdistettynä yhtäkkiseen runner’s high:n jahtaamiseen ovat tehneet tehtävänsä.

Mistään en löytänyt hoitokeinoksi sitä, että jatka juoksemista. Vaan päinvastoin, nyt on otettava vastaan nöyrin mielin kehonhuoltoviikko ja keskittyä venyttelyyn, pilatekseen, lempään joogaan, kävelyyn ja golfiin. Sekä laittaa tuo ruokavalio takaisin ruotuun. Jättää punainen liha taas hetkeksi tauolle (mulle tuli muuten siitä entrecotesta muutenkin tosi huono olo ja luulin, että sappi räjähtää), palata niihin ihaniin kesäisiin sokerittomiin herkkuihin, joista nautin suunnattomasti ja syödä kananmunista vain valkuaiset. Lisäksi vältellä prosessoituja ruokia ja piilorasvoja.

Helppoa kuin heinänteko näin kesäaikaan, eikö? 😉 Ensimmäisen lomaviikon suunnitelmat heitti heti kättelyssä häränpyllyä. Niiden pitkääkin pidempien juoksulenkkien sijaan saan onneksi tilalle jotain muuta hyvinvointia buustaavaa aktiviteettia ♥ Koska blogi heijastelee vahvasti mun elämää, niin tällä viikolla blogissa luvassa kesäisiä herkkuja ja itsestään huolehtimista. Viikkomaitokauppakäynnin jälkeen jääkaappi on lastattu sateenkaaren värisillä kasviksilla, kalalla, hummuksella, hedelmillä ja grilliin pääsee vihannesten lisäksi mm. mustapapupihvejä ja ananasta, kasvis-sienivartaita, tofua ja grillattua mustajuurta, kanasatay-vartaita ja nektariinin lohkoja.

Ihan kuulkaas jo ajatuksenkin voimalla terveellisemmästä ruokavaliosta tuo kipu hellitti hieman. Nyt lähden täyttämään vesipullon ja suuntaan takaisin ulos. Onneksi Mr. Säätiedottaja ei tiennyt tämän aamun säästä mitään. Ainakin meilläpäin Tamperetta paistaa aurinko niin kuumasti, että biksut saa vetää päälle 🙂

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

PS. kuvat viime kesältä, meillä ei vielä pihassa kuki mikään. Tai omppupuut kukki jo ja hevoskastanja on kukassa, mutta muuten saa kukkaloistoa odottaa tovin!


« Vanhemmat
Uudemmat »