MOIKKAMOI!
Eletään taas niitä aikoja, kun iltapäivälehdet ovat täynnä lööppejä, kuten ”Sukulaiset majoittuivat mökillemme täysylläpitoon kahdeksi viikoksi” tai ”Saimme mökkituliaisena Eino-setävainaan veistämän metrin halkaisijaltaan olevan puufiguurin.”. Nämä tällaiset lööpit kuulostavat omaan korvaani ihan utopistiselta, sillä meillä on maailman parhaimmat sukulaiset ja ystävät ja sitä myötä kyllä maailman parhaimmat mökkivieraat. Voi toki olla, että tuo saarimökki saa aikaan sen, ettei kukaan parkkeeraa asuntoautoaan meidän mökin nurkalle kahdeksi viikoksi 😉
Tykätään kutsua vieraita saareen ja aina kun minulta kysytään, että mitä voimme tuoda vastaan, että itsenne. Tiedän, ihan hölmösti vastattu, sillä aika monet haluavat kuitenkin jotain tuoda. Sisustusesineet ovat kiva juttu, mikäli se sisustusesineen tuoja tuntee teidät niin hyvin, että sisustusesine tulee varmasti käyttöön eikä joudu kaapin perukoille. Listasin alle 5 x mökkituliainen, joita itse arvostaisin. Jos ylipäätään siis vieras haluaa jotain tuoda. Kuten sanottua, niin meille ne vieraat ihan itsessään ovat jo paras mökkituliainen.
Kahvipaketti: kyllä, ihan takuuvarma tuliainen meidän talouteen.
Merkillä ei ole niin väliä, mutta hyvä olisi, jos kahvi olisi suodatinjauhatuskahvia. Tällaiset tuliaiset, jotka tulevat käyttöön ovat ihan parhaita!
Viinipullo: en väitä, että juomme usein viiniä, mutta kyllä mökillä tulee ruoan kanssa juotua lasilliset aina silloin tällöin.
Usein mökkivieraiden tuoma viini pääsee heidän vierailunsa aikana jo ruokapöytään ruokajuomaksi.
Laudeliina: pieneen tilaan menevä ”kulutustavara”. Vuosien ajan säilyvä tuliainen.
Itselleni ainakin tosi mieluinen, sillä laudeliinoja tulee pestyä usein ja onhan se kiva, että vieraille on aina antaa oma laudeliina saunomisen ajaksi.
Pari servettipakettia: Ei ole ruokailua, jossa emme käyttäisi servettejä. Mökillä. Kotona tulee usein nostettua talouspaperirulla telineineen pöytään, mutta mökillä laitamme servetit. Paitsi, kun syödään ribsejä, silloin se talouspaperirulla tönöttää keskellä pöytää 🙂
Villasukat: one size fits all. Villasukkaihmisenä rakastan, että käden ulottuvilla on aina villasukat. Varsinkin mökillä. Meillä on yksi iso kori, jossa on villasukkia. Siitä saa antaa koleana kesäpäivänä myös vieraille sukat varpaita lämmittämään.
Aika usein sitä ajatellaan, että kun vieraille tarjotaan ruokaa ja juomaa, niin vastavuoroisesti pitäisi saada vierailta hyvät tuliaiset. Mulla on ehkä jossain tuolla geeneissä hypännyt evoluutiovaiheessa kehitys tällaisen kohdan yli, sillä mä ajattelen että tarjoan mökkivieraille ruokaa pyyteettömästi. En tarvitse mitään vastapalvelusta. Ylipäätään elämässä ajattelen niin, että olisi hirmuisen kaunis idea, jos me kaikki kohtelisimme muita ihmisiä kunnioittavasti ilman vastapalveluvaadetta. Kyllä se karma hoitaa hommansa. Sama juttu mökkivieraiden ja heidän kestittämisensä kanssa.
Millaisia juhannussuunnitelmia teillä on? Mökki- vai kaupunkijuhannus? Meillä on tulossa juhannusaattona yövieraita saareen ja kun he lähtevät lauantaina saamme toiset vieraat saareen. Ei auta kun tarjota vieraille villasukkia ja laittaa kesähuoneen lämppärit päälle. Juhannustunnelma olisi toki kesäisempi, jos olisi lämmintä ja aurinko paistaisi. Mutta hei näillä mennään! Ja ainakin sitä on positiivinen yllätys edessä, jos juhannusaattoaamuna mittarissa on enemmän kuin 1.7 astetta niin kuin tuossa muutama vuosi takaperin 😀
KIVAA KESKIVIIKKOA TOIVOTELLEN,
PS. jos juhannuskakku on vielä päättämättä, niin täältä aiemmasta postauksestani löytyy viisi kivaa ideaa! 🙂
Äiti sanoi, että mulla on nyt joku murrosikä. Meillä on kuulemma siis tällä hetkellä kolme murrosikäistä; mä, isimies ja toi mun isompi isosisko. Äiti sanoi, että ei eletä maailman helpoimpia aikoja. Ja sitten se nauroi päälle. Mun murrosikähän ei ole mitään verrattuna noiden kahden murrosikiin. Ainakaan mun mielestä. Mä vaan olen niin suloinen, minkäs mä sille voin. Mulla on muodostunut tässä vuoden aikana monta ihanaa harrastusta. Mielestäni en kaipaa listaan enää mitään esteratajuttuja, joista noi on puhunut. Mitä mieltä te olette, eiks nää riitä?
Kaiken kaikkiaan mä rakastan elämää. Kaikista ihaninta on nukkua aamulla pitkään. Käydä pikaisesti ulkona ja saada aamupalaa. Mennä takaisin nukkumaan ja toistaa tuo sama rituaali. Siinä illansuussa mä aktivoidun ja me usein leikitään piilotusleikkejä. Tai heitellään leluja. Tällä hetkellä me opetellaan jätä-käskyä. Mä olen kuulemma vähän kovapäinen aina välillä, mutta kukapa nyt ei puolustaisi omaa pehmomustekalaansa tai sitä kumipossua, jonka sisälmykset tursuilee pihalle. Turha tulla meitsille ryttyileen. Ai niin, en mä ollukkaan se pomo. Hups, se aina välillä unohtuu.
MOIKKA IHANAT!
