lifestyle Archives - Sivu 177 224:stä - Marian Bistro & Lifestyle

lauantai 11. lokakuun 2014

Siivousfriikin unelma-arvonta!

MOIMOI IHANAT!

Kuinka on aamu lähtenyt käyntiin? Täällä on aloiteltu päivää rauhallisesti kera muutaman kahvikupillisen. Ennen aamukahvia sain itsestäni sen verran niskasta kiinni, että polkaisin kuntopyörää puoli tuntia. Mikä siinä onkaan, että kun ulkona on aamulla pimeää, niin juoksulenkille lähteminen on tuskaa. Illan pimeys ei niinkään haittaa tuossa juoksuharrastuksessa. Vielä vähän pakkailuja ja sitten silirimpsis siliän tien mökille. Siivousta unohtamatta. Aina ennen kuin lähdetään mökille tai minne vain reissuun, niin koti on pakko laittaa kuntoon. On sitten mukava palata takaisin siistiin kotiin. Mitään hirmuisia sotkuja meillä ei tällä hetkellä ole siivottavana; lähinnä vain keittiön tasojen ja pöydän pyyhintää. Niiden käsittelyä pikaisesti tuolla mun uudella testilaitteella eli Philipsin SteamCleaner Multi -höyrypuhdistimella. Joku tuolla jossain on tainnut lukea mun siivousintoiluista, kun ehdotti tuollaista koekäyttöön 🙂 Täältä muuten löytyy tuo elokuinen postaukseni meidän perheen siivousrutiineista.

Philipsin höyrypuhdistin puhdistaa höyryllä tahrat ja rasvan. Ja mikä mun mielestä on parasta, niin myös bakteerit 99,9%:sesti. Laite toimii sähkövirralla ja johto on riittävän pitkä. Uudelleen täytettävä vesipatruuna kesti käytössä yllättävän kauan. Laitteen mukana tuli höyrysuutin, joka pääsee käsiksi niihin ihan pienimpiinkin nurkkiin. Kuvassa mulla on laitteessa tuo toinen pää, jota testasin eri kohteisiin meillä. Mikrokuituliina, joka oikeasti ylsi höyryn kanssa aika uskomattomiin suorituksiin. Testikohteeksi pääsi ensin keraaminen liesi. Siihen oli unohtunut pari tahraa edellispäivän jauhelihakeitosta. Ne olivat tiukasti kiinni, mutta hei, tuo pikkuinen höyrypuhdistin irroitti ne alta aikayksikön. Muutenkin keraamisesta liedestä tuli kerralla kiiltävä. Toki laite jättää jälkeensä märän pinnan, joka kuivuu hetken kuluttua. Mutta keraamisen lieden kuivasin talouspaperilla. Keittiön kiiltävästä pöydästä sain miehen sanomalehden luvusta mustuneiden sormien jäljet pois kevyesti. Yleensä niitä saa hinkata tovin. Kertyykö teillä muuten liesituulettimen kupuun rasvaa ja pölyä? Niin meilläkin ja hävettää ihan myöntää, mutta mä en muista, koska olen tuon viimeksi pessyt. Ehkä jouluna. Tai edellisjouluna, mutta lika oli ihan tosi pinttynyt siihen kiinni. Niin likainen se oli, että edes havainnollistavaa kuvaa en kehdannut ottaa 🙂 Höyry teki tehtävänsä ja nyt meillä on kuin uusi tuo liesituuletin. Samalla muuten höyrytin puhtaaksi tuon lieden takaisen rosterilevyn ja keittiön työtasot. En vielä päässyt laitteen kanssa tuonne suihkutilaan, mutta huomenna mökiltä tultuamme ajattelin senkinkin kaakelit ja suihkuseinän kuurata puhtaaksi.

Philipsillä on toki höyrypuhdistin myös lattioille erikseen, mutta en malttanut olla kokeilematta tätä meidän eteisen lattiaan. Valkoinen laatta valkoisella saumalla ei näin jälkeenpäin ollut ehkä ihan fiksuin valinta eteiseen, ruokatilaan ja keittiöön. Joulusiivon yhteydessähän kulutan pari iltaa lattialla konttaamaalla ja hammasharjalla soodan kanssa saumanauhoja puhdistaessa 🙂 Kuvassa olleen pystysauman höyrytin kokonaan, mutta myös vaakatasoon menevä sauma sain nopean käsittelyn. Toimii! Mutta täytyy tosiaan ostaa tuollainen lattioille tarkoitettava höyrypuhdistin, ettei tarvitse konttailla pitkin poikin.

Parastahan jälleen tässäkin tuotetestauksessa on, että mulla on näitä laitteita täällä kaksi. Eli joku teistä lukijoista saa toisen itselleen! Ihan huippua, joulusiivotkin sujuvat mukavammin 🙂 Philips SteamCleaner Multi -höyrypuhdistimen arvontaan osallistuminen on tuttuun tapaan helppoa. Kommentoimalla tähän postaukseen olet mukana arvonnassa. Arvonta-aika alkaa nyt ja loppuu ensi keskiviikkona 15.10.2014 klo 23.59. Hei hurjasti onnea ihan jokaiselle tasapuolisesti! Tiedän, että siellä on samanlaisia siivousfriikkejä ruudun toisella puolella kuin tälläkin puolella 🙂

Mutta nyt hösseliksi, että päästään lähtemään. Ajattelin muuten paistaa tänään tämän vuoden ekat joulutortut. Palataan huomenna täällä blogin puolella, mutta muistakaahan että tuo Instagram (atmarias) päivittyy sitäkin ennen 🙂

LEPPOISIN LAUANTAITERKUIN,

keskiviikko 08. lokakuun 2014

Viisi vinkkiä arjessa porskuttamiseen

HEIPPAHEI JA HUOMENTA!

Täten julistan kapinnan arkea vastaan alkaneeksi! 🙂 Käsi ylös, kenellä on vaikeuksia herätä aamulla, kun on pimeää? Täällä taas molemmat kädet pystyssä. Vaikka menin eilen nukkumaan jo klo 21.30 ja vetelin hirsiä aamuseitsemään niin silti tekee tiukkaa. Täytyy ottaa uusi strategia tähän arkeen. Kuten todettua niin eilinen oli vähän ”haastava”. Näin kauniisti sanottuna 😀 Miehen kanssa keskusteltiin siitä, että miten se voi olla näin hektistä välillä ja että mistä ruuhkavuodet johtuvat. Tai miksi ylipäätään ihmiset ovat tehokkaimmillaan näin 35-45 -vuotiaina? Just silloin kun lapset ovat pieniä ja töissä kiidetään uraputkessa. Miksei meihin ole sisäsyntyisesti luotu sellaista ominaisuutta, että olisimme tehokkaimmillaan eläkkeelle jäämisen jälkeen? 😉 Silloin kun olisi (toivottavasti) mahdollisuus matkustella ja nauttia niistä lastenlapsista (ei pidä ottaa heitäkään itsestäänselvyytenä tosin)?

No kuitenkin, töttöröönä tänä aamuna herätessäni, päätin että eihän tästä tule yhtään mitään. Epäorganisoitu on sana joka kuvaa meidän arkeamme tällä hetkellä hyvin vahvasti 🙂 Ehkä tuo osittainen työviikkokin tuo oman lisänsä tähän; sitä ikään kuin tippuu tiistaisin tyhjän päälle, kun on kotona. Mä olen luotu olemaan töissä, joten helposti kasaan noille välipäiville ihan liikaa tekemistä. Ja soimaan itseäni, kun en saa kaikkea tehtyä. Eilenkin iltayhdeksän maissa potkaisin eteisessä lojuvaa imuria ja tein päätöksen, että suosiolla imuroin vasta tänään. Pitää olla itselleen kiltti. Mutta joku roti tähän arkeen on saatava. Näin päätin, kun muistin aamulla, että pikkuisella on tänään liikuntaa. Siinä silmät ristissä kauhoin kolmen kuivarikoneellisen vaatteita olkkarin sohvalla ja yritin löytää jumppahousut toiselle. Huh, seuraavaksi etsimme juomapulloa ja pikkupyyhettä. Tein lähinnä itseäni varten seuraavan listan, mutta voi olla, että tästä on hyötyä teille muillekin arjen pyörteessä kamppaileville ruuhkavuosi-ihmisille:

1. Tee viikon ruokalista valmiiksi sunnuntaina

Kuinka usein sitä miettiikään ääneen, että mitä tänään syötäisiin. Tuskailee niiden samojen vaihtoehtojen kanssa. Viikosta toiseen. Istukaa alas ja miettikää ne ruoat, joita haluatte syödä tulevalla viikolla. Arkiruokapostauksessahan totesimme yhdessä, että keitot ja laatikkoruoat pelastavat arjessa. Niitä voi syödä muutaman päivän peräkkäinkin. Ensi viikosta alkaen alan taas käyttämään tuota Prisman kauppakassipalvelua ja teen viikon ruokaostokset netissä. Noudan ne sitten maanantaina töiden jälkeen.

2. Laittakaa kalenteriin jokaisen menot valmiiksi ja sopikaa ainakin yksi ilta, kun ei ole mitään suunnitelmia

Lasten harrastukset, vanhempien harrastukset, vanhempien työreissut. Viikot täyttyvät näistä. Mutta mun mielestä on hirmuisen tärkeää, että on edes se yksi ilta, että koko perhe on kotona ja rentoutuu yhdessä. Tekee arjesta luksusta. Pelaa lautapelejä, käy saunassa, lukee kirjoja. Ilman puhelimia ja ipadeja. Meillä on tänään tällainen ilta. Tosin ohjelmaa lapsilta kyseltyämme saimme ehdotuksen mennä kiinalaiseen syömään. Sinne siis. Säästyypä multa iltaruoan tekeminen 🙂

3. Katso omat ja lasten vaatteet edellisenä iltana valmiiksi. Yhdessä lasten kanssa.

Milloinkohan mä oppisin tämän? Elokuussa, kun koulu alkaa niin pari viikkoa menee hyvin. Vaatteet odottelevat aamulla tuossa olkkarin ja ruokahuoneen välisellä kaiteella. Sit se jää. Aamulla ei ole kiva huomata, että toisen lapset just ne lempparihousut, jotka haluaisi laittaa päälle, ovat likapyykkikorissa. Tietää isoa katastrofia, sillä vaihtoehtoja ei yleensä anneta 😉

4. Laita herätyskello soittamaan puolta tuntia aiemmin

Mä tiedän, jollekin tuottaa tuskaa aamuheräämiset, mutta kokeilkaa edes. Se, että saa sen puolisen tuntia omaa aikaa aamulla tuo ainakin mun päivään sen arjen luksuksen. Heti aamusta alkaen. Työaamuina tykkään, että saan laittaa itseni valmiiksi ennen kuin herätän lapset. Sen jälkeen sitä ei juuri ehdi peiliin edes vilkaisemaankaan.

5. Mene ajoissa nukkumaan ja pidä kiinni myös lasten nukkumaanmenoajasta.

Mutkun ei malttaisi itse mennä unelle aikaisin. Näin pitkien yöunien jälkeen on taas pakko todeta, että onneksi menin ajoissa nukkumaan. Mun mielestä tässä ratkaisee se, että koska lapset nukahtaa. Mä ainakin tarvitsen illalla sen vajaan pari tuntia omaa aikaa. Rauhoittumista sen jälkeen, kun lapset ovat jo unella. Meillä tuo pienempi peitellään sänkyyn kahdeksan maissa. Kertaakaan ei ole sanonut vastaan nukkumaanmenon yhteydessä ja iltapusujen ja -halien jälkeen jää sinne ja alkaa nukkumaan. Isomman kanssa menisi helposti yhdeksään tai jopa puoli kymmeneen ennen kuin rauhoittuu unelle. Se tietää sitä, että noina iltoina sitä itsekin menee myöhemmin nukkumaan. Kuinkahan paljon muuten tuollainen 9-vuotias tarvitsee unta? Jotenkin tuntuu, että tuo 9 tuntia ei yössä riitä, sillä on selvästi väsynyt päivisin. Iltaisin hällä alkaa uusi elämä ja virtaa riittäisi vaikka kuinka. Heh, tuon kun saisi kanavoitua aamuihin 😉

(6. Lataa kahvinkeitin valmiiksi edellisenä iltana)

Mutta älä napsauta kahvinkeitintä päälle. Been there, done that 🙂 Helpottaa aamulla, kun saa vain painaa kahvinkeittimen päälle matkalla suihkuun. Itselläni kuin aamuisin menee ihan nuo kahvimitan laskemisetkin sekaisin. Tai sitten on niin unihiekkaa silmissä, että ei näe onko kahvimitta puolillaan vai täynnä. Kyllä, välillä juodaan sellaista kahvia, joka ei väritykseltään edes vastaa kahvia tai kahvia, johon tarvitsee desin verran maitoa.

Ja sitten toki taustalla arjen jaksamisessa vaikuttaa vahvasti se liikunta ja ruokavalio. Että on tarpeeksi hyvässä kunnossa jaksaakseen. Ei sekään näköjään enää tällä iällä ole kuulkaas itsestäänselvyys. Tänä aamuna palasin tähän vanhaan postaukseeni. Elämä on ihanaa, arkineen kaikkineen. Nyt pitää vain ottaa itseään niskasta kiinni ja organisoida arki helpommaksi. Helpommin sanottu kuin tehty? Se selviää ensi viikolla 🙂

ONKO TEILLÄ ANTAA HYVIÄ VINKKEJÄ ARKIKAAOKSEN TALTUTTAMISEEN?

Mulla on tänään vuorossa arjen luksusta kasvohoidon merkeissä. Nautin! Heti sen jälkeen, kun ollaan hinattu, työnnetty tai jollain tavoin saatu se autoni siirrettyä paikasta aa (huoltsikka) paikkaan bee (merkkikorjaamo). Mutta tätä päivää en ajatellut viettää tuskaillen tuon auton tiimoilta. Onhan mulla kaksi jalkaa, toimiva polkupyörä ja mahdollisuus hypätä tuohon kaupungin siniseen bussiin eli nysseen näin tamperelaisittain.

KIVAA KESKIVIIKKOA!

PS. linkitin tuonne Facebookin puolelle viime viikolla artikkelin, jossa on mielestäni oivasti kiteytetty tämä ruuhkavuosiäidin elämä. Käykäähän lukemassa se täältä.

PPS. muistakaahan päivittää tuo Bloglovin’ ja Blogilista tuosta sivupalkista – vanha osoite ei enää päivity.

PPPS. kuvituksena lauantaisen kauppareissua edeltävät kuvat, kun lapset halusivat testata tuota Olympustani 🙂

sunnuntai 05. lokakuun 2014

#kiitollinen

Moikkamoi!

Ja kuvaterkkuja mökiltä ja syksyisestä saaresta! 🙂 Tuolla Facebookin puolella sain kauniilta Hannalta kiitollisuushaasteen, jossa viitenä päivänä kuuluu kirjoittaa viisi asiaa, joista olla kiitollinen. Mulla se jäi ekan päivän jälkeen tuo haaste kesken, mutta helposti löytäisin joka tunnista tuon viisi asiaa, joista olla kiitollinen. Ei ole kaikille itsestäänselvyys saada viettää viikonloppu niiden rakkaiden kanssa. Niin, että pystyy nauttimaan ajasta ilman turhaa stressiä tai huolta huomisesta. Pystyä keskittymään läsnäoloon täydellisesti. Ei ole itsestäänselvyys, että pystyy luovimaan päivästä toiseen ilman lääkkeitä, terveenä. Sitäkään ei pidä ottaa itsestäänselvyytenä, että pikkuisella kullannupulla on nuo toimivat pikkusormet, joilla tehdä palapeliä ja silmät, joilla katsoa äitiä hurmioituneena, kun on saanut palapelin tehtyä. Silmät, joilla nähdä ja korvat, joilla kuulla. Ylipäätään, että on nuo kaksi pikkuista rakkauspakkausta elämässä. Tai tuo maailman paras aviomies, lasteni isä. Itsestäänselvyytenä ei saa ottaa sitäkään, että mies pystyy kivuista huolimatta kiipeämään katolle ja putsaamaan rännit lehdistä. Vaikkei tällä hetkellä pitkää matkaa pysty edes kävelemään ilman kipulääkkeitä. Sitä kipua ei ymmärrä näin sivusta, joten kiitollinen olen, että saan elää kivutonta elämää.

Kiitollinen olen jälleen ihan jokaisesta hetkestä, jonka viikonloppuna tuolla mökillä koimme. Iltasaunasta, aamusaunasta, pitkistä yöunista, villasukista, sähköpattereista ja kynttilänvalosta. Superiloinen ja kiitollinen olen myös päätöksestä, jonka teimme; emme laita mökkiä vielä talviteloille ensi viikonloppuna, vaan nautimme siitä niin pitkään kuin voimme. Aina marraskuun ekaan viikonloppuun. Haikeus tältä mökkiviikonlopulta siirtyi pari viikonloppua eteenpäin. Kiitollinen olen siitä, että mies pääsee operaatioon, joka poistaa nuo kivut. Ollakin, että tuon toipilasajan varmastikin hypimme täällä kotona seinille molemmat 😉 Mutta siitä olen varsin kiitollinen myös, että minulla on mahdollisuus olla kotona sen pari viikkoa, kun minua täällä tarvitaan.

Kuinka usein sitä elää elämäänsä kiireessä päivästä toiseen luovien, huomaamatta oikeasti olla onnellinen niistä asioista, joita on. Ja siitä, kuinka hyvin asiat loppujen lopuksi ovat. Välillä tulee niitä takapakkeja ja karikkoja, jotka keikuttavat laivaa, mutta ei meille niitä annettaisi, ellei niillä olisi joku tarkoitus. Niiden avulla jaksaa porskuttaa taas astetta kiitollisempana eteenpäin. En tiedä olenko väärässä väittäessäni, mutta nykyaikana vallitsee trendi, jonka mukaan tavoitellaan liikaa tähtiä taivaalta; ei nähdä elämää tässä ja nyt. Unohdetaan matkalla nauttia niistä pikkujutuista. Valitetaan pienistä. Valitetaan asioista, joille olisi tehtävissä jotain. Ei uskalleta ryhtyä muuttamaan epätyydyttäviä asioita elämässä, sillä se vaatii työtä. Ollaan ehkä laiskistuttu ja liian mukavuudenhaluisia. Toisaalta taas tämä tarkoittaa sitä, että ollaan vähään ehkä tyytyväisiäkin. Ei aina tarvitsekaan tavoitella kuuta taivaalta, pääasia että on kiitollinen ja onnellinen elämäänsä sellaisena kuin se on.

Tällaisin ajatuksin tämän sunnuntain syvälliset 🙂 Ai niin ja hei, yksi asia josta olen superkiitollinen olette te ihanat lukijat. Eilen taas hätyyteltiin blogin katselukertojen ennätyksiä. Kiitos ihan jokaiselle, olen kiitollinen teistä ♥

Suloisin sunnuntaiterkuin,

torstai 02. lokakuun 2014

Ted Bakeria ja bling bling Consseja…

Hipshei,

nyt on lisätty muutama kohde tuonne Huutikseen. Lisäilen tässä illan mittaan vielä (jos suinkin ehdin) pari muutakin kohdetta. Mutta näillä aloitellaan. Ekana nuo reilu vuosi sitten ostamani ihanat nahkaiset Conversen tennarit. Pari kertaa käytetyt ja ne ei vaan ole mun näköiset. Ei siitä pääse mihinkään. Liian bling bling ollakseen sitä ominta itseäni. Vaikka aikamoinen harakka välillä olenkin 😉 Täältä pääset huutamaan näitä ihanuuksia.

Ja sitten; teettekö te koskaan ostoksia sovittamatta/palauttamatta? Huh, mä teen aika useastikin. Tässä sarjassamme sellainen mekko. Ted Bakerin ihana mekko esim. pikkujouluihin. Hyvin olisi mennyt päälle tuossa pikkujouluaikaan, jos olisin ottanut tähän sellaisen juoksuspurttikuurin, mutta kun en jaksa. Eli on vähän liian nafti. Koko on lähellä kokoa 36. Laput vielä kiinni ja lapussa lukee koko 2. Oikein mukavaa materiaalia. Täältä pääsee huutamaan mekkoa.

Nyt tässä välissä lapsille ruokaa ja kunhan saan heitettyä lapset jumppaan, niin tulen kotiin etsimään mun isoa Ikea-kassia, jossa olisi lisää tuonne Huutikseen laitettavaa mm. pari Gantin villapaitaa. Katsotaan jaksanko näpytellä tuota hermeettistä vaatepakettia sinne vai joutaako se kirpparille. Stay tuned ihanat!

Torstaiterkuin (edelleen),

PS. ja hei, ennen kuin kukaan ehtii ihmettelemään tätä mun omaisuuden realisointia, niin voi kyllä; olen päättänyt saada uudet ruokapöydän tuolit ja niitä ei ihan ilmaiseksi saa 😀

keskiviikko 01. lokakuun 2014

Bloggaajan ja kameran välisestä ystävyydestä

Moiksis,

jo kelpaa kuulkaas tämän bloggaajan hymyillä. Perhosia vatsanpohjassa, vieno puna poskilla, ihailevia katseita hänen suuntaansa. Saanen esitellä uuden ihastukseni: Olympus PEN Lite E-PL6. Juuri ennen Budapestin koneeseen nousemista kävin noutamassa mieluisan postipaketin; sain testiin tuon Olympuksen digitaalisen minijärkkärin. Meistä on tullut jo tässä viikon aikana todella hyviä ystäviä. Riippuvuussuhde taitaa tosin olla yksipuolinen, ainakin vielä näin alkuvaiheessa 🙂 Mulle bloggauksessa nuo kuvat ovat suuremmassa merkityksessä kuin itse teksti. Tekstin tuottaminen on yleensä aika vaivatonta, mutta kuvien suhteen musta on tullut ronkeli. Säädän, käännän, väännän kameran asetuksia ja loppujen lopuksi vietän hirmuisesti aikaa kuvankäsittelyohjelman kimpussa. Joten tässä touhussa on itsestään selvää, että kameralta vaaditaan paljon.

Tähän astihan olen kuvaillut tuolla kolmisen vuotta vanhalla Canonin EOS1100D järkkärillä. Niskat väärällään olen tuota kannellut paikasta toiseen. Tykkään kantaa kameraa aina laukussa mukana, just in case -tilanteiden varalta. Tämä uusi pienempi järkkäri sopii tähän tehtävään kuin nakutettu! Vielä en ole (lukuisasta) laukkuvalikoimastani löytänyt laukkua, johon tuo testikamerani ei sopisi. Hieman ehdin tämän söpöliinin manuaalia bussissa matkalla Helsinki-Vantaalle selailla, mutta pääosin tuolla reissun päällä käytin tuota täysautomaattitoimintoa. Kamera teki siis kaiken työn puolestani. Sen takia mä ehkä alunperin tähän vähän ihastuinkin.

Jos huomasitte noista reissukuvista, niin aika hyvin tuo täysautomaattikin toimi. Yllätyin kameran helppokäyttöisyydestä. Ja kuvien laadusta. Itse huomaan selkeän eron reissupostauksen kuvissa kahden eri kameran välillä. Huomasitteko te? Valokuvaajanahan olen sellainen fiiliskuvaaja. Rakastan ottaa kuvia yksityiskohdista ja asetelmista. Fiiliksistä. Varsinkin ruokakuvien yhteydessä. Tätä varten tuo Olympuksen 45 millinen objektiivi on ihan omiaan. Blogipostauksiin saan kulumaan aikaa kahdesta tunnista kolmeen, riippuen siitä, kuinka paljon käsiteltäviä kuvia on. Ja asiaa. Kuvankäsittely vie suurimman osan ajasta. Joten arvostan todella sitä, että saan kameraan helposti sellaiset säädöt, jotka minimoivat tuota kuvankäsittelyn tarvetta. Alla muutama esimerkki kuvista, joita en käsitellyt lainkaan. Kyllä, mun uusi kamerakaverini otti ne tälläisenaan:

Sanomattakin siis selvää, että olin myyty. Tuolla Budapestissahan kuljin katse ylös päin suuntautuneena koko ajan. Niin älyttömän hienoja arkkitehtuurisia ratkaisuja taloissa. Hyvin tuo pieni tehopakkaus läpäisi testin myös yksityiskohtakuvissa kuin maisemakuvissakin. Toistaa mielestäni värit ihan älyttömän kauniisti:

Kamerassa on myös käytössä erilaisia taidesuodattimia, joista olinkin ihan innoissani. Tosin näissä taidesuodattimissa on muistettava ”kohtuus kaikessa” -sääntö. Joihinkin kuviin ne sopii, toisiin ei. Enkä voisi kuvitella postausta pelkästään ”taide”kuvilla tekeväni. Alla muutama esimerkki taidesuodattimista:

Mähän tuppaan olemaan välillä vähän drama queen, ainakin jos mieheltäni kysytään. Liekö tästä johtuen, mutta näistä suodattimista olen eniten käyttänyt tuota dramatic tone -vaihtoehtoa 😉 Tosin sillä kuviin tulee vähän maailmanloppumainen fiilis. Eihän se haittaa, meillä drama queeneillä kuin tuo maailmanloppu on arkipäivää 😀 Ekaksi kuva ihan normisäädöillä ja sitten vähän dramatisoituna:

Plussaa siis kameralle tuosta pienuudesta, huikean kauniista ulkonäöstä, laadukkaista kuvista mm. mielettömästä värien toistosta, kaikista hienoista lisäominaisuuksista (kamerasta saa muuten suoraan FlashAir™ kortin avulla kuvat sosiaaliseen mediaan!) ja helppokäyttöisyydestä. Ainoa miinuspuoli, jonka kamerassa havaitsin on se, että akku kuluu jatkuvassa käytössä aika nopeasti. Tosin eihän sitä usein tule otettua 6-8 tuntia putkeen kuvia niin kuin tuolla reissun päällä. En ole vielä päässyt manuaalissa kovin pitkälle, mutta uskoisin, että kamerassa on käytettävissä ns. virransäästötila, joka auttaa säästämään tuota akkua. Lisäksi seuraavaksi ajattelin opetella, miten ottaa kasvokuvia niin, ettei värit toistu ihan niin laadukkaina. Hih, vähentäen siis punaisuutta kasvoista ja sinisyyttä silmistä 🙂 Jos siellä ruudun toisella puolella on Olympuksen käyttäjiä, joilla on antaa vinkkiä tähän kasvokuvien ottamiseen, niin laittakaahan kommenttia.

Bloggaamisessahan on kyse niin asiasisällöstä eli tekstistä kuin kuvistakin. Kumpi sinulle on se tärkeämpi blogeja lukiessasi?

Nyt taidan ottaa kameran kaulalle, kuopuksen mukaani ja lähteä kuvailemaan tuota ihan mieletöntä ruskaa, joka tänne on yhdessä yössä saapunut. Kiitos viime yön pakkasen. Aamulla, kun lähdin töihin oli vielä pakkasen puolella, mutta näin päivällä aurinko onneksi vielä lämmittää.

Aurinkoisin keskiviikkoterkuin,