lifestyle Archives - Sivu 176 224:stä - Marian Bistro & Lifestyle

lauantai 18. lokakuun 2014

Kotihiirimatskua

MOIKKELIS!

Sunny Saturday! Kyllä on kaunista ulkona. Allekirjoittaneella aamu on kulunut sisällä – siivoten. Aurinko on armoton pölyille. Ja oma silmä oli armoton pienimmäisen huoneessa; kuinka paljon tuollaista pikkuista krääsää (toiselle aarteita tosin 😉 sitä kertyy. Mitään ei saisi heittää pois; ei edes niitä rikkoutuneita leluja tai pikaruokaravintolasta saatuja värityskirjoja, jotka on jo väritetty. Nyt on huone imuroimista vaille valmis.

Eilen vietimme hauskan illan työporukalla Hartwall Areenalla jääkiekkopelin merkeissä. En olekaan aiemmin käynyt koko areenalla. Yllätyin positiivisesti varsinkin ruoasta (pelistähän mä en tajunnut mitään :D). Kolmen ruokalajin illallinen punaviinilasin kera hipoi täydellisyyttä. Seurakin oli mitä parasta. Onni oli läsnä tuolla pelissä rakkaiden työkavereiden kanssa, mutta kyllä sitä kotiin tulessaan taas tajusi, että se suurin ja rakkain onni pötkötti tuossa takkahuoneen sohvalla (ja ne kaksi onnenkimpaletta omissa sängyissään). Mun illan kohokohta oli se, kun tulin kotiin, pesin meikit pois, irrotin hiuslisäkkeen ja pääsin yökkäri päällä sohvalle sen ison onnen viereen. Kohokohta oli myös tänä aamuna, kun lapset tulivat herättelemään ja pomppimaan sängylle ilman, että itsellä tuli matkapahoinvointia tuosta sängyn pomputtamisesta 😉 Ihan parin viime vuoden sisään musta on tullut ihan kotihiiri. Ei taida olla vanhaksi tulemista.

Vaakakupissa painaa tänä päivänä niin paljon enemmän se, että seuraavana aamuna herää virkeänä ja ilman pääkipuja sun muita. Ja hei, hauskaa voi olla ilman sen kummempaa tinttaamista. Viinilasillinen tai pari riittää. Varsinkin, kun tiedän, että jos ilta lipsahtaa liian pitkälle, niin seuraava päivä menee aivan harakoille. Sängyssä kun lojuu viiteen, kuuteen asti niin ei ole voittajaolo. Miten sitä joskus opiskeluaikoina jaksoi juhlia keskiviikkoillasta lauantai-iltaan? Siis iltaisin, toki päivisin oltiin skarppina luennoilla. Aika aikansa kutakin. Onko siellä muita kotihiirulaisia?

Nyt kotihiiri jatkaa siivousrumbaansa ja sitten olis vuorossa juoksulenkki ennen illan kyläilyjä.

Elämä hymyilee, muistetaan hymyillä takaisin.

LEPPOISIN LAUANTAITERKUIN,

PS. kiitos ihanat kommenteistanne eiliseen postaukseen, palaan niihin kyllä. Ihana huomata, etten ole ainoa outolintu näiden värijuttujen suhteen 🙂

PPS. kuka bongasi kausivalot sivupöydältä? Hups, ne tais tulla siihen jäädäkseen!

PPS. mies toi reissultaan mulle sisustuslehtiä ja jäin tuijottamaan tuossa ylimmäisessä kuvassa olevaa lehden aukeamaa…pitäisköhän sitä kaivaa esille viime syksynä ostamani puuteriroosan väriset tyynyt ja koklata miten ne rimmaa tuohon sohvalle? 🙂

perjantai 17. lokakuun 2014

Ihan hassuja pohdintoja

HEIPPAHEI!

Ja hui! Ihana pakkanen yllätti tänä aamuna. Samalla tavalla kuin monena syksynä tätä ennenkin. Miksi, oi miksi, sitä ei osaa varautua näihin kylmiin keleihin? Onko teillä jo kaivettu asianmukaiset vaatteet esiin? Meillä ei. Onneksi lapset ovat syyslomalla, sillä ei tuolla enää ihan tennareilla ja farkkutakilla pärjää. Kotioloihin kyllä löytyi nopeasti jotain paksumpaakin vaatekertaa, mutta kouluun ei olisi tähän hätään mitään päällepantavaa 🙂 Ja onneksi on (megasupergrandekiireinen) viikonloppu edessä, jolloin täytyy kaivaa jostain aivojen sopukoista se tieto, että mihin viime keväänä nuo talvivaatteet pakattiin. Vaikka meillä on ns. julkiset tilat kunnossa ja tip top, niin vaatehuoneissa vallitseekin sitten kaaos.

Sarjassaan ehkä hassu pohdinta tuo talvivaatesäilöpähkäilykin, mutta ei se varsinainen asia, josta lähdin näin ruokiksella kirjottamaan. Muistan pienenä saunassa mentiin ”Minkä värinen on maanantai” -leikkiä äidin kanssa. Sekä äiti että minä näemme viikonpäivät väreinä. Näettekö te? Jänniä juttuja. Mieheni taas ei näe viikonpäiviä väreinä laisinkaan eikä voi ymmärtää, mistä mä höpötän…pitää mua ihan vinksahtaneena 😀 Mun viikonpäivät ovat ihan selvinä väreinä:

Eli tänään vietellään vihreää perjantaita! En voisi kuvitellakaan perjantaita jonkun muun väriseksi. Mutta esimerkiksi lauantai on välillä pinkki ja välillä ruskea. Sunnuntai on musta, mutta iloisella tavalla. No sitten, näettekö te kuukaudet ympyrässä miten? Tai ympyrässä ylipäätään? Mä olen ihan outolintu täällä meillä töissä, sillä kaikilla muilla tammikuu on tuolla klo 13.00 kohdalla. Mulla klo 18.00 on uudenvuodenaatto ja siitä se vuosi lähtee. Klo 18.00-21.00 mahtuu kuusi kuukautta, kun taas loput kuusi kuukautta ajoittuu tuosta eteenpäin eli klo 21.00-06.00. Ihan hassua. Mutta pieni psykologi minussa on ihan sairaan kiinnostunut, että mistä nämä kaikki jutut oikein tulevat. Yksi työkaveri ei näe vuotta ympyrässä vain janassa. Onko siellä kohtalontoveria, joka näkee vuosikellon näin:

Sitä, miksi tuo loppupuolisko vuodesta (heinä-joulukuu) on noin pitkä en osaa selittää. Sillä pidän pitkästä pimeästä syksystä 🙂 Nyt ollaan jossain tuolla klo 15.00 kohdalla ja lasketellaan kohti vuodenvaihdetta. Ihan hassuja juttuja nämä tällaiset 🙂 Samoin se, että numerot menevät mulla alhaalta ylöspäin pötkössä ykkösestä eteenpäin. Työkaverilla ne menevät janassa. Olkoon niin tai näin, perjantai punainen tai vihreä ja janassa, ympyrässä tai pötkössä niin silti on ihanaa, että on viikonloppu. Vielä pari tuntia töitä ja sitten laitamme lafkan kiinni. Lähdemme työporukalla kohti Helsinkiä. Minne sinne, niin se selviää tuolta Instagramin puolelta 🙂

SUPERSULOISTA, AURINKOISTA ja ENERGISTÄ VIIKONLOPPUA!

torstai 16. lokakuun 2014

Precious moments (& arvonnan voittaja)

MOIKKA!

Oi että, mä olen nauttinut tästä lyhyenlännästä syyslomasta kyllä täysin rinnoin; ollakin että meillä on ollut täällä aikamoista hulinaa. Kyllä maailmaan ääntä mahtuu ja tykkään, kun ympärillä on ihmisiä. Välillä meillä on kikatellut neljä rakasta pikkuista prinsessaa, yksi rakas hurmuri kummipoika 6 kk ja naapurin rakas mummu. Ja mikä parasta, eilen illalla haettiin se yksi rakas tuolta lentokentältä kotiin. Nyt on taas koko perhe koolla. Lomista sen yleensä huomaa, että lapset ovat kehittyneet ja kasvaneet ihan huimaa vauhtia. Tällä hetkellä nukutaan aamuisin pitkään tai ainakin annetaan äidin nukkua (isihän ei lomaile ;), aamut sujuu rauhallisesti yökkäreissä pitkälle aamupäivään asti ja lasten kanssa pystyy neuvottelemaan päivän ohjelmasta. Jotensakin on aika seesteistä myös sen suhteen, että nuo eivät ole koko ajan toistensa kimpussa (niin kuin joskus) vaan pystyvät ihan jopa rakentamaan sopuisat kauppaleikit.

On käyty pariin otteeseen maitokaupassa pitkän kaavan mukaan. Tulevana viikonloppuna on kolmen prinsessan synttärit, joille osallistumme. Haettu sellaisia ruokia ja ruoanvalmistusaineita, jotka on niitä lemppareita. Eilen paistettiin lättyjä, tänään syötiin kuumaa mustamakkaraa. Kotia siivotaan sieltä sun täältä ja yhtälailla se likastuu toisesta päästä. Ei haittaa, otetaan löysin rantein. Esikoinen innostui höyryttämään oman huoneensa pöydän ja lipaston pinnat tuolla Philipsin höyrypuhdistimella. Itse kävin sillä läpi keittiön kaapin ovet ja jösses, ne rasvatahrat lähti ovista. Kaikilla mahdollisilla myrkyillä niitä olen koittanut poistaa. Tuloksetta.

Aasinsiltana tuohon arvontaan. Kiitoskiitoskiitos ihan älyttömän runsaasta osallistumisestanne siihen. En muista, että mikään toinen arvonta olisi vetänyt noin paljon osallistujia mukaansa. Tuollaiselle laitteelle on selvästikin tarvetta. Tällä kertaa arvonta suosi AVSAa kommentilla:

”90-luvun kotimme aivan huutaa höyrypesuria. Arvonnassa siis mukana.”

Onnea AVSA, laitan sinulle tässä iltapäivän aikana sähköpostitiedustelua, että minne päin postitan tuon höyrypuhdistimen 🙂

Huomenna miniloman jälkeen töihin päiväksi. Viikonloppuna on lisää hulinaa; niitä sukulaistyttöjen synttärijuhlia, Helsingin reissua ja ystäväperheen luona kyläilyä. Johonkin väliin mahdutetaan myös maalla käynti; pitää hakea joka syksyinen puukuorma talven takkatulien avuksi. Samalla kyllä punnitsen, että uskallanko käydä siellä vanhassa pirtissä katsomassa sitä isomummun vanhaa pirttipöytää.

Lapset lähtivät serkkuineen pihalle, joten mä lavastan tänne meille nyt vähän tunnelmaa. Yksi kiva blogiyhteistyöjuttu kaipaa kuvia. Joten ei muuta kuin ruoanlaitto työn alle, kynttilän liekit lepattamaan ja kamera kaulalle 🙂

TORSTAITERKUIN,

tiistai 14. lokakuun 2014

Pitsiä vai paljettia?

MOIKKAMOI IHANAT!

Terkkuja syyslomalta! Meillä ollaan menty tänään lasten ehdoilla (heti sen jälkeen, kun mentiin aamu äidin ehdoilla ja nukuttiin liki ysiin), käyty Tigerissä ostamassa parit euron jutut ja syömässä roskaruokaa. Tytsyt siivosivat huoneensa ja sitten vielä vaihdettiin esikoisen huoneessa järjestystä. Nyt hetki äidin omaa aikaa, kun lapset leikkivät serkkujensa kanssa. Meillä raikaa Robin ja tuolla taitaa olla tanssinäytös valmisteilla 🙂

Hei, taas on siihen h-hetkeen eli Indiedaysin Blog Awards -iltagaalaan enää vajaa pari viikkoa jäljellä! Niin paljon mua keväällä kismitti, että ko juhlat jäivät väliin (tosin oli tyttöjen synttärit sen arvoiset), että nyt on kyllä taas pakko päästä juhlimaan. Ikimuistoinen reissu heitettiin viime marraskuussa Sallyn kanssa Helsinkiin. Muistatko ihana? Vitsi, että en muista toista yhtä hauskaa junamatkaa. Siinä tais olla konnarilla naurussa pitelemistä, kun rouvat oli ensinnäkin ihan väärässä vaunussa istumassa 😀 Nyt saan kavaljeerikseni tuon mieheni iltatilaisuuteen. Kiva päästä pitkästä aikaa ihan hotellilomalle. Oletko sinä tulossa päivä/iltatilaisuuteen? Ihana nähdä taas ihmisiä, joiden kanssa on täysin samalla aaltopituudella. Ihmisiä, joita ei haittaa vaikka jään jälkeen ottamaan kuvia. Ihanaisia, joiden kanssa jaetaan sama harrastus/työ. Bloggaajia, joiden kanssa ei juttu lopu kesken.

No mutta. Juhlat ovat siis tulossa. Rahaa pukeutumiseen ei ole ylimääräistä (tilasin nääs kuusi ruokapöydän tuolia, jaiks) ja vaatehuoneessa roikkuvat mekot eivät innosta. En tiedä tämän hetken pukeutumistrendeistä hölkäsen pöläystä, muuta kuin sen, että nyt taitaa olla jotkut talvipastellivärit muotia. Noooh, mulle ainoa juhlaväri tälläkin kertaa on musta. Booooring 😉 Jo kolmisen vuotta olen haaveillut pitsimekosta. Viime vuonna aloin haaveilemaan paljettimekoistakin, mutta toistaiseksi vielä pitsi menee ohi paljetin. Alla olevassa kollaasissa oleva Dolce & Gabbanan mekko on täydellinen.

…täydellinen tai ei, niin hinta on kaukana, kaukana täydellisestä. Uskon, että myöskään tuollaista YSL:n clutchia multa ei kädestä löydy. Mutta, tänään KappAhlissa kierrellessämme (siellä oli klubikortilla -20% jo alennetuista tuotteista!) näin pitsimekon, joka ei vaaterekissä niinkään säväyttänyt, mutta päällä oli aivan ihana. Mukava kuin mikä eikä ihistänyt. Lisäksi löysin ihanan kullanvärisen paljettimekon, jota ei ollut mustana ko.kaupassa, mutta tuossa toisessa lähi KappAhlista sellainen löytyy. Tuon mustan pitsimekon jo ostin. Täytyy mennä sovittamaan vielä paljettimekko ja vertailla, kumpi olisi parempi.

Tuossa paljettimekossa ehkä hieman hämää nuo hihat. Mutta täytyy kokeilla päälle, sittenhän sen näkee. Kumpi teihin iskee, pitsi vai paljetti?Pari vuotta sitten juhlapukeutumispostauksessani pohdin myös hiustenlaittoa. Silloin tilasin klipsipidennykset Rapuzel of Swedeniltä, mutta vasta nyt olen opetellut niitä käyttämään. Joten haaveissa on saada aikaiseksi jonkinlainen nuttura. Joko ihan sleek tai sitten tuolloin pari vuotta sitten tekemäni kollaasin kuvista vaikutteita saanut messy bun. Harjoittelua se vain vaatii, sillä mä en ajatellut varata kampaaja-aikaa. Eiköhän siitä itsekin selviä…kuuluisat viimeiset sanat 😉

Enää ei puutu kuin kengät, korut, laukku ja meikki. Huoh, tiedän että ne tulee päätettyä vasta edellisiltana. Niin ja miehen vaatteet. Mutta miehillä on kyllä toisaalta epäreilun helppoa, kun pukevat vain puvun päälle ja that’s it. Siihenkin asuun kyllä tekisi mieli keksiä inspiration pukuteeman mukaan joku juju…

Nyt vähän laatuaikaa lasten kanssa ja sitten rakkaan ystävän kanssa syömään. Kiva päivä saa jatkoa kivasta illasta! 🙂

TIISTAITERKUIN

maanantai 13. lokakuun 2014

Mielikuvamatkailua

”Kuuma valkoinen hiekka polttelee varpaidesi välissä, varvastossut heiluvat iloisesti toisessa kädessäsi, hetken yrität etsiä tasapainoa jalan alta aallon mukana karkaavan hiekan takia. Meren suolainen tuoksu sieraimissasi, lämpimän leuto tuuli tarttuu hiuksiisi. Nostat katseesi, siristät silmiäsi ja huomaat, enää parikymmentä metriä. Kipuat hiekkarantaa pitkin ylemmäs palmujen suojaan. Sawadikaa, welcome. Want a massage? kysyy iloinen auringon patinoiman hymyn omaava nainen. Khopkhunkhaa. Kiitos, mielelläni. Vastaat hymyyn hymyllä. Asetut makaamaan mahallesi bambumajaan, jonne asti kuuluu merenpauhu. Suolaiseen tuoksuun liittyy kookosöljyn sekä sitruunaruohon tuoksu. Suljet silmäsi ja nautit. Tunnin rentoutumisen jälkeen jokainen lihaksesi kiittää. Lähdet jatkamaan matkaa. Keskipäivän kuuma aurinko polttelee olkapäilläsi ja olet onnellinen lierihatustasi, joka pitää pahimman kuumuuden pois. Nappaat rantabaarista vastapuristetun kookossmoothien ja istahdat palmun alle katsomaan turkoosinistä merta…eikä ole kiire minnekään.”

MOIMOIMOI!

Sellainen maanantai on kuulkaas ollut, että mielikuvamatkailu tuli tarpeen ainakin allekirjoittaneelle. Onko teillä tapana käydä matkoilla mielikuvien avulla? Haaveiden myötä? Mulla on. Mä huomaan, että ihan parin minuutin silmien ummistus esimerkiksi kesken työpäivän kiireiden auttaa. Ajattelen jotain mukavaa ja hengittelen rauhassa. Jos ette ole kokeilleet, niin suosittelen. Yleensä nuo mielikuvamatkat suuntautuvat Aasiaan, mutta toisinaan haaveilen myös ihan konkreettisimmista asioista. Muun muassa siitä omasta kotisohvan nurkasta, johon pääsen kiireisen työpäivän jälkeen linnottautumaan kirjani (eikun siis kännykkäni ja iKirjani) kanssa. Helposti sitä posottaisi kiireputkessa koko päivän pysähtymättä. Mutta muistakaahan pysähtyä. Muistakaahan hengittää. Muutakin kuin sitä kiireen tuomaa pintahengitystä.

Töissä oli ihana kiire; puhelimet soi ja tavaraa lähti maailmalle. Siihen päälle vielä ”pikkuinen” postitusprojekti ja tietoisuus siitä, että työpäivä loppuu jo klo 13.30. Huohotin ja läähätin ja mitä enemmän koitin kiirehtiä, niin sitä vähemmän sain aikaiseksi 😀 Mies tuli hakemaan iltapäivästä ja lähdimme infotilaisuuteen koskien tuota miehelleni pian tehtävää isoa leikkausta. Samalla haimme apuvälinekeskuksesta läjäpäin apuvälineitä kotiin (Instagramissa kuva). Rakenteelliset seikat ja jääkiekkotausta. Siinä syy, miksi molemmat lonkat laitetaan uusiksi. Mutta hei, täytyy sanoa että (mitenkään itseäni kehuen 😉 mun miehellä ei vois olla parempaa kotisairaanhoitsua tuon pitkän sairausloman aikana. Minneköhän mielikuvamatkoille mä silloin sitten lähden, kun molemmilla kaatuu seinät päälle? Aamukammassa on enää 134 aamua, sitten pääsee taas ylläoleviin maisemiin…sen avulla jaksaa yhden kiukkusen toipilaankin täällä hoidella 😉

Hei, palaan kommentteihinne myöhemmin tänään, kiitos kaunis niistä ihanat… Nyt on ihan pakko nollata tilanne ja sulkea silmät ihan vain pikkuiseksi hetkeksi. Ja ei haittaa vaikka ottaisi pienet torkutkin; meillä on tytsyjen kanssa kolme päivää lomaa tiedossa, joten tänään saa valvoa 🙂

MAANANTAITERKUIN,
iloista alkanutta viikkoa toivotellen,