MOIKKAMOI!
Piti postaamani tänään joulupalloista, mutta mieli muuttui tuossa aamutelkkaria katsoessani. Välillä tekee mieli vähän ajatella asioita syvällisemminkin ja jakaa tietoa. Tiesittekö, että tänään on Maailman Diabetespäivä? Mä en tiennyt tätä ennen. Enkä tiennyt sitäkään, että Suomessa tuo tappava kansantauti on yleistynyt ihan hirmuisesti viime vuosina. Miettikääs, että Suomessa on jopa liki puoli miljoonaa diabeetikkoa, joista liki 200 000 sairastaa kakkostyypin diabetestä tietämättään. Aika kammottava ajatus! Ykköstyypin diabetestä ei voi omilla elintavoillaan estää tulemasta, mutta tuon kakkostyypin diabeteksen puhkeamiseen voi vaikuttaa.
Nyt te siellä ajattelette, että mitä se sisustusbloggari siellä taas suu vaahdossa meille toitottaa 😀 Enhän mä muuten näistä vaahtoasi, mutta asia koskettaa aika lähteltä. Sivusta seurasin tämän tappavan taudin salakavalaa toimintaa, joka nujersi tuon rakkaan isäni viime vuonna. Tosin iskällä oli nuoruusiän eli ykköstyypin diabetes, joka eroaa tuosta kakkostyypin diabeteksesta. Mutta samaa tautiryhmää kaikki tyynni. Vaikka olen elänyt suht’ terveellisesti koko elämäni, niin huomaan että olen vielä skarpannut asiassa tuon viime vuoden jälkeen. Perintönä on kuitenkin altistus tuohon sokeritautiin. Toki silloin tällöin tulee syötyä epäterveellisesti ja lintsattua liikunnasta. Pääasia kai on se, ettei päästä sitä vararengasta kertymään tuohon vyötärölle.
Ykköstyypin diabeteksen oireet (jano, väsy, laihtuminen) ovat aika selviä, mutta tiesittekö, että esimerkiksi epämäärinen kipu voi olla merkki kakkostyypin diabeteksestä? Se oireilee eri tavalla kuin tuo ykköstyypin diabetes. Ja totta tosiaan se voi olla vuosia piilevänä. Ellei sitten käy verikokeissa säännöllisesti testaamassa verensokeria. Mä ajattelin tästä lähtien alkaa käymään kerran vuodessa verikokeissa. Ihan sama, vaikka se maksaisi pikkuisen. Ostetaan sitten vaikka muutama tuikkukippo vähemmän 🙂 Ajoissa huomattuna ja lääkityksen saamisen myötä elinennuste parantuu huomattavasti. Piikkikammoisena mua tsemppaa jo tuo ajamaan noihin verikokeisiin. Ollakin, että tuohon kakkostyypin diabetekseen voidaan käyttää pillerilääkitystä tietyissä tapauksissa.
(Hups, pieni kirjoitusvirhe ohjeessa: koristele gojimarjoilla 🙂 Telkkarissa sanottiin, että paras tapa välttää tuota kakkostyypin diabetestä on nousta ylös sohvalta. Eli liikkua. Sitä mä teenkin. Vaihtelevalla menestyksellä. Enemmänkin voisi liikkua. Parin vuoden aikana tosin olen huomannut, että tuo pelkkä juoksu ei riitä. Ja sali on alkanut tökkimään. Entinen ryhmäliikuntatuntien suurkuluttaja minussa on alkanut haaveilemaan kotijumpista. Kodinhoitohuoneen nurkassa on ollut pari kahvakuulaa ja muita liikuntavälineitä vähän käyttämättöminä. Välillä olen kahvakuulaa heilutellut, mutta ilman sen kummempia suunnitelmia. Viime kesänä tulostin netistä itselleni Kayla Itsinesin ilmaisen näyteviikko-ohjelman. Tällä viikolla päätin kokeilla tuota. Nyt olen tehnyt yhtenä päivänä jalkatreenin ja toisena vatsatreenin. Molemmissa korvasin käsipainot kahvakuulilla. Tälle viikolle vielä käsitreeni tekemättä. 28 minuuttia / treeni ja jestas, ettei mulla ole ikinä minkään bodypumpin jälkeen ollut jalat niin jumissa kuin tuon jalkatreenin jälkeen. Eilisen vatsalihastreenin loppuminuuteilla liki luovutin. Ei pystynyt nousemaan vatsalihaksien avulla enää istumaan. Tänään ei sitten pysty edes nauramaan, kun lihaksiin sattuu. Treenit suoritetaan circuit-tyyppisesti; kuhunkin treeniin sisältyy kaksi neljän liikkeen settiä. Neljää liikettä tehdään aina seitsemän minuutin ajan ja sitten minuutin tauko. Sitten tehdään vielä tuo toinen setti seitsemän minuutin ajan. Molemmat setit tehdään kahdesti. Iisiä kuin mikä.
Musta tuntuu, että tuolla mä saan juuri sitä suunnitelmallisuutta liikkumiseen, mitä olen kaivannut. Pieni hinta siihen nähden, että saan muuallekin lihaksiin muotoa kuin vain noihin jalkoihin (juoksulenkkien avulla). Toivottavasti 😉 Parista treenistä innostuneena tilasin eilen Kaylan 12 viikon treenivihkosen. Kaiken lisäksi tuosta sai eilen 10% hinnasta pois. Uskon, että mun ruokailut on ihan ok pohjalla, mutta silti ostin myös tuon ruokakirjasenkin. Sieltä saa hyviä vinkkejä näiden olemassaolevien ruokareseptejen joukkoon. Loppujen lopuksi, kuten todettu ennenkin; kyse ei tässäkään ole mistään 12 viikon pyrähdyksestä vaan loppuelämän terveellisistä elintavoista.
Palatakseni asiaan. Kakkostyypin diabeteksen ennaltaehkäisyyn ei tarvita näin suureellisia liikuntaponnistuksia. Se riittää jo ens alkuun, että nousee sieltä sohvalta ja käy kolme kertaa viikossa sykettä nostavalla kävelylenkillä. Katsoo kaupassa mitä sinne ostoskärryynsä laittaa. Herkuttelee herkuttelupäivinä ja elää arkena peruskotiruoalla. Vaikka sä nyt ajattelisit, että pah, olen onnellinen joulusuklaarasia sylissä telkkarin ääressä, niin ajattele asiaa lapsiesi, puolisosi, sukulaisiesi tai ystäviesi kannalta. Eivät he halua sinua menettää tuolle taudille. Trust me, tiedän mistä puhun! Näin lasten myötä sitä alkaa ajattelemaan asiaa myös siltä kantilta, että en ole vastuussa vain omasta hyvinvoinnistani. Vaan olen vastuussa myös siitä miten nuo pikkuiset tästä elämästä selviää. Sen takia teen kaikkeni, että saisin iskostettua heihin terveelliset elintavat. Ihan hirmuisesti on vielä työtä, sillä meillä olisi joka päivä karkkipäivä, jos lapset saisivat päättää. Joka paikkaan myös mentäisiin autolla, jos kyse olisi heistä. Prisman maitohyllykin on niin pitkän kävelymatkan päässä, että hyvä etteivät tunge istumaan ostoskärryihin 😉
Mä haastan just sut nousemaan sieltä sohvannurkasta taistelemaan tuota tappavaa kansantautia vastaan!
Toivottavasti otat haasteen vastaan. Huomenna sisustusjuttuja ja Rivièra Maison -arvontaa! Ja sitten sunnuntaina luvassa joulupallojen välkettä. Ellei taas tule jotain akuutimpaa asiaa, josta muistutella 🙂
ILOISTA PERJANTAITA &
IHANAA ALKAVAA VIIKONLOPPUA,
PS. olis kiva tietää, mitä mieltä olette näistä tällaisista postauksista! Tykkäättekö mieluummin lukea hömpänpömppää vai sopiiko välillä sekaan vähän asiapitoisempaakin juttua?
