MOIKKELIS!

Sunny Saturday! Kyllä on kaunista ulkona. Allekirjoittaneella aamu on kulunut sisällä – siivoten. Aurinko on armoton pölyille. Ja oma silmä oli armoton pienimmäisen huoneessa; kuinka paljon tuollaista pikkuista krääsää (toiselle aarteita tosin 😉 sitä kertyy. Mitään ei saisi heittää pois; ei edes niitä rikkoutuneita leluja tai pikaruokaravintolasta saatuja värityskirjoja, jotka on jo väritetty. Nyt on huone imuroimista vaille valmis.

Eilen vietimme hauskan illan työporukalla Hartwall Areenalla jääkiekkopelin merkeissä. En olekaan aiemmin käynyt koko areenalla. Yllätyin positiivisesti varsinkin ruoasta (pelistähän mä en tajunnut mitään :D). Kolmen ruokalajin illallinen punaviinilasin kera hipoi täydellisyyttä. Seurakin oli mitä parasta. Onni oli läsnä tuolla pelissä rakkaiden työkavereiden kanssa, mutta kyllä sitä kotiin tulessaan taas tajusi, että se suurin ja rakkain onni pötkötti tuossa takkahuoneen sohvalla (ja ne kaksi onnenkimpaletta omissa sängyissään). Mun illan kohokohta oli se, kun tulin kotiin, pesin meikit pois, irrotin hiuslisäkkeen ja pääsin yökkäri päällä sohvalle sen ison onnen viereen. Kohokohta oli myös tänä aamuna, kun lapset tulivat herättelemään ja pomppimaan sängylle ilman, että itsellä tuli matkapahoinvointia tuosta sängyn pomputtamisesta 😉 Ihan parin viime vuoden sisään musta on tullut ihan kotihiiri. Ei taida olla vanhaksi tulemista.

Vaakakupissa painaa tänä päivänä niin paljon enemmän se, että seuraavana aamuna herää virkeänä ja ilman pääkipuja sun muita. Ja hei, hauskaa voi olla ilman sen kummempaa tinttaamista. Viinilasillinen tai pari riittää. Varsinkin, kun tiedän, että jos ilta lipsahtaa liian pitkälle, niin seuraava päivä menee aivan harakoille. Sängyssä kun lojuu viiteen, kuuteen asti niin ei ole voittajaolo. Miten sitä joskus opiskeluaikoina jaksoi juhlia keskiviikkoillasta lauantai-iltaan? Siis iltaisin, toki päivisin oltiin skarppina luennoilla. Aika aikansa kutakin. Onko siellä muita kotihiirulaisia?

Nyt kotihiiri jatkaa siivousrumbaansa ja sitten olis vuorossa juoksulenkki ennen illan kyläilyjä.

Elämä hymyilee, muistetaan hymyillä takaisin.

LEPPOISIN LAUANTAITERKUIN,

PS. kiitos ihanat kommenteistanne eiliseen postaukseen, palaan niihin kyllä. Ihana huomata, etten ole ainoa outolintu näiden värijuttujen suhteen 🙂

PPS. kuka bongasi kausivalot sivupöydältä? Hups, ne tais tulla siihen jäädäkseen!

PPS. mies toi reissultaan mulle sisustuslehtiä ja jäin tuijottamaan tuossa ylimmäisessä kuvassa olevaa lehden aukeamaa…pitäisköhän sitä kaivaa esille viime syksynä ostamani puuteriroosan väriset tyynyt ja koklata miten ne rimmaa tuohon sohvalle? 🙂