perjantai 10. lokakuun 2014

Kosmetiikkahamsterin osavuosikatsaus

HIPSHEI JA HUOMENTA!

Jihuu! Perjantai on täällä 😀 Vielä työpäivä ennen viikonlopun alkua, mutta ihana oli päästä taas tänne, missä ”where the magic happens”, niin kuin ihana ystäväni Vallery totesi eilen työpaikallamme käydessään. Ymmärrän muuten vanhempia ihmisiä täydellisesti siinä, että kun ei aivonystyröitä käytä päivittäin, niin niiden toimintakyky laskee. Kolme kotipäivää tässä välissä teki sen, että aivot ovat jotensakin joutenolotilassa. Helposti tartun laskimeen näin perjantaisin ihan niissä iiseissäkin laskuissa. Pitäis vissiin alkaa tekemään kotipäivinä sudokua tai jotain 😉

No niin, nyt mennään vähän sitten sinne minun osaamisalueeni ulkopuolelle. Eli kosmetiikkajuttuihin. Pohjustuksena se, että olen tämän vuoden käynyt taistelua ihoni kanssa; hormonaaliset jutut taustalla vaikuttavat sen verran, että ihosta tuli jälleen se teinivuosina tuttu kiiltävä ja rasvainen ihotyyppi. Tuossa mentiinkin monta vuotta seesteisesti tasaisella iholla (kiitos pillereiden). Jotenkin luulin, että ihovaivat ovat long gone iän myötä, mutta eivät näköjään olekaan. Heinäkuussa kävin pitkästä aikaa ensimmäisen kerran kasvohoidossa ja tuo ihana kosmetologini teki mulle Elsa Hjeronymus -hoidon sekä mekaanisen puhdistuksen. Iho rauhoittui silminnähden heti, muutos oli huomattavissa seuraavana päivänä. Sovimme, että otan kaksi hoitoa sarjahoitona eli otin toisen hoidon elokuulla. Oikeastaan syyskuun puoleen väliin asti asti meni hyvin, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Sitten alkoi taas pukkaamaan pientä hikinäppyä otsaan ja iho rasvoittumaan. Pian tajusin, että se johtui yhdestä meikkivoiteesta, jonka ostin (tästä postauksen loppupuolella). Joten tällä viikolla kävin uudelleen kasvohoidossa parin kuukauden jälkeen. Tällä kertaa hoitona oli mikrohionta. Jälleen iho rauhoittui ja on jopa tällä hetkellä vähän kiristävä, joten olen käyttänyt kuivan ihon yövoidetta.

Mutta tuon parin seesteisemmän ihokuukauden aikana huomasin, että olin aiemmin keväällä ja kesällä ehkä kuorinut kasvojani liian usein ja käyttänyt kuivattavaa naamiota liian usein. Vaihdoin kuorinnan ja naamion 2-3 krt viikosta yhteen kertaan viikosta. Mä olen sellainen hamsteri, mitä tulee kaikenmaailman rasvoihin ja seerumeihin; ostan niitä ja sitten huomaan, että ne jäävätkin parin viikon jälkeen käyttämättä. Nyt kesä ja syyskuu mentiin Sothysin päivä- ja yövoiteella (rasvaiselle iholle). Päivällä tuota geeliä ja yöksi korjaavaa. Tällä viikolla ostin tuon naamion, joten siitä minulla ei ole vielä kokemuksia. Nyt kun iho on parina iltana kiristänyt, niin olen palannut käyttämään tuota Vichyn kuivan ihon voidetta (pikkuisesta näytepurkista). Avènen tuotteista olen tykännyt aina. Joskus mulla oli siitä putsari, mutta nyt enää tuo matifioiva geeli sekä kasvosuihke (jota tosin ei tule käytettyä). Kesällä huomasin, että tuosta mattageelistä oli kyllä jonkun verran apua.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Instagram-seuraajat tietävätkin, että meillä oli toissa iltana tyttöjen kanssa meikkien inventointi-ilta. Voi, tällainen osavuosikatsaus pitäisi pitää kvartaaleittain. Ei näin kerran kahteen vuoteen. Monta putelia ja kynää jouti roskikseenkin, sillä olivat joko kuivuneet tai haisivat ihmeelliselle. Noudatatteko te muuten noita esim. meikkivoiteessa olevia suosituksia, että kuinka kauan pysyy hyvänä avattuna? Inventoituamme purkit ja purnukat mulle tuli ongelma, että mihin nuo meikit laitan. Tähän asti ne olivat olleet viidessä eri meikkipussissa sekaisin. Ikeasta olisin halunnut sellaisen kätsyn lokerikon, mutta koska Ikean suuntaan ei ollut menoa sinä iltana, niin nappasin kauppareissulla Tigeristä kaksi miniostoskoria. Aikas söpöjä ja ajavat asiansa loistavasti.

 ID OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Toisessa korissa on meikkivoiteet yms pohjustusjutut ja toisessa luomivärit, kajaalit ja kulmakarvakynä. Kyllä, yksi kynä, jota olen nyt käyttänyt ehkä kolme vuotta. Se on enää pari senttiä pitkä 😀 Kesällähän suosittelin teille tuota Cliniquen ihohuokosia pienentävää ja kiiltoa ehkäisevää voidetta. Aikansa se auttoi ja pidin sitä ihan ässätuotteena, mutta sitten musta alkoi tuntumaan, että se tukkii ihohuokosia. Poskien iho muuttui ihan ihmeelliseksi; huokoset isoni. Kesällä mulla ajaa meikkivoiteen virkaa tuo Estee Lauder Day Wear, syksylle ja talvelle kaipaan jotain tanakampaa. Syyskuussa päätin, että palaan kokeilemaan Joe Blascon meikkivoidetta, sillä joskus parikymppisenä muistan sen hyvin toimineen. Ostin yhden meikkivoidenapin ja viikon jälkeen huomasin, että iho alkoi olemaan ihan silmin nähden veltostuneempi ja ihohuokoiset näkyvämmät. Koska tuo puhdistusrutiinini oli sama kuin aiemminkin, niin laitoin tämän Blascon piikkiin. Tiedä sitten häntä, että oliko syy siinä vai ei, mutta lopetettuani Blascon käytön iho parani hieman. Budapestin lentokentältä ostin Lancomen Teint Idole Ultra 24 h ja odotin kummia. Mutta kas, ei tuo pitänyt mulla kiiltoa pois kuin reilun tunnin. Ja jälleen huomasin, että sekin tukki huokosia. Tai pakeni ihohuokosiin ihan hassusti. Voi tosin olla, että ihoni oli tässä vaiheessa taas kunnollista kasvohoitoa vailla ja nämä ns. kalliit tuotteet vain pahensivat ongelmaa. Täytyisi kokeilla nyt tuota Lancomea uudelleen. Viime syksyn ja talven menin tuolla Lily Lolon mineraalimeikillä. Jotenkin sekin tuntui yhtenä päivänä sitä kokeiltuani liian pakkelimaiselta. Mutta annan sillekin vielä uuden mahdollisuuden 🙂

Viikoksi ennen tämän viikon kasvohoitoa palasin kokeilemaan vanhoja tuttuja ja turvallisia markettituotteita meikkien suhteen. Iho rauhoittui ja ihohuokoiset eivät näyttäneet niin tukkeutuneilta. Eli tällä hetkellä päivittäisessä käytössä on Lumenen CC-voide miksattuna Maybellinen Dream Pure BB-voiteen kanssa ja päälle laitan vuosikausia käyttämäni No7 irtopuuterin sävyssä translucent. Koen jopa tuon CC-voiteen hieman liian paksuna ja peittävänä, sen takia ohennan sitä tuolla BB-voiteella. Poskille hieman Lumenen aurinkopuuteria, kulmat ruskealla kulmakynällä hieman töpötellen, yläluomen rajaan mieluiten värillisellä kynällä. Kesällä käytin vaaleansinistä ja nyt syksyllä oranssia. Ripsiin Kanebo 38. Luomiväriä käytän harvoin ja liekö siinä syy, mutta esimerkiksi tuo alempana kuvassa oleva Body Shopin nelikkoväri on vielä kuin uusi. Yhtä nappia lukuunottamatta. Liki 10 vuoden jälkeen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Summa summarum, ei voi yleistää, että kalliit tuotteet ovat aina niitä parhaimpia. Kokeilemalla sen huomaa, mikä sopii ja mikä ei. Lisäksi uskon edelleen vahvasti siihen, että ihon kunto on pääosin kiinni elintavoista; ruokailuista, liikunnasta ja levosta. Ulkoisista tekijöistä tärkeimpänä pidän sitä, että joka ilta ennen nukkumaanmenoa poistaa meikit. En yksinkertaisesti osaa mennä nukkumaan meikit päällä. Nyt ajattelin kuluttaa kaikki nuo purnukat, niin ihonhoitoon liittyvät kuin meikitkin loppuun ennen uusien ostamista. Mutta hyviä vinkkejä rasvoittuvan ihon meikkivoiteeksi otetaan silti ilolla vastaan 🙂 Pian kun pakkaset tulevat niin iholleni käy varmasti samalla tavalla kuin aina ennenkin; se muuttuu pintakuivaksi sekaihoksi.  Saas nähdä, mitkä meikkipohjat silloin toimivat.

Tulipahan taas tekstiä. Toivottavasti punainen lanka ei kadonnut, sillä aloitin postauksen kirjoittamisen aamukuudelta, sitten pidin parin tunnin luovan tauon (töitä) ja lopetin nyt kahvitunnilla 🙂

ILOISIN PERJANTAITERKUIN,

alle

PS. jos ei teillä ole vielä illaksi naposteltavaa, niin pysykäähän kuulolla. Tein taas eilen niitä älyttömän hyviä vuohenjuustopäärynäleipäsiä. Laitan ohjetta neljän jälkeen, kun pääsen töistä kotiin ja käsiksi kuviin.

 


torstai 09. lokakuun 2014

Kinuskin ja puolukan suloisen kirpeä liitto

0IMG_4243 0IMG_43270IMG_42670IMG_43240IMG_4251
0IMG_4271 0IMG_4322 0IMG_4330

 

HEI HUOMENTA IHANAISET!

Superisti kiitoksia eilisistä vinkeistä arjessa porskuttamiseen. Palaan niihin ajan kanssa tänään myöhemmin. Eilen illalla vähän jälleen näitä ruuhkavuosiasioita pohtiessani tulin tulokseen, että sen takia meidät kiireiset pistetään nyt kamppailemaan aikaa vastaan, että sitten eläkkeellä osaamme nauttia joutenolosta. Tiedättekö, kun eläkeläisillä riittää se yksi tekeminen päivässä ja sitten on kalenteri täynnä 😀

Pian luvassa parituntinen hyvässä seurassa, mutta sitä ennen asiaa puolukoista. Ja kinuskista. Pari vuotta sitten täällä taisinkin esitellä tämän maailman helpoimman kinuskipuolukkapiirakan ohjeen, mutta laitetaan se uudelleen. Sillä tiedän, että monella teistä on pakkanen yhtä täynnä puolukkaa kuin meillä 🙂 Tämän helpommaksihan ei minkään piirakan teko voi mennä. Ja uskallan väittää, että tämä on myös nopea kahvipöydän herkku, joka maistuu monelle. Pois lukien meidän lapset, jotka nyrpistävät puolukalle. Makean ja kirpeän liitto on jälleen se, joka tässä reseptissä jysähtää. Puolukkapiirakka, puolukkarahka, puolukkasurvos ja vispipuuro. Mitä muuta te teette puolukasta? Meillä tosiaan on vielä viimevuotisetkin puolukat tuolla pakkasessa. Oletteko keittäneet koskaan puolukkamehua?

Toin mökiltä kotiin tuon vanhan pullon sekä kesähuoneen nurkasta löytämäni leikkuulaudan. Molemmat siis entisten omistajien vanhoja. Tuo leikkuulauta on ihanan patinoitunut, uskoisin että se on nähnyt monet railakkaat juhlat tunnelmallisessa kesähuoneessa. Mulla taitaa olla tietynlainen leikkuulautafetissi. En käytä niitä yleensä leikkuulautoina vaan tarjoiluastiana. Tai sitten alustana kukille, kynttilöille yms. Tuo calluna on pystyynkuollessaankin ihan kaunis, ollakin että kun sitä vähän töytäisee, niin varistaa ihan hirmuisesti 😉

Hei, kiinnostaisko teitä kauneusjutut? Hypätään vähän mun osaamisalueen ulkopuolelle, mutta sillain maalaisjärjellä ja oman kokemuksen kautta kerrottuna? Tässä on tämä vuosi taisteltu ihon kanssa ja kokemuksen ja erehdyksen kautta vihdosta viimein alettu löytämään se oikea kombo niin ihonhoitoon kuin meikkijuttuihinkin. Ai niin, ja jos tänään pääsen postiin (autottoman elämä on vaikeaa…), niin viikonloppuna luvassa arvontaa.

VIETTÄKÄÄHÄN OIKEIN IHANA TORSTAI!

alle


keskiviikko 08. lokakuun 2014

Viisi vinkkiä arjessa porskuttamiseen

HEIPPAHEI JA HUOMENTA!

Täten julistan kapinnan arkea vastaan alkaneeksi! 🙂 Käsi ylös, kenellä on vaikeuksia herätä aamulla, kun on pimeää? Täällä taas molemmat kädet pystyssä. Vaikka menin eilen nukkumaan jo klo 21.30 ja vetelin hirsiä aamuseitsemään niin silti tekee tiukkaa. Täytyy ottaa uusi strategia tähän arkeen. Kuten todettua niin eilinen oli vähän ”haastava”. Näin kauniisti sanottuna 😀 Miehen kanssa keskusteltiin siitä, että miten se voi olla näin hektistä välillä ja että mistä ruuhkavuodet johtuvat. Tai miksi ylipäätään ihmiset ovat tehokkaimmillaan näin 35-45 -vuotiaina? Just silloin kun lapset ovat pieniä ja töissä kiidetään uraputkessa. Miksei meihin ole sisäsyntyisesti luotu sellaista ominaisuutta, että olisimme tehokkaimmillaan eläkkeelle jäämisen jälkeen? 😉 Silloin kun olisi (toivottavasti) mahdollisuus matkustella ja nauttia niistä lastenlapsista (ei pidä ottaa heitäkään itsestäänselvyytenä tosin)?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

No kuitenkin, töttöröönä tänä aamuna herätessäni, päätin että eihän tästä tule yhtään mitään. Epäorganisoitu on sana joka kuvaa meidän arkeamme tällä hetkellä hyvin vahvasti 🙂 Ehkä tuo osittainen työviikkokin tuo oman lisänsä tähän; sitä ikään kuin tippuu tiistaisin tyhjän päälle, kun on kotona. Mä olen luotu olemaan töissä, joten helposti kasaan noille välipäiville ihan liikaa tekemistä. Ja soimaan itseäni, kun en saa kaikkea tehtyä. Eilenkin iltayhdeksän maissa potkaisin eteisessä lojuvaa imuria ja tein päätöksen, että suosiolla imuroin vasta tänään. Pitää olla itselleen kiltti. Mutta joku roti tähän arkeen on saatava. Näin päätin, kun muistin aamulla, että pikkuisella on tänään liikuntaa. Siinä silmät ristissä kauhoin kolmen kuivarikoneellisen vaatteita olkkarin sohvalla ja yritin löytää jumppahousut toiselle. Huh, seuraavaksi etsimme juomapulloa ja pikkupyyhettä. Tein lähinnä itseäni varten seuraavan listan, mutta voi olla, että tästä on hyötyä teille muillekin arjen pyörteessä kamppaileville ruuhkavuosi-ihmisille:

1. Tee viikon ruokalista valmiiksi sunnuntaina

Kuinka usein sitä miettiikään ääneen, että mitä tänään syötäisiin. Tuskailee niiden samojen vaihtoehtojen kanssa. Viikosta toiseen. Istukaa alas ja miettikää ne ruoat, joita haluatte syödä tulevalla viikolla. Arkiruokapostauksessahan totesimme yhdessä, että keitot ja laatikkoruoat pelastavat arjessa. Niitä voi syödä muutaman päivän peräkkäinkin. Ensi viikosta alkaen alan taas käyttämään tuota Prisman kauppakassipalvelua ja teen viikon ruokaostokset netissä. Noudan ne sitten maanantaina töiden jälkeen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

2. Laittakaa kalenteriin jokaisen menot valmiiksi ja sopikaa ainakin yksi ilta, kun ei ole mitään suunnitelmia

Lasten harrastukset, vanhempien harrastukset, vanhempien työreissut. Viikot täyttyvät näistä. Mutta mun mielestä on hirmuisen tärkeää, että on edes se yksi ilta, että koko perhe on kotona ja rentoutuu yhdessä. Tekee arjesta luksusta. Pelaa lautapelejä, käy saunassa, lukee kirjoja. Ilman puhelimia ja ipadeja. Meillä on tänään tällainen ilta. Tosin ohjelmaa lapsilta kyseltyämme saimme ehdotuksen mennä kiinalaiseen syömään. Sinne siis. Säästyypä multa iltaruoan tekeminen 🙂

3. Katso omat ja lasten vaatteet edellisenä iltana valmiiksi. Yhdessä lasten kanssa.

Milloinkohan mä oppisin tämän? Elokuussa, kun koulu alkaa niin pari viikkoa menee hyvin. Vaatteet odottelevat aamulla tuossa olkkarin ja ruokahuoneen välisellä kaiteella. Sit se jää. Aamulla ei ole kiva huomata, että toisen lapset just ne lempparihousut, jotka haluaisi laittaa päälle, ovat likapyykkikorissa. Tietää isoa katastrofia, sillä vaihtoehtoja ei yleensä anneta 😉

4. Laita herätyskello soittamaan puolta tuntia aiemmin

Mä tiedän, jollekin tuottaa tuskaa aamuheräämiset, mutta kokeilkaa edes. Se, että saa sen puolisen tuntia omaa aikaa aamulla tuo ainakin mun päivään sen arjen luksuksen. Heti aamusta alkaen. Työaamuina tykkään, että saan laittaa itseni valmiiksi ennen kuin herätän lapset. Sen jälkeen sitä ei juuri ehdi peiliin edes vilkaisemaankaan.

5. Mene ajoissa nukkumaan ja pidä kiinni myös lasten nukkumaanmenoajasta.

Mutkun ei malttaisi itse mennä unelle aikaisin. Näin pitkien yöunien jälkeen on taas pakko todeta, että onneksi menin ajoissa nukkumaan. Mun mielestä tässä ratkaisee se, että koska lapset nukahtaa. Mä ainakin tarvitsen illalla sen vajaan pari tuntia omaa aikaa. Rauhoittumista sen jälkeen, kun lapset ovat jo unella. Meillä tuo pienempi peitellään sänkyyn kahdeksan maissa. Kertaakaan ei ole sanonut vastaan nukkumaanmenon yhteydessä ja iltapusujen ja -halien jälkeen jää sinne ja alkaa nukkumaan. Isomman kanssa menisi helposti yhdeksään tai jopa puoli kymmeneen ennen kuin rauhoittuu unelle. Se tietää sitä, että noina iltoina sitä itsekin menee myöhemmin nukkumaan. Kuinkahan paljon muuten tuollainen 9-vuotias tarvitsee unta? Jotenkin tuntuu, että tuo 9 tuntia ei yössä riitä, sillä on selvästi väsynyt päivisin. Iltaisin hällä alkaa uusi elämä ja virtaa riittäisi vaikka kuinka. Heh, tuon kun saisi kanavoitua aamuihin 😉

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

(6. Lataa kahvinkeitin valmiiksi edellisenä iltana)

Mutta älä napsauta kahvinkeitintä päälle. Been there, done that 🙂 Helpottaa aamulla, kun saa vain painaa kahvinkeittimen päälle matkalla suihkuun. Itselläni kuin aamuisin menee ihan nuo kahvimitan laskemisetkin sekaisin. Tai sitten on niin unihiekkaa silmissä, että ei näe onko kahvimitta puolillaan vai täynnä. Kyllä, välillä juodaan sellaista kahvia, joka ei väritykseltään edes vastaa kahvia tai kahvia, johon tarvitsee desin verran maitoa.

Ja sitten toki taustalla arjen jaksamisessa vaikuttaa vahvasti se liikunta ja ruokavalio. Että on tarpeeksi hyvässä kunnossa jaksaakseen. Ei sekään näköjään enää tällä iällä ole kuulkaas itsestäänselvyys. Tänä aamuna palasin tähän vanhaan postaukseeni. Elämä on ihanaa, arkineen kaikkineen. Nyt pitää vain ottaa itseään niskasta kiinni ja organisoida arki helpommaksi. Helpommin sanottu kuin tehty? Se selviää ensi viikolla 🙂

ONKO TEILLÄ ANTAA HYVIÄ VINKKEJÄ ARKIKAAOKSEN TALTUTTAMISEEN?

Mulla on tänään vuorossa arjen luksusta kasvohoidon merkeissä. Nautin! Heti sen jälkeen, kun ollaan hinattu, työnnetty tai jollain tavoin saatu se autoni siirrettyä paikasta aa (huoltsikka) paikkaan bee (merkkikorjaamo). Mutta tätä päivää en ajatellut viettää tuskaillen tuon auton tiimoilta. Onhan mulla kaksi jalkaa, toimiva polkupyörä ja mahdollisuus hypätä tuohon kaupungin siniseen bussiin eli nysseen näin tamperelaisittain.

KIVAA KESKIVIIKKOA!

alle

PS. linkitin tuonne Facebookin puolelle viime viikolla artikkelin, jossa on mielestäni oivasti kiteytetty tämä ruuhkavuosiäidin elämä. Käykäähän lukemassa se täältä.

PPS. muistakaahan päivittää tuo Bloglovin’ ja Blogilista tuosta sivupalkista – vanha osoite ei enää päivity.

PPPS. kuvituksena lauantaisen kauppareissua edeltävät kuvat, kun lapset halusivat testata tuota Olympustani 🙂


tiistai 07. lokakuun 2014

Tunnelmaa makuuhuoneeseen

0IMG_42820IMG_4290 0IMG_42850IMG_42910IMG_4293 0IMG_4296 0IMG_4304 0IMG_4314

MOIKKAMOI!

Menipäs suunniteltua myöhäisemmäksi tämän päivän postaus. Mutta. Huoh. Tiedättekö, kun välillä on niitä päiviä, ettei sitten onnistu mikään? Ei sitten mikään. Tai no, aika paljon tänään on onnistunutkin, mutta on niitä epäonnistumisiakin tullut. Muun muassa se, että lähihuoltsikka ei osannut korjata tuota mun autoa, joka ei viime viikolla inahtanutkaan kotipihasta töihin lähtöä tehdessäni. Tietää huomenna auton kuskausta merkkiliikkeeseen. Niin just sinne samaan, jossa puolitoista vuotta sitten korjattiin samaa vikaa mojovalla rahasummalla. Sen lisäksi meillä on molemmat lapset heränneet väärällä jalalla. Harvinaista, mutta näinkin voi tapahtua. Pienempi on lähetellyt katkeransuloisia whatsup-viestejä vaatekaapistaan (johon meni möksöttämään) ja isompi nakkelee niskojaan, kun ehdotan englanninkokeeseen lukemista (siis meillähän ei lapset määrää ja kokeisiin luetaan heti, kun iltaruoka on syöty). Kaiken kukkuraksi ne banaanikärpäset ovat tehneet joukkorynnäkön takaisin. Ajattelin ottaa ignooraustaktiikan kehiin. Noh, ei näille voi kun nauraa. Elämä on 🙂

Jos jotain positiivista niin sain silitettyä nuo harmaat verhot. Olohuoneen vaaleutta en niillä lähtenyt rikkomaan, mutta oi että, kun ne sopivat hyvin tuonne makuuhuoneeseen. Makuuhuone saa ollakin hämyisä. Nuo pari vuotta vanhat Ikean Vivanit ovat muuten siinä suhteessa hassut verhot, että ne vetää kuvissa vaaleammiksi ja hieman  lämminsävyisimmiksi kuin luonnossa. Ette uskokaan, että odotan jo sitä hetkeä, että pääsen sujahtamaan vällyjen alle kirjani kanssa. Tuonne astetta tunnelmallisempaan makkariin. Kuten huomattu monasti, niin tunnelman luominen ei ole kuin ihan pienestä kiinni!

Kiitos ihanat kommenteistanne eiliseen postaukseen, vastailen myöhemmin tänään. Mutta sen verran vastaan jo nyt, kun muutama teistä kyseli tuosta trilogiasta, jota tällä hetkellä luen. Nooooh. Mulla on tällä hetkellä menossa Lisa R. Jonesin trilogia. Ei yhtä roisi kuin Fifty shades of grey, mutta ei paljoa siitä jää 😉 Jos jotain hyvää, niin juoni on myös tässä hyvä ja kirjoihin jää koukkuun.

Vaan nyt murkinaa rinnan alle. Ruoalla on ihmeellinen vaikutus ainakin meihin aikuisiin.
Toivottavasti myös noihin pienempiinkin 🙂

TIISTAITERKKUSIN,

alle


maanantai 06. lokakuun 2014

Millainen blogi inspiroi?

HEIPSKUKKUU!

Monday funday on täällä taas. Työpäivä on pian takana ja pari kotipäivää edessä. Tänä iltana heti  iltaruokailujen jälkeen on luvassa esikoisen huoneessa rymsteeraamista; sänky pitää siirtää pois sähköpatterin edestä. Yöt alkavat olemaan sen verran kylmiä, että pitää pikkuhiljaa laittaa lämpöjä päälle. Aamuisin toinen on kaivautunut peiton alle korviaan myöten, kun menen häntä herättelemään. Pikkuinen. Muissa makkareissa meillä on kattolämmitys, mutta tässä yhdessä huoneessa on vielä tuollainen inha sähköpatteri.

Kuulkaas taas on syytä kiitellä; superpaljon kiitoksia, kun olette äänestäneet blogini ehdolle tuonne Indiedays Blog Awardseihin sisustusblogikategoriaan. Ihan mielettömän yllättynyt ja onnellinen olin nähtyäni blogini siellä kymmenen huikean blogin joukossa. Kiitos kaunis, tämä on suuri kunnia ♥ Bloginihan lähti silloin liki viisi vuotta sitten liikkeelle pääosin sisustusblogina. Vuosien varrella siitä on muotoutunut enemmänkin lifestyleblogi, jonka pääpaino on kuitenkin sisustusjutuissa. Sekalainen soppa kaikkea aina ruoanlaitosta lapsiperhearkeen ja hyvinvoinnista sisustukseen. Sisustus on lähellä sydäntäni, sitä en kiellä. Ja olen erittäin otettu, jos koette blogini inspiroivaksi. Ihan millä osa-alueella tahansa. Yleistä höpinäähän täällä on paljon ja välillä tykkään raapaista pintaa syvemmältä. Elämässä kun on niin paljon enemmän ulottuvuuksia kuin uudet tuikkukipot ja kielen mennessään vievät herkut.

Kollaasi1

Itse en ole vielä ehtinyt käydä äänestämässä inspiroivia blogeja, sillä tänä vuonna ajattelin tehdä sen kunnolla ja tutustua blogeihin ennen äänen antamista. Enkä vain äänestää summa mutikassa just sitä tuttua ja turvallista blogia kustakin kategoriasta. Olen myös itse miettinyt, että millainen blogi inspiroi minua. Hirmuisen laaja skaala inspiroivissa blogeissa löytyy, sillä mähän inspiroidun aika helposti 😀 Luen blogeja laidasta laitaan; aina ihanien parikymppisten muotiblogeista kokeneiden vanhempien bloggaajien ruokablogeihin, matkablogeista politiikkablogeihin, lapsiperheblogeista sisustusblogeihin. Ja olen tullut tulokseen, että minua inspiroi blogit,

 – joissa ei ole tekemällä tehtyjä tekstejä
– joissa ei esitellä jatkuvasti uusia ostoksia
– joissa on kauniita kuvia
– tai joissa ei välttämättä ole kauniita kuvia, mutta mielenkiintoinen asiasisältö
– joidenka kirjoittajien kanssa löydän jonkun kiinnekohdan elämässä (esim. samanlainen elämänkatsomus, arvot tai sisustusmaku)
– joista saan ehkä uudenlaista näkökulmaa asioihin ja pääsen kyseenalaistamaan omia pinttyneitä ajatuksiani
– joissa blogin kirjoittaja vastaa jättämääni kommenttiin ja jossa hyvässä tapauksessa saadaan kommentiboksin puolella kommentoijien ja blogistin kesken keskustelua aikaan
– joista huokuu se, että blogia kirjoitetaan suurella sydämellä

Kollaasi2

 Millainen blogi sinua inspiroi? Tuolla Indiedays Blog Awards -ehdokkaissa on hirmuisesti ihania blogeja, joista varmasti jokainen on siellä ansainnut paikkansa. Itselleni siellä on myös uusia tuttavuuksia, joten odotan, että jostain ilmaantuu se pari tuntia ylimääräistä aikaa blogien tutkimiseen. Tai ehkä kyse on jälleen ajankäytöstä; viikonloppuna kaikki liikenevä aika meni lukemiseen. Olen jälleen hurahtanut kirjoihin. Tällä hetkellä on menossa trilogia, jonka toista osaa luen parhaillaan. Enkä malta odottaa, että saan illalla napsulaiset unten maille ja pääsen sohvannurkaan kirjani kanssa. Mies kiittää, kun meillä on kerrankin hiljaista eikä pulputtavaa vaimoa kainalossa sohvalla.

INSPIROIVIN MAANANTAITERKUIN,

alle

PS. mitäs mieltä olette tästä uudesta tekstin väristä ja fontista? Sain jonkin verran palautetta, että tuo aiemmin käyttämäni harmaa fontti ei näkynyt tarpeeksi hyvin. Toivottavasti tämä nyt näkyy, ettei teidän tarvitse tihrustella! Mä ainakin tykkään muutoksesta, jos itse näin tohdin sanoa 😉 Paljon tyylikkäämpi ja selkeämpi.