HEI HELLUREI
ja jälleen terkkuja lakeuksilta! Justhan se oli menomatkalla, kun niitä täältä teille lähettelin 🙂 Ihana miniloma takana ja uudella innolla lasketellaan kohti kotia ja arkea. ”Tee arjestasi sellainen, että sinulla ei ole tarvetta lomalle.” -sanonnan olen kuullut jonkun viisaan sanomana. Kerrankin taidan olla hieman eri mieltä. Vaikka rakastan arkea ja arki on ihmisen parasta aikaa, niin kyllä ainakin itse tarvitsen silloin tällöin lomaa. En välttämättä omalta kantiltani katsottuna, mutta lasten takia.
Lomaa arjesta. Lomaa, jotta jaksaa taas nauttia arjesta. Lomaa kiireestä ja ennen kaikkea lomaa sitä varten, että saadaan olla siinä omassa perhekuplassa. Ilman töitä ja koulua. Nytkin taidettiin hengittää ihan samaa ilmaa neljä yötä ja kolme päivää. ”Sinun arkesi on jonkun lapsuus” -sanonta saa aina välillä sydämeni sykkyrälle. Niinä päivinä, kun on töitä aamusta iltaan ja niinä aamuina, kun tuntee olonsa väsyneeksi yöllä kiinni kurottujen deadlinejen takia. Niinä päivinä, kun tuntuu, että äiti on vähän väsynyt. Onneksi noita päiviä on erittäin harvoin.
Sen takia olen sillä kannalla, että vaikka arjesta koittaa tehdä kuinka siloitellun ja pehmeän, niin silti loma tulee aina tarpeeseen. Epäitsekkäästi ajateltuna lasten kannalta, mutta itsekkäästi ajateltuna myös meidän vanhempienkin kannalta. Saa nauttia 100% lasten seurasta ja samalla saa antaa 100% itsestään ja ajastaan. Ja toisaalta, saa nauttia 100% myös aikuisten ajasta. Vaikka edelleen olen sitä mieltä, että arki on myös parisuhteen parasta aikaa, niin eihän se lomailu parisuhteellekaan hallaa tee 🙂
Tällä hetkellä istun takapenkillä yhden pikkuisen kullannupun ja yhden karvaisen kaverin kanssa. Ensimmäinen on nukkunut kauneuspäikkärit olkaani vasten ja jälkimmäinen nauttinut takkujen poistosta. Arvokasta yhdessäoloa sekin. Etupenkillä istuu kuskin paikalla se isoin rakkaus, jolla hottistakin hotimpi sänki muistuttaa vietetystä lomasta. Repsikan paikalla istuu tuo yhdessä silmänräpäyksessä isoksi kasvanut esikoinen, josta on kuoriutunut varsinainen laskijamestari.
Joten huomenna kun arki alkaa, niin yritetäänhän muistaa se, että meidän arki on jonkun lapsuus. Joten tehdään siitä paras mahdollinen, jooko? ♥
MAANANTAI-ILTATERKUIN,
Kolme yötä oltiin vuokramökissä ihan rinteen vieressä ja nyt muutettiin vikaksi yöksi tänne meidän (veljen & mun) mökkiin. Se on jännä juttu, että kun tuon oven aukaisee ja tuoksuttaa mökin tuoksua niin rentoutuu samantien. Samat parikymmentä vuotta vanhat kalusteet toimivat edelleen. Tänään pidettiin lyhyempi mäkipäivä sillä oli kova kiire päästä rentoutumaan (lue: sohvapäikkäreille ;)) mökkiin. Ja kieltämättä lapset olivat aika väsyneitä parin tiukan mäkipäivän jälkeen. 
Kevät on Lapissakin hieman myöhässä ja yleensä tähän aikaan vuodesta on ollut jo päivisin reilusti plussalla. Nyt on sää ollut laidasta laitaan; aurinkoa ja toisena hetkenä sankka lumisade. Rinteet ovat olleet ihan älyttömän hyvässä kunnossa ja mökin pihassa on lunta vielä liki metrin verran. Kauhunsekaisin tuntein katsoin päivityksiä Tampereelta; sielläkin näyttäisi olevan takatalvi. Näinköhän päästään ensi viikonloppuna saareen? No vapuksi viimeistään olisi pakko päästä, kun saadaan sinne vieraita 🙂
Siinä, missä aiemmin vaadin lapsia kävelemään koulusta kotiin, niin on vaihtunut yli-innokkaaseen äitiin, joka laittaa viestiä juuri ennen koulupäivän loppua tarjotakseen kyytiä. Olen ihan mieluusti lähtenyt hakemaan heitä kesken työpäivän. Vain jotta pääsen huristelemaan sähköautoystävälläni. Nissan LEAF on osoittautunut omassa arkikäytössäni aivan täydelliseksi. Kertaakaan ei ole tullut sellaista tilannetta, että olisin mieluummin valinnut tuon oman autoni autokatoksesta. Päinvastoin, silloin kun olen tuota puksutintani (omaa autoaani) pakon edessä käyttänyt ja ajanut korttelin ympäri, niin olen huomannut eron. Eron siinä, kuinka paljon miellyttävämpi tuo sähköauto on ajaa.
Ajattelin nyt kertoa teille ihan näin naisnäkökulmasta, mitkä ovat niitä ominaisuuksia, joita LEAFissa arvostan. Mitkä tekevät sen, että hyppään ilomielin auton rattiin. Ensinnäkin ihan jok’ikinen kerta suu vääntyy hymyyn käynnistäessäni auton. 
En ole tainnut ikinä ennen käyttää navigaattoria. Mutta nyt olen ihan arkiajossakin navigaattoria käyttänyt. En suinkaan reittitarkoitukseen vaan etsinyt kiinnostavia kohteita. Kuten ravintoloita, pankkiautomaatteja ja pikalatauspisteitä. Tosin yhden kerran olen navigaattorin avulla suunnistanut pitkän matkan reissulle. Tästä lisää seuraavassa postauksessa. Pitkällä matkalla painan auton ECO-napin käyttöön, joka säästää sähköä. Kaupunkiajossa tosin pidän ECO-ominaisuutta pois päältä, sillä tykkään nopeista lähdöistä esimerkiksi liikennevaloista 🙂 Lisäksi iso plussa siitä, että esimerkiksi parkkihalleissa tiukat kurvit menevät heittämällä. Toisin kuin tuon oman autoni kanssa, joka kääntyy kurveissa varsin vaivalloisesti ja laajalla säteellä. Itse tunnustan olevani maailman huonoin peruuttaja ja taskuparkkeeraaja. LEAFista löytyy peruutuskamera sekä 360 astetta näyttävä kamera, jonka avulla taskuparkkikin onnistuu käden käänteessä.
Se, että autoa ei ole tarvinnut käydä tankkaamassa on ollut myös iso etu. Olen ladannut sähköautoa nyt kahtena yönä kotipihassa. Kahtena yönä liki kolmeen viikkoon. Se on tuntunut todella vaivattomalta; vaan piuha kiinni autoon ja töpseli seinään. Tuolla yhdellä latauksella olen kapunkiajossa ajanut sen liki 250 kilometriä, joka auton toimintasäteeksi on kerrottu. Sähkön hinta verrattuna bensiinin tai dieselin hintaan kun on huiman paljon edullisempi. Eli tuo sähköautoystäväni tuo rahallisia säästöjä arkipäivän ajossa.
Jopa pienimmätkin seikat on viety loppuun asti. Esimerkiksi se, että oikealle kädelle on lepuutuspaikka etupenkkien välissä. Yritin keksiä tähän postaukseen jotain puutteita tuosta uudesta sähköautoystävästäni, mutta vielä sellaisia en ole löytänyt. Elämme edelleen kuherruskuukausivaihetta 😉 LEAFin erittäin mukavat ja tyylikkäät istuimet
Heitinkin Emilialle, että saitte musta nyt vakivieraan, sillä eihän tuo matka nyt mikään pitkä ole. Tunnissa sinne ja tunnissa takaisin. Ylipäätään olen sitä mieltä, että olen edellisessä elämässäni ollut maalaistyttö. Jotenkin kaupungista pois pääseminen rauhoittaa. Nyt ymmärrän Emiliaakin paremmin, kun aina silloin tällöin viittaa siihen, että ei viihdy kaupungissa pitkiä aikoja. En minäkään viihtyisi, jos mulla olisi tuollainen rauhan tyyssija kotina. Maatalokuumeen lisäksi muhun iski järjetön kissakuume. Tuli jopa vähän ikävä meidän edesmenneitä kissoja Elliä, Eppua, Essiä ja Ossia. Mutta eiköhän tuo koiruus nyt riitä täyttämään perheen karvainen kaveri -kiintiön 🙂
U:n päätyseinälle valitsimme rosteriset kodinkoneet. Särmän takia. Lisäksi tuo päätyseinä on haaveissa maalata sillä samalla sävyllä kuin nykyisen ruokatilamme seinä eli liki mustaksi. Vaalean musta taitaa olla oikea sävy. Mitään välitilalaattoja sun muita ei tule, mutta katsotaan, josko tuon altaan takaseinään pitäisi laittaa lasilevy tai muu suojaamaan roiskeilta. Ison ikkunan alle tulee 800 mm leveää laatikkoa, joihin tulee myös osaan sisälaatikot. Valaisimiksi mustat nivelvalaisimet ja sitten se olisi siinä. Kulmissa on ulosvedettävät ”karusellit” puupohjalla.
